Lissabonin ympäristö: Estoril & Sintra

Voi apua, ajattelin, että se toinen osa portugalin reissusta ois semmonen lepponen fiilistely. No, latasin Photobucketiin just kuusitoista kuvaa. Skippaan nyt sitten turhat jorinat, olkoot tämä postaus hieman kuvapainotteisempi.

Estoril & Cascais

Alunperin oltiin ajateltu viettää puolet lomasta Cascais'ssa, mutta ei sitten löydettykään sieltä meille sopivaa hotellia. Päädyttiin vain hetken matkan päähän Estoriliin. Käytiin yhtenä päivänä pyörähtämässä Cascais'ssa, sinne käveli noin puoleen tuntiin, riippuen toki vähän siitä, mistä päin Estorilia liikkui. Sanoisin, että ravintoloita, turistimyymälöitä ja kauppoja kaipaavalle Cascais on ehkä hiukan viihdyttävämpi. Me oltiin nähty tuo kaikki jo Lissabonissa, joten Estoril sopi meille mainiosti. (Minun kokemukseni Cascaista on tosin vain reilun tunnin palloilu ympäriinsä.)

Meidän hotellimme paljastuikin paikan päällä bed&breakfast -paikaksi, tosin kovin miellyttäväksi sellaiseksi. En ole täysin varma, mutta kuvittelisin tuon talon olevan samalla meitä houstanneen naisen koti. Meillä oli kuitenkin oma huone pesuhuoneella, joten sen puolesta Casa Shanti Niketan vastasi kuin mitä tahansa hotellia.

Taas yksi hylätty rakennus. Käytän uskomattoman paljon aikaa kaikkeen turhaan, kuten tämän hulppean hotellin kohtalon selvittämiseen. Vaikka kuinka pengoin, en löytänyt mitään selitystä tälle. Jonkin portugalinkielisen artikkelin (jonka käänsin ensin google translatella englanniksi ja siitä suomeksi) perusteella hotelli on suljettu 2004 (syy ei selvinnyt), mutta toisen artikkelin perusteella joku hotellimogulimies on suunnitellut avaavansa tähän hienon neljän tähden hotellin. Tosin oletan tuon artikkelin olevan jo melko vanha, joten ehkä tämä todellakin on unohdettu.

Sangriaa.

Meidän Estoril oli tosiaankin sitä chillailua. Maattiin rannalla sen mitä paahteelta pystyttiin, muu aika istuttiin varjossa sangrialla tai oluella. Tai nukuttiin päiväunia hotellilla. Yhtenä iltana pyörähdettiin tietenkin Estorilin casinolla, mutta koska siellä oli kuvaaminen kielletty, on materiaalia vain ulkopuolelta. Ja ulkopuolelta tuo rakennus ei mielestäni ole mitenkään erikoinen. Melko tylsä itse asiassa. Sisältä casino oli ihan hieno ja hauska kokemus, ylimeikatut tarjoilijat minihameissaan puhuivat huonosti englantia itäeurooppalaisella aksentilla ja muut asiakkaat olivat eläkeläisiä. Heh. Yläkerrassa ei tosin edes käyty, kun hävittiin pelibudjetti jo alakerrassa.

Sintra ja Palácio Nacional da Pena

Aluksi oltiin skipata Sintra, koska tuumattiin junamatkan olevan jotenkin isotöinen ja reissun vievän koko päivän. Palattiin kuitenkin Estorilin jälkeen vielä Lissaboniin yöksi aikaisen lennon vuoksi, joten ajateltiin käyttää viimeinen päivä mieluummin Sintrassa kuin jo läpi kolutussa pääkaupungissa. Junasta hypättyämme ajatus Sintrasta ei tuntunut enää kovin hyvältä. Missään ei ollut mitään karttoja alueesta ja tuntui, että olimme aivan hukassa. Päädyttiin sitten ottamaan aseman viereisestä turistikopista kallis Hop On Hop Off -bussi. Se oli sikäli hyvä valinta, että ei oltaisi koskaan selvitty kävellen hengissä kukkulan huipulle, huono sikäli, että ns. epävirallisen bussin kyydillä olisi päässyt kolme kertaa edullisemmin. Toki tämä virallinen oli hiukan laadukkaampi vaihtoehto, joten eipä tuo nyt sitten niin kirpaissut. Ja näin jälkeenpäin pohdittuna pelkkä kävely aseman seudulla olisi näyttänyt vain säälittävän murto-osan kaunista kaupunkia.

Sintrassa vierailukohteisiin oli Lissabonia hieman korkeammat pääsymaksut, joten valittiin sitten yksi, jossa käytäisiin sisällä saakka. Penan palatsi. (Kauankohan revin huumorit tuosta matkaoppaankin käyttämästä suomennoksesta.) Uskomaton, värikäs linna vuoren huipulla, jättimäisen sademetsää muistuttavan puutarhan keskellä. Linnan rakennuttanut mies on elänyt melkoisissa satumaailmoissa. (Ja oon näköjään järjestänyt itseni joka toiseen kuvaan, wannabe-satuhahmo, mutta menkööt nyt.)

Portaat puutarhan portilta linnaan.

Älkää laittako linnareissulle kevyttä kellohelmahametta. Oli meinaan hiukan hasardia liikkua tuolla tuulenpuuskissa, mikäli mieli siveellisyytensä säilyttää... Tästä syystä Ville otti kuvia, minä keskityin käyttämään käsiä hameen kesyttämiseen.

Huh, toivottavasti joku jaksoi tänne saakka. Sellainen oli se reissu, voisin hyvin kuvitella lähteväni Portugaliin uudestaan. Vuokraisin ehkä auton ja ajelisin rannikolla. (Jos vain uskaltaisin tuossa maassa rattiin hypätä...)

Osa kuvista Villen ottamia. Kaikki kuvat kuvattu Fujifilm x20 -kameralla.