24. kesäkuuta 2014

"Minun mielessäni on juhannus ja juhla ja mittumaari"

Käyn pienellä viiveellä tämän blogin suhteen, mutta kotiuduin vasta tänään. Kotimatka kesti kolme päivää. Kesäloma on kyllä parasta aikaa ihmisen elämässä, ei tarvitse mennä minkään aikataulun mukaan. Nyt koetetaan pysyä kaupungissa hetken verran (eli parin pyykkikoneellisen ja muutaman kaverikahvittelun ajan) ja sitten tie kutsuu taas.



Mutta ei mennä vielä sinne saakka, kun Juhannuskin on käymättä läpi. (Ja se toinen reissupostaus, onpahan ainakin materiaalia jemmassa...) Yllä olevaa kuvaa katsellessani en näe kauheasti aihetta valittaa säästä. Ei tullut lunta, ei räntää eikä edes vettä, joten eikö se ole jo melko hieno juhannuskeli..? Villasukat jalassa oli oikein hyvä olla, ei palellut.



Juhannusaatto meni kaikkien perinteiden mukaan. Olen viettänyt muutamia poikkeuksia lukuunottamatta Juhannukseni saman kaavan mukaan. Aamulla tungetaan kauppaan viime hetkellä kaikkien muiden 1300 kyläläisen ja satunnaisen turistin kanssa. Sieltähän ei nyt varsinaisesti tarvinnut mitään, mutta tuo kauppa-asioimisen tuska kuuluu tähän keskikesän juhlaan. (Ja okei myönnetään, että se viime hetkellä haettu makkarapaketti toi mielenrauhan, sillä ilman yhdeksättä pakettia hiillosta ja kolmatta purkkia silliä oltaisiin todennäköisesti kuoltu nälkään.)

Kun kaupat menivät kiinni, alettiin tyhjentää jääkaappia, että saatiin ovi mahtumaan kiinni. Uusien pottujen jälkeen otettiin suunnaksi Hiisijärvi. Ensin käytiin tarkistamassa, että kylän kokko on paikoillaan, eikä kukaan ole käynyt varastamassa sitä. (Olen melko varma, että jos tämä perinne jäisi jonain vuonna välistä, ei risukasa enää h-hetkellä olisikaan tallessa...) Seuraavassa vaiheessa käydään mummolassa kahvilla, minkä jälkeen mentiin lämmittämään saunaa. Tänä vuonna ilmottauduin vapaaehtoiseksi ja pienen tuskailun jälkeen sain kuin sainkin tulen kiukaan alle. Ja saunan jälkeen on sitten kylän kokon sytytys. Karaoket jätettiin kuitenkin välistä ja suunnattiin takaisin kotiin.

Loppuilta kuluikin naapurin rantatuvassa istuessa ja syödessä. Ai niin, meillä päin kaikki tehdään viimeisen päälle, joten sytytettiin vielä privaattikokko omassa rannassa ja vertailtiin sitä vastarannan asukkaiden kokkoihin. Eikä tietenkään myönnetty, jos jollain roihusi komeammin.




Juhannuspäivänä jatkettiin syömistä, mutta vastapainona tehtiin myös pieni luontoretki lähimaastoon. Ajatuksena oli käydä eräällä vaaralla sijaitsevalla hakkuuaukealla, josta aukeaa huikeat näköalat. Muutaman mutkan jälkeen löydettiinkin perille. Retken toisena kohteena oli minikanjoni vaaran juurella. Se löytyi huomattavasti vähemmällä tuskailulla ja siltä retkeltä löydettiin vanhan pontikkatehtaan jämät. Mutta hienoja paikkoja molemmat. Illalla reippailin vielä Saukkovaarassa, joten kyllä tuolla luontoannoksella pärjää nämä pari seuraavaa päivää.


Kirjoituksen otsikko on Eino Leinon runosta.

3 kommenttia:

  1. Harmi, kun kokkokuvasta ei saa ihmisistä selvää. Olisi kiva ollut tsekata ketä paikalla. Itse kun olen vanhoja kyläläisiä, mutten ollut juhannuksena paikkakunnalla. terv. Leila
    Ps. ja missähän talossa sun mummula on? Ja vielä kiitos Portugalin kuvista sekä oheisjutuista. Olen menossa sinne syyskuussa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi, ja kiitos kommentista! Voi, kuvassa on varmaan tuttujakin kasvoja, en vain yleensä julkaisena blogissani tunnistettavia kuvia, ellen ole kysynyt kuvassa esiintyviltä. :) Onpa kiva kuulla, että oot Hiisijärveltä! Minun isäni on Hyvölästä ja uskoisin, että aktiivisena kyläläisenä tietää sinutkin. Ja ihanaa reissua Portugaliin, tykkäsin ainakin juuri Lissabonin seudusta todella paljon!

      Poista
  2. Jep, tunnistinkin illalla tarkemmin kuvia selaillessani Minnan äitisi.Kävimme yläasteen ja lukion yhtä matkaa ja Eero isäsi tunnen jo ala-asteikäisestä ja kun sinun ja siskosi kuvia tarkemmin katsoin niin tutut piirteet sieltä löytyy. Näin pieni tämä nettimaailmakin on, että satuin vahingossa sinun kuviasi katselemaan ja kokkokuva vaikutti niin tutulta, että täytyi tarkemmin ruveta asiaa tutkimaan ja näin sitten paljastui, että tutuntuttuja ollaan. Hyvää jatkoa sinulle ja minä taidan ruveta nyt tutkimaan noita matkustusasiakirjoja, jotka just tuli Interhomeilta.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!