Älä tee tätä kotona

Minun tulevaisuuden suunnitelmiin tällä hetkellä kuuluu olla rikas. Ei siksi, että saisin suuren talon ja nopean auton, vaan siksi, että minulla olisi varaa käydä värjäämässä juurikasvu kampaajalla. Mikäli tämä suunnitelma varallisuudesta ei tule toteutumaan, leikkaan ehkä kaljun. (Ja tässä vaiheessa tajuat, että hei, se aito väri ei oikeesti oo ees paha.) Mut minun visiossa minulla on valkoinen hääpuku ja mustat pitkät hiukset, joten täytyis alkaa tienata ja äkkiä. Ja selvennykseksi, että ne häät ei oo ihan hetkeen ajankohtainen, koska minulla ei oo varaa käydä edes siellä kampaajalla. (Mut en silti jaksa tähän väliin lähtee kasvattaa omaa väriä, koska siinä yläasteella tehdyssä aikataulusuunnitelmassa meen naimisiin kuitenkin jo vuonna 2013.)

Ja palatakseni tuohon rikastumiseen, niin tänään toi opinnoista valmistuminen jouluksi näytti taas yhtä varmalta, kuin se, että jos joskus meen naimisiin, niin minulla on se valkoinen hääpuku ja mustat hiukset -kombinaatio. Miten 15 opintopisteen yksinkertaisesti opinnäytetyöstä voi tehdä niin hankalaa. Tosin jos tästä jotain positiivista lähdetään hakemaan, niin kiitos stressin, minulla ei oo kohta ollenkaan hiuksia päässä. Selvää säästöä kampaajakustannuksissa.

Oon tähän saakka onnistunu melko hyvin järjestää jonkun muun iskee sen värin minun päähän, mutta nyt aattelin hoitaa homman ite. Oon tehny sen kerran aiemmin täysin yksin ja voin sanoo, että sillon hommassa taisi olla reilusti sitä kuuluisaa aloittelijan tuuria. Tai sitten aika kultaa muistot. Tällä kertaa sitä väriä oli kaikkialla muualla paitsi hiuksissa. Muun muassa varvas näytti siltä, että sitä ois murjottu viikko vasaralla. Kun sitten pyyhin sitä maalia iholta pois kosteusvoiteen avulla, niin sain samalla kokovartalovoitelun. Tarviiko kauheesti kuvailla enempää? Lisäksi toi minun pesuhuone ei oo mikään kauheen luksus kokonsa puolesta (vaikka muuten toki onkin), niin värin laittamisen loppupuolella meinasin pyörtyä siihen pistävään hajuun ja hapenpuutteeseen. Ovea ei voinu tietenkään avata tai sekä ovi että oven ulkopuolella jonossa ollut Batman olisi ollut ihan mustia. (Kerran oon muuten luullu värjänneeni Batmaniakin, mutta koska se musta pilkku on siinä edelleen parin karvanvaihdon jälkeen, niin ilmeisesti se on sitten ihan aito.)

Homma on nyt kuitenkin suoritettu. Ajattelin pärjätä tällä päällä jouluun saakka, jolloin minulla on pitäisi olla valmistujaisjuhlat. Ja silloinkin mietin kaksi kertaa, että onko se pää pakko värjätä just sillä sekunnilla, kun inspiraatio tulee, vai voisko sitä odottaa apujoukkoja.

Ai joo muuten, tein muuten ihan mielettömän hyvää jauhelihakastiketta just! Alan vähitellen oppia tätä hommaa, joten ilmeisesti lähenkin tästä vähitellen laajentaa ruokablogin puolelle... Eh, no jos nyt ei vielä yhen jauhelikastikkeen perusteella vielä alettas juhlii.