Pasi on huippu kaveri, vaikka alkaakin olla vähän vanha. Käydään toisinaan kahvilla, jolloin minä luen Pasille päivän Kalevasta uutiset, koska Pasi ei enää itse näe lukea. Ei se kyllä paljoa kuulekaan. Välillä hävettää olla Pasin kanssa kahvilla, kun se pistää sokeripalan suuhun ja ryystää kahvinsa asetilta. Kertoo samaan aikaan sotatarinoita, omiaan ja muiden, koska kuka näitä nyt muistaa, että mikä oli kenenkin.... Parasta eläkeläis-Pasissa on, että milloin tahansa sille soittaa, niin sillä on aikaa. Paitsi jos telkkarista tulee jalkapalloa.
Kirjoitin Pasille synttäripäivärunon. Siitä tuli niin hieno, että julkaisen sen täälläkin. Ohessa myös kuva Pasin nuoruusvuosilta viikko sitten. Hyvää synttäriä naapurin ukko!
Taas tänään juhlii Paspartuu,
vuosi vuodelta vanhentuu.
Ei ole enää nuori poika,
niin nopeasti kuluu nykyään aika.
Askel painaa, sydän vaivaa,
nitrot pian jo esiin kaivaa.
Miehen hiukset harmaantuu
ja köyryyn selkäkin kumartuu.
Mutta ei Pasi sitä itse huomaa,
(ja se kaikki karismaa on vaan iän tuomaa.)
On mieli edelleen virkeä kuin rippikoulukesäisen,
ja ikä vain numeroita, muistathan sen!
vuosi vuodelta vanhentuu.
Ei ole enää nuori poika,
niin nopeasti kuluu nykyään aika.
Askel painaa, sydän vaivaa,
nitrot pian jo esiin kaivaa.
Miehen hiukset harmaantuu
ja köyryyn selkäkin kumartuu.
Mutta ei Pasi sitä itse huomaa,
(ja se kaikki karismaa on vaan iän tuomaa.)
On mieli edelleen virkeä kuin rippikoulukesäisen,
ja ikä vain numeroita, muistathan sen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!