Eläkeläisten iloja

Tiijättekö kun erityisesti eläkeläisillä on kaikkia matkoja aina? Lehtien lukijamatkoja Teneriffalle, muistelumatkoja Karjalaan... Meillä oli tänään verkostoitumismatka Kuhmoon. Ilmottauduin sellaiselle, ihan extemporee, koska se vaan nyt kuulosti kivalta. Vähän niin kuin viimeistään kymmeneltä nukkumaan meneminen, mitä nykyisin lähes poikkeuksetta harrastan. Ohjelmassa oli pari yritysvierailua plus yks vanha pappila, jonka merkityksen tajusin vasta kyseisen vierailun lopulla. Se olikin yhden opettajan superhieno koti, jonne siis mentiin syömään eväät. Ei mikään ihme, kun opettaja nauroi minulle, kun sanoin Elinalle, että eihän täällä uskalla edes eväitä syödä...

Koska olin jo kerran mokannu homman, niin miks ei jatkaa samalla linjalla. Pyysin Elinaa ottamaan minusta pari kuvaa yhellä nätillä sohvalla, jolle hädin tuskin uskalsin istua. Eka yritin näyttää maalaisromanttiselta, haaveisiinsa uponneelta papintyttäreltä, mutta onneks tajusin sitten vääntää naaman normaalilukemille. Jotain itsekunnioitusta sentään...

Käytiin kiertää myös Kuhmo-talo. Siellä yritin sitten olla mahollisimman fiksusti ihan ajatuksen kanssa. Kerran vaan nostin vahingossa jalat edessä olevan penkin selkänojalle sekunnin sadasosaksi, kunnes tajusin missä oon. Okei, no toi teinipeili, nii sitä ei lasketa, koska hei siellä oli peilisali! Voiko vastustaa? Ja sitä paitsi minä nyt oon suht fiksusti, kun vertaa Elinaan.

Päivän päätteeksi kävin vielä keskustan kautta hakee postista Tommille pari pakettia, mm. neljän kilon ison paketin, jonka kanssa sain kymmenen minuutin kotimatkaan menemään yli puoli tuntia. Kävin siinä postin naapurissa myös Seppälässä ja ostin itelle yhen öö pitkän paidan? Ja Tommille T-paidan. En vaan voinut vastustaa...