Ikuisuusprojekti loppusuoralla

Meidän eteinen-vesse -remontti on kestänyt nyt ehkä sen puolitoista vuotta ja lopultakin alkaa näyttää edes jokseenkin valmiilta. "Hitaasti, mutta epävarmasti" on ollut meijän motto tässä rempassa. Vessa valmistui eteistä aiemmin, mutta alkutalvesta lämmöt pääsi putoomaan siellä niin alas, että tapetit alkoivat tipahdella alas. Toki tapetoijissakin saattoi olla jotain vikaa, mutta sitä ei myönnetä. Nyt sitten kevään lämmöillä päästiin maalaamaan eteinen. Tai Tommi pääsi, kun ite en ehtinyt tehdä edes sitä vähää, mitä olin luvannut viimeistellä. (Minähän oon meistä se työssäkäyvä, Tommi on vaan armeijassa...) Mutta sen sijaan sotkin valkoisia seiniä sinisellä lattiamaalilla ja olen teokseeni kerrankin noin suunnilleen tyytyväinen, vaikka otin suuren riskin ja hoidin homman vapaalla kädellä.

Tuolit oli täällä jo kun muutettiin ja ne on pyöriny millon missäkin paikkaansa etsimässä, mutta nyt niillekin löytyi lopulta oma huone. Tosin tuossa olisi ihana jokin puusohva ja kasa tyynyjä, mutta jääkkööt ne vielä kauppaan. Harkinnassa on vielä verhot, ehkä jotain bambua tai puusälekaihtimia. Tosin me yritetään nyt selvittää, että muutetaanko täältä pois keväällä vai ei, joten tässä välissähän sitä on hyvä laittaa kaikki paikat niin viimesen päälle mieleisekseen, että jos täältä joskus vaikka joutuiskin muuttamaan, niin ei enää haluaisikaan. (Ja hei mitä ihmettä kuvanlaadulle tapahtui ja missä kohtaa?)

Vessaa en jaksanut kuvata, koska homma alkoi tuntua niin mahdottomalta huoneen koon ja pimeyden vuoksi, mutta nappasin yhden kuvan eteisen puolelta. Meillä on nyt sitten sini-valkoinen eteinen ja musta-oranssi(-valkoinen) vessa vierekkäin. Ihanaa vastavärien taistelua... Ja kyllä, tiedostan listojen puutteen vessan seinien ja katon välistä, mutta ei sitä nyt kaikkea voi ehtiä ja jaksaa tehdä yhteen menoon. Olkoot se seuraavan asukkaan homma sitten...

Eläkeläisten iloja

Tiijättekö kun erityisesti eläkeläisillä on kaikkia matkoja aina? Lehtien lukijamatkoja Teneriffalle, muistelumatkoja Karjalaan... Meillä oli tänään verkostoitumismatka Kuhmoon. Ilmottauduin sellaiselle, ihan extemporee, koska se vaan nyt kuulosti kivalta. Vähän niin kuin viimeistään kymmeneltä nukkumaan meneminen, mitä nykyisin lähes poikkeuksetta harrastan. Ohjelmassa oli pari yritysvierailua plus yks vanha pappila, jonka merkityksen tajusin vasta kyseisen vierailun lopulla. Se olikin yhden opettajan superhieno koti, jonne siis mentiin syömään eväät. Ei mikään ihme, kun opettaja nauroi minulle, kun sanoin Elinalle, että eihän täällä uskalla edes eväitä syödä...

Koska olin jo kerran mokannu homman, niin miks ei jatkaa samalla linjalla. Pyysin Elinaa ottamaan minusta pari kuvaa yhellä nätillä sohvalla, jolle hädin tuskin uskalsin istua. Eka yritin näyttää maalaisromanttiselta, haaveisiinsa uponneelta papintyttäreltä, mutta onneks tajusin sitten vääntää naaman normaalilukemille. Jotain itsekunnioitusta sentään...

Käytiin kiertää myös Kuhmo-talo. Siellä yritin sitten olla mahollisimman fiksusti ihan ajatuksen kanssa. Kerran vaan nostin vahingossa jalat edessä olevan penkin selkänojalle sekunnin sadasosaksi, kunnes tajusin missä oon. Okei, no toi teinipeili, nii sitä ei lasketa, koska hei siellä oli peilisali! Voiko vastustaa? Ja sitä paitsi minä nyt oon suht fiksusti, kun vertaa Elinaan.

Päivän päätteeksi kävin vielä keskustan kautta hakee postista Tommille pari pakettia, mm. neljän kilon ison paketin, jonka kanssa sain kymmenen minuutin kotimatkaan menemään yli puoli tuntia. Kävin siinä postin naapurissa myös Seppälässä ja ostin itelle yhen öö pitkän paidan? Ja Tommille T-paidan. En vaan voinut vastustaa...

