Pilpasuolla eksyksissä

Edit 3.11.2015: Annoin Pilpasuolle uuden mahdollisuuden, ja reittiopasteet on vuoden aikana uusittu, joten tässä jutussa esiintyvät valituksenaiheet saattavat olla vanhentuneita! ;)

En ole pitkään aikaan päässyt käymään kotona Kainuussa, joten vierotusoireet alkoivat olla melko kovat. Bongasin Samin instasta pitkospuukuvan ja selvitin saman tien kyseisen paikan koordinaatit. Vain parinkymmenen minuutin ajomatkan päässä Oulusta sijaitsee Pilpasuo eli juuri oikeanlainen luontokohde lievittämään tätä ikävää ja korvaamaan koti-Kainuun korpimetsiä. Koska olen hiukan malttamaton, päätettiin (tai minä päätin) lähteä paikan päälle saman tien. Olin tullut juuri töistä ja sohva veti puoleensa magneetin lailla, mutta pakkasin kamerat laukkuun ja raahasin Villen ja Batmanin autoon.

Fujifilm x20

Tässä vaiheessa vielä nauratti. Oltiin juuri pysähdytty syömään makkarat ja oltiin jatkamassa matkaa vatsat täynnä. (Ja vanhana partiolaisena sain sytytettyä nuotion vuolemalla kiehisiä hedelmäveitsellä niin, että ennen meitä paikalle tullut perhekin pääsi lopulta makkaranpaistoon.) Ja ennen kaikkea, oltiin vielä tallessa... Meillä oli suunnitelmana kiertää noin seitsemän kilometrin mittainen luontopolku. No, jo alkumatkasta todettiin, että polkua ei oltu hetkeen kunnostettu. Ville putosi läpi pitkospuista, minä olin saada yhden pomppaavan laudan kasvoihini ja paikoin pitkospuut olivat maatuneet suohon. (Lisäksi edellisen, ehkä sota-ajalla tapahtuneen kunnostuksen yhteydessä puretut lankunpätkät kahdentoista tuuman rautanauloineen makasivat edelleen suossa...) Onneksi olin niin fiiliksissä maisemista, että en jaksanut välittää. Jossain vaiheessa alettiin sitten miettiä, että eiköhän auton pitäisi jo tulla vastaan. Mutta ei, joka mutkan takaa paljastui vain metsää ja entistä oudompaa maisemaa. 

Onneksi nykyajan retkeilijä omistaa älypuhelimen ja aina mukana kulkevan Google Mapsin ja internetin. Todettiin, että ollaan kävelty useampi kilometri pois luontopolulta. Olin herännyt aamuviideltä ja kello alkoi käydä jo yhdeksää. Siinä vaiheessa meinasi alkaa mieli mustua, mutta hammasta puren otettiin suunta takaisin tuloreittiä kohti. Todettiin, että varsinaista vanhempaa luontopolkua sivusi uudempi vaellusreitti, jonka opasteet hämäsivät niin paljon, että ei huomattu alkuperäisiä luontopolun ostin jo lahonneita viittoja. Lopulta löydettiin onneksi oikealle reitille ja autolle saakka. Nyt tuo eksyminen jo naurattaa ja näitä kuvia katsellessa retkeä ei voi muuta kuin muistella hymyssä suin.

 Fujifilm x20

 Fujifilm x20

Fujifilm x20

 Fujifilm x20

 Canon EOS 7D + 70-300mm f/4-5.6

Canon EOS 7D + 15-85 f/3.5-5.6

Canon EOS 7D + 15-85 f/3.5-5.6

Fujifilm x20

Alkumatkasta lauloivat metso ja joutsen, loppumatkasta konsertin tarjosi käki. Mustikka, lakka ja tupasvilla kukkivat. Lisäksi löysin kannon, jota väitän karhun aikaansaannokseksi. Isä voi korjata, jos olen väärässä, mutta joku tuon oli kalunnut melko tarkkaan. Noin puolessa välissä luontopolkua oli myös historiallinen kohde, lapinrauniot eli kivikenttä, joka on ollut ennen muinoin saari meressä, mutta jäänyt maankohoamisen seurauksena mantereelle. Joku on joskus vuosia, vuosia sitten siirrellyt kiviä ja tehnyt paikalle ikään kuin kraatereita. Niiden tekijää, valmistusajankohtaa tai merkitystä voi vain arvailla...

Huikeaa, että löysin (Samin pienellä avustuksella) kyseisen paikan. Pitäisi varmaan alkaa tutustua paremmin ympäristöön keskustan ulkopuolella. Olen mieltänyt Oulun kaupungiksi ja luonto kuuluu Kainuuseen. Otan nyt vähän takapakkia tämän ajatukseni suhteen, ja lupaan jatkossa antaa luonnolle mahdollisuuden myös täällä. Nyt jaksaa pakertaa parit viimeiset työvuorot ennen kesälomaa!

P.s. Lisäsin tunnisteen "retkivinkki", jonka alle lisäilen kivoja retkikohteita sitä mukaa, kun näitä tulee koluttua.