Toffeeta

En jaksanut koulusta tullessa pysähtyä kaupassa ostamassa mitään välipalaa, joten tulin kotiin ja avasin pakastimen. Totesin jäätelön olevan huomattavasti hirvenlihaa helpompi ratkaisu ja söin välipalaksi sitten sitä. Sitten minulla alkoi tulla iltanälkä ja suunnittelin paistavani valkosipulileipiä oliiviöljyssä, mut sitä ennen aattelin testata kotitekoista toffeeta, koska jääkaapissa oli kermanjämät. No, nyt sitten en jaksa enää säätää niitten leipien kanssa, mut toffeesta tuli hyvää!

Kermaa ei ollu yhtä paljon kun ohjeen mukaan olisi pitänyt olla, niin pistin jatkoksi laktoositonta maitojuomaa. Ohjeessa käskettiin keittämään, kunnes voi-kerma-sokeri -seos muuttuisi ruskeaksi. No, keittelin tuota litkua tuossa ties kuinka kauan ja vartin päästä eka värimuunnos oli lähinnä vihreään taittava keltainen. Siinä vaiheessa meinasin luovuttaa, mutta purin hammasta ja lisäsin hellaan tehoja ja annoin homman kiehua ihan kunnolla. Ja alkoihan sitä väriä tulla! Siinä vaiheessa kun keittiössä alkoi haista vieno palaneen käry, niin otin pannun pois levyltä.

Jossain vaiheessa sitten tajusin, että olin onnistunu soveltaa kaikkien ainesten kanssa, mut en omista tällä hetkellä minkäänlaista leivinpaperia, jonka päälle toffeesotku olis pitäny levittää jäähtymään. Nää on niitä hetkiä, kun tajuaa, että toisilla noi keittiöhommat ei oo verissä. Onneks nykyään miestenkin on sallittua laittaa sitä ruokaa, sillä muuten minun tulevat lapset joko kuolis nälkään tai lihois niistä ainaisista eineksistä. Ja siis minulla toi ehdoton vaatimus miehelle on kokkaustaito, jos se nyt meni joltakulta ohi.

No mut siis takasin toffeeseen! Levitin sitten mössön keraamiselle piirakkavuoalle. (Eka meinasin teflon-pinnoitettua, mut onneks tajusin kerrankin, että saatan joutua rapsuttamaan sitä toffeestysteemiä siitä asiasta irti.) Ja melkein annoin sen toffeen jäähtyä kokonaan, ennen kun menin paloittelemaan ja rapsuttelemaan sitä irti siitä posliinista. Ja hyväähän siitä tuli! (Tosin nyt minulla on sen verran huono olo tuosta sokerimössön mättämisestä, että joudun ehkä vielä sittenkin tekemään jotain leipähommia iltapalaksi tilanteen tasapainottamiseksi...)

Ja alkuperäinen resepti on siis ensimmäinen, jonka löysin ja löytyy täältä. Ja siis pistin sekaisin kuohukermaa ja laktoositonta maitojuomaa. Ja tuota piti keittää varmaan joku puoli tuntia, ja koko ajan piti hämmentää.

P.s. Hirveen rankka homma oikeesti, kun menin avaa yhen viinipullon testatakseni, että onko se jo menny pilalle (ei se kai ollu), niin nyt joudun juomaan sitä lasillisen joka ilta, ettei se tosiaan vanhene nyt avattuna. Toinen vaihtoehtohan ois kiskasta se kerralla menee, niin ei tarvis stressata enää siitä vanhenemisesta, mut kalsarikännit ei nyt houkuttelis kauheesti. Huh, tää minun elämä on kauheen rankkaa.