Mitäs me turistit

 Kävin tänään koulun jälkeen ihan kameran kanssa kuvaamassa kaunista Kajaaninjokea. Turisti. Kalat ilmeisesti käyttää melko paljon tuota alkoholia, sen verran noita pulloja tuolta pohjasta löytyy. Ja jos kukaan tarvii pölykapseleita, polkupyöriä tai yhtä ostoskärryä, niin veikkaanpa, että kukaan omiaan kaipaa, jos tuolta hakee ne pois... Oli hauskaa seurata, kun kolme jotain about 14-vuotista teiniä ihastuttavaa tyttöstä keikkuivat kivillä hirveän kirkumisen kanssa, että ääh kengät menee pilalle ja ääh. Anteeks, mutta kuka pakotti menee sinne jokeen parhaat kengät jalassa?! Mut pahin repeäminen tuli siinä vaiheessa, kun ne bongas sieltä joen pohjalta jonku metallisen öljytynnyrin tms. ja alkoivat huutaa isoon ääneen, että pikkasenko on siistiä, ku täällä on joku sata vuotta vanha tervatynnyri iiiiiih. Hetken siitä "v***n siistiä" -huutoa kuunneltuani jouduin poistumaan, etten ois kuollu nauruun.

Suvi ja taustalla kaunis Kajaaninjoki ja keskellä virtaa kohoava linna

Se olikin toistaiseksi päivän hauskin kohta. Heräsin nimittäin aamulla siihen, että olin kuullut juuri epävarman huhun, että Tommi on kaatunut sodassa. Heräsin, kun olin sotilaita vastassa rautatieasemalla, ja kaikki muut tyypit tuli iloisesti junasta moikkaamaan minua, mutta Tommia ei näkyny missään. Sitä ennen olin itkenyt ehkä kolme päivää vakuutellen itselleni, että hei se on haloo pelkkä huhu, koska mitkään viranomaistahot eivät sitä ole vahvistaneet minulle. Että joo, mukavaa huomenta...

Mokasin tuossa aikoinani, ja ostin muovitaskullisen albumin. Avasin sen vasta eilen, nyt tarpeen tullen muovista todetakseni tämän typerän onnettomuuden. Tämänpäiväisen turistimatkan yhteydessä menin siis poikkeamaan Suomalaiseen kirjakauppaan ostamaan uutta albumia, ja ostin lisäksi sitten ihan vahingossa taas jotain turhaa lasitavaraa. Ilmeisesti tää mallaa jotain hajuvesipulloa, eh? Mut voinhan minä aatella tämän sijoituksena, eli myyn tämän pois kalliimmalla kuin mitä ostin. Ilmeisesti toimis oikeesti, ketään kiinnosta?

Ostin myös sipsejä illan jääkiekkoo varten, joten ylen ois nyt parempi toimia... Sitä ennen käyn kuitenkin heittää yhen lapsenhoitokeikan eli toisin sanoen meen leikkimään hippaa ja ihailee nykyajan leluja! Terveisin, Suvi kohta 22 v.

Joen pohjalla

Kajaanin ykkösnähtävyys tällä hetkellä on Kajaaninjoki. Ja myönnän avoimesti, että kiinnosti myös minua sen verran paljon, että poljin sinne kevyessä lumisateessa. Tosin suoraan töistä, joten kamera ei tietenkään ollut mukana. Onneksi niillä kaikilla kolmellasadallaviidelläkymmenelläkahdella muulla ihmisellä oli. Tai oli meillä videokamera ja saattiin ihan loistavaa matskua itse asiassa! Toivottavasti saan joku päivä sitä YouTubeen tahi muualle esille.

Ai niin, siis tietämättömille tiedoksi, että Kajaaninjoki on aivan keskustan tuntumassa virtaava joki (ihan hyvin voi verrata Aurajokeen), jossa on kaksi voimalaitosta ja nyt näitten voimalaitosten välinen osuus joesta oli kuivatettu alemman voimalaitoksen korjaustöitä varten. Pikkupojat keräs sitten pohjalta kolikoita, uistimia, polkupyöriä ja mitä kaikkee! Okei, myönnetään, että jos minulla ei ois ollu jalassa korolliset nahkasaappaat, niin oisin ryöminy siellä mudassa itekin.. Erityisen hienoja oli ne miljoonat kaljapullot, jotka oli oikeesti kuin jostain Pirates of The Caribbean -leffasta ne rommipullot! Semmosen valkean pölyn peittämiä!! Hyvä etten raahannu niitä kotiin, mut toisaalta, onhan se päivä vielä huomennakin...

Ja kiva, tosi kiva siis tää keli. Onneks en ollu ehtinyt heittää villapipoa samaan kaapinnurkkaan, mihin heitin takit ja kaiken muun talvikaman. Happamana kiskoin sen aamulla päähäni korvien suojaksi, ja ihan hyvä että kiskoin. Olin jo tuon iltapäiväisen jokiseikkailun jäljiltä niin kohmeessa, että korvat olis varmaan tipahtanut kotimatkalla. Jos ei tää kauheesti meinaa lämmetä, niin joudun kai kaivaa villakangastakin uudestaan esille. Tosi epäreilua, että se kesä muka eka meinas tulla, mut ei sitten tullutkaan. Meillä on taas sisällä se +15 lämmintä.

