Syksyn risuja

Moi, minulla ei oo nyt(kään) kauheesti mitään uutta juttua. Sama opinnäytetyö ja sama paniikki sen suhteen. Paniikki tosin voimistui entisestään, kun tajusin, että kohta on syysloma (jota minulla ei virallisesti ole), minkä jälkeen toi koko homma pitäis jättää kommentoitavaksi. Kirjotin eilen sitten siinä paniikissa semmoset kuusi tuntia putkeen, mikä alkaa olla minulle jo ennätys. (En jaksanut istua aikoinaan edes ylioppilaskirjoituksissa niin kauaa.) Tänään oon sitten pitäny hermolomaa, koska sain tuon eilen niin hyvään vaiheeseen. (Ainakin oon hyvä uskottelee itselleni niin.) Sitä paitsi, pyöräilin keskiviikkona tuon opinnäytetyön takia verenmaku suussa koululle hakee kymmenen päivää myöhässä palautettuja kyselylomakkeita ja äkkiä takasin kotiin. Vesisateessa. Ja sitten sieltä samaa kyytiä sadan kilon urheilukassin kanssa rautatieasemalle ja junaan.

Nyt oonkin ollu siitä saakka menossa. Koska tänään vietän rentoutumispäivää tuon oparin suhteen (Ts. jumitan sen kanssa, koska minun pitäisi seuraavassa vaiheessa syventyä tilasto-ohjelma SPSS:n ihmeellisiin maailmoihin.) oon käyny pyörii ulkona kameran kanssa. Joudutte tyytymään nyt kuvituksena sitten pelkkiin risuihin, koskapa jalustaa ei täällä ole ja yksin siellä sormiani palellutin. (Mietin jo hetken aikaa vakavissani ottavani talvitakkini tänne reissuun.) Ja vaikka en ois yksin ollutkaan, niin tää naama ei oo nähny peiliä ehkä noin viikkoon, joten parempi varmaan näin. (Hiukset sentään pesin eilen.) Tosiaan, ajatuksena oli siis vaan kevyesti testailla tätä uutta 50 millistäni ja oon kyllä melko paljon tyytyväinen!

Ens kerralla koetan saada aikaiseksi jotain asiapitoisempaa postausta (...just), ja jospa tää elämä tälläkin puolen tästä tuon uuden linssin myötä vähän virkistyisi. Kaikki postausideat ovat kuitenkin tervetulleita! (Oon kovasti yrittäny tsempata sen Päivä kuvina -postauksen kanssa, mutta se on vielä vähän vaiheessa... Haha.)