Minulla on vielä edellisenkin kuvausreissun kuvat odottamassa läpikäyntiä, mutta hypätään ainakin toistaiseksi niiden yli tähän päivään ja tuoreisiin kuviin. Lähdin pikapäätöksellä kotiin Kainuuseen, kun huomasin, että sain vapaat sopimaan yhteen puolen maailman kanssa. Vapaat jatkuu vielä, mutta palailen jo huomenna takaisin kaupunkiin. En tosin siksi, että en viihtyisi täällä.
Aamulenkki järven jäällä Batmanin kanssa ja iltapäivälenkki metsässä isän ja koiralauman seurana. Jäällä pystyi kulkemaan jalan, mutta metsään tarvittiin jo lumikengät. Ja olipa se lystiä! Lunta oli mukavasti, mutta ei liikaa. Sääkin tuntui lauhalta näin pakkasten jälkeen, mutta lumi oli sen verran kuivaa, ettei se paakkuuntunut lumikenkiin. Harmittaa vähän suunnata Ouluun näin pian, olisi ollut mukava käydä se pakollinen talven hiihtolenkki, mutta jääkööt keväthangille. Ja toisaalta, hiihto ei tällä minun epäpuhtaalla riuhtomistekniikallani olisi sittenkään ollut kovin hyväksi tälle orastavalle kurkkukivulle...
Tuo uusi kamerareppuni on kyllä ehdoton ykkönen, olisi pitänyt älytä hankkia se jo vuosia sitten. Kerrankin tuli raahattua kameraa metsäretkellä eikä se edes tuntunut raahaamiselta. Ja jumittelevat hartiat kiittävät! Kierrettiin pari lampea ja metsäniittyä, löydettiin hylättyjä latoja ja lumisia puita, joita sitten ikuistin innosta puhkuen. Tällaisia päiviä pitäisi olla useammin. Stressi jäi metsään.
Otsikko on Hellaakosken aforismista.
Voi Junnu, miten hönöltä koira voikaan kuvissa näyttää. Pikkupallero.
VastaaPoistaJa kun nämä eivät olleet edes hönöimmästä päästä.. Paras oli sarja, jossa Junnu kylpi lumikuopassa. Ekassa näky vaan kuono, toisessa häntä, kolmannessa oikea etutassu, neljännessä takapuoli...
Poista