Ja kaiken lisäksi oon niin tuohtunut siitä, ettei meijän telkkari oikeesti voi näkyä ees sen vertaa, että vois jääkiekon katsoa! Olin niin innoissani, kun tajusin voivani katsoa jääkiekon MM-kisat pitkästä aikaa ihan televisiosta, sohvalla maaten ja sipsiä mässyten, mutta ilmeisesti liikaa pyydetty. Ääh ja nyt muistin, että lupasin alkaa tänään uudestaan aiemmin unohtuneen vatsalihastreenin. Alaselkä alkaa nimittäin taas vihotella, kun en ole moneen kuukauteen treenannu. Kiva, että oma selkäkin on sitä mieltä, että kesäkunto ois jee.

En muista millon viimeks oon juonu kaakaota, joten tämän alkaneen talven kunniaksi ja lohdutukseksi kaikista vastoinkäymisistä vois keittää kupillisen.

Takatakatakatakatakatalvi

Oon melko varma, että tää lumisade johtuu minusta. Oon asiasta luonnollisesti kovin pahoillani, joten oisko tässä selityksen paikka. Tämähän on selkeesti seurausta siitä, että palautin tänään opinnäytetyösuunnitelman ensimmäisen version. Ja koska määrä ois valmistua ensi jouluna, niin tänä vuonna kesä jää välistä ja valmistunkin nähtävästi jo aivan pian! Muuten saatoin vähän jupista itsekseni työmatkalla sitä, että korvat paleltuu ja terävät jääkiteet sattuu silmiin niihin osuessaan ja mitä vielä. Kotimatkalla sitte kävin kaupassa ostaa leipää ja kotona huomasin, että olin unohtanu ostaa sen. No, onneks olin ostanu pitsatäytteitä, ku vappuna meijän jääkaappiin oli ilmestyny tortillapohjia, jotka nyt uhkas vanheta sinne. Ihan hyviä niistä tuli, vaikka kyllä oon parempaaki syöny.

Muuten sitten istuin uunin edessä uudet villasukat jalassa. Osallistuin joskus tässä taas Facebookissa tähän, että kommentoi niin teen sinulle jotain ja kopioi omalle seinällesi niin voit sinäkin tehdä tyypeille jotain tms. ja postilaatikkoonhan kolahti paketti, josta paljastui ehkä yhdet tyylikkäimmistä koskaan omistamistani sukista! Parasta on, että ne ovat ohuet, jollaisia minulla ei vielä olekaan ollut. Ja parasta on myös, että ne ovat lähes polvipituiset. Ja parasta on niiden väri. Iso kiitos Jennille, en olisi itse suoriutunut koskaan mistään vastaavasta! Voinkin laittaa sinne päin menemään jotain tosi hauskaa, kuten vanhasta sukasta askarrelun käsinuken tms... Eeeehhh...

Loppuun vielä pakko kertoa ihan uskomatonta tarinaa! Kaksi viikkoa sitten näin koulumatkalla jotan hiukan hämmentävää. Jänis loikki tietä pitkin ja hyppäs minun edessä puskaan, josta tuli pupun sijasta ulos kissa. Mietin, että a) kissa söi jäniksen, b) jänis vaihtoi päälleen kissa-asun tai c) kissa otti pois päältään jänisasun. Vaihtoehdon A eliminoin, koska kissa oli about jäniksen kokoinen, joten olisi ollut melkoinen uroteko syödä se pupu. Ja sitä paitsi, en oo kuullu kissojen koskaan syöneen elävää jänistä yhtenä suupalana. Vaihtoehdoista B ja C päädyin jälkimmäiseen, sillä olen nähnyt kissan istumassa kadulla monesti aiemminkin. Luulen siis, että jänis on kissalle jonkinlainen alter ego, ikään kuin teräsmies on Clark Kentille, hämähäkkimies Peter Parkerille jne.

Okei, siis tää ei ollut vielä itsessään niin outoa (tai no oli), mutta viikko siitä eteenpäin eli noin kaksi viikkoa sitten olin ajelemassa autolla töihin ja olin ajaa ilveksen yli. Siis joo, tuolloin naureskelin näitä eläimellisiä työmatkoja ja hekutin Facebookissa (Kyllä, päivitän kaiken!) odottavani seuraavaa viikkoa, jolloin kenties pääsisin näkemään leijonan. No, se viikko meni ilman eläimiä, mutta sen täytyi johtua siitä, että maanantai oli pääsiäinen ja en mennyt edes töihin. Tänään nimittäin olin ajaa pyörällä haukan yli. Joo, eikä tässä vielä kaikki. Se haukka paini pulun kanssa. Siis joo, kaks autookin joutu pysäyttää niitten takia, ku ne vaan pyöri siinä tiellä! (Ja niitä joita kiinnostaa, niin se pulu näytti ehkä pääsevän karkuun, mut en voi olla varma, koska se haukka jäi kuitenki roikkuu lähes sen pyrstösulkiin, ku ne paahto lopulta menee muualle.)

Ja siis ihan oikeesti, nää kaikki jutut on ihan  totta!