Lappiroadtrip eli Kilpisjärvi kuvina

Kotona taas, ja tänään täytin jääkaapin sen verran hyvin, että ilmeisesti Oulu saa viihdyttää minua nyt seuraavat pari päivää tästä eteenpäin. Eihän täällä ole vielä tälle lomalle tullut juuri oleskeltua.

Nyt mennään vielä kuitenkin ajassa takaperin. Minulla on vuosia ollut haaveena päästä Lappiin. Ihan tosilappiin, meinaan. Pohjoisimmillani olen pyörähtänyt Levillä, mutta sehän ei luonnollisestikaan tätä Lappi-nälkää ole tyydyttänyt. Nyt kun kerrankin oli aikaa ja tilaisuus lähteä, niin hypättiin autoon ja otettiin suunnaksi Kilpisjärvi. Olin odottanut tätä reissua kuin kuuta nousevaa. Myönnän, että päivää ennen Portugaliin lähtöä toivoin salaa, että oltaisiin sittenkin lähdetty pohjoiseen. Maltoin kuitenkin mieleni ja molemmat reissut toteutuivat.

Kuvasaldo reissulta on melko heikko, sillä keskityin enemmän videokuvaukseen. Siihen materiaaliin en ole ehtinyt paneutua vielä tarkemmin, mutta toivottavasti saan kyhättyä jotain pientä kasaan.

Lähdettiin liikkeelle ilman suurempia suunnitelmia. Alkuperäinen ajatus oli ajella hiljakseen käsivarteen, mutta kun meille sitten yllättäen järjestyi suhteilla majoitus Kilpisjärveltä juuri seuraavalle yölle, niin päätettiin suhauttaa suoraan Saanan juurelle. Olin varautunut puutuvaan takapuoleen ja tuskastuttaviin kilometreihin, mutta ihailin maisemia sellaisella intensiteetillä, että oltiin perillä jo paljon ennen kuin ehdin kyllästyä istumiseen. 

Oltiin perillä sen verran myöhäiseen aikaan, että ilta lepäiltiin ja saunottiin. Sen verran toki pidettiin itseämme hereillä, että pääsimme näkemään todellisen keskiyön auringon. Kilpisjärvellä se onneksi paistoi, vaikka muualla Suomessa taivas oli pilvessä. Yllä oleva kuva on otettu hiukan ennen puolta yötä. Uskomatonta.

Saanan valloitus

Aamulla otimme suunnaksi Saanan. Huipullehan tulee lyhintä reittiä pitkin matkaa sellaiset neljä kilometriä, joten kyseessä oli puolen päivän vaellus. Oltiin luettu netistä, että lapsetkin jaksavat tuon vaelluksen taittaa muutamassa hassussa tunnissa, joten lähdettiin ehkä hieman soitellen sotaan. Puolessa välissä tajuttiin, että otettiin aivan liian vähän nestettä mukaan. Nousu oli nimittäin melko rankka, mikäli ei pitänyt pieniä lepotaukoja. Ja mehän ei pidetty, koska ei ollut eväitäkään mukana, suklaata lukuun ottamatta. Ylös oli kuitenkin päästävä ja sinnehän me mentiin. Siellä meitä tuli vastaan kaksikymmentä tokiolaista eläkeläistä. Luulen, että ne olivat lähteneet vaeltamaan kahta päivää aiemmin... Meillä meni nousuun sellaiset ehkä pari tuntia, kun oltiin ripeitä. Tämä tosin kostautui myöhemmin...

Mutta kyllä oli sen arvoista. Meille sattui vielä täydellinen keli. Täysin tyyntä ja aurinko paistoi. Nyt on meidänkin nimet vieraskirjassa, voitte käydä tarkistamassa, jos ette usko!

Alkumatkan portaat. Näyttävät tässä kuvassa joltain huvipuiston possujunalta, mutta voin kertoa, että totuus on toinen.

Melkein huipulta löytyi erikoisia rakennelmia, veikattiin sota-ajan tähystys- ja nukkumapaikoiksi.

Saanan valloituksen jälkeen poikettiin vielä Norjan puolella maisemia katsomassa. Aikataulut tosin pettivät rajan takana hidastaneiden valtavien tietöiden vuoksi, eikä sitten ajettu niin pitkälle, kuin olin ensin haaveillut. Lisäksi minun nestehukkani iski päälle sellaisella voimalla, että en voinut kun napsia särkylääkettä, pitää silmiä kiinni ja itkeä pahaa oloa. Kuvia ei siis juurikaan ole. Nukuin sitten Kilpisjärveltä Karesuvantoon saakka, josta soittelin hätäisesti meille yöpaikkaa tunnin varoajalla. Onneksi sellainen löytyi Hetan lomakylästä. Majoituttiin kolmenkymmenen euron ja yhdeksän neliön mökissä ilman mukavuuksia, juuri niin kuin olin ennen reissua haaveillutkin.

Aamulla startattiin auto ja pienen turnausväsymyksen vuoksi valittiin sitten suorin tie Rovaniemelle, jossa meille oli tiedossa yöpaikka. Sen verran ehdittiin kuitenkin jarruttaa, että kurvattiin mutkin Levin huipulla. Täälläkin tosin oli vähän hidasetta matkalla, tokka poroja oli nimittäin päättänyt ottaa saman matkasuunnitelman... Levillä olin joskus siis jo käynytkin, joten sikäli tunturi ei sykähdyttänyt yhtä paljon, mutta kaahasin silti huippua ees taas kamera kaulassa. Heh, sama toistui Rovaniemellä, Joulupukin kylässä. Otin kilpaa kuvia japanilaisten turistien kanssa. Joulupukkikin piti käydä katsomassa, tosin sylissä en käynyt vieläkään istumassa...

Välillä harmittaa, miten vähän me suomalaiset arvostamme Suomea matkailumaana. Itselle tuo Saanan valloitus ja keskiyön aurinko olivat mielettömiä elämyksiä, eivät kyllä hävinneet Lissabonille ollenkaan! Aloin saman tien haaveilla Haltin vaelluksesta. Tai ehkä retkestä Utsjoelle. Aloin jo itse asiassa haaveilla muutosta Rovaniemelle... Apua, nyt vähän jarrua tähän intoiluun! 

Onko siellä muita, jotka fiilistelevät Suomea samalla tavalla? Ja erityisesti Lappia?