Ikuisuusprojekti loppusuoralla

Meidän eteinen-vesse -remontti on kestänyt nyt ehkä sen puolitoista vuotta ja lopultakin alkaa näyttää edes jokseenkin valmiilta. "Hitaasti, mutta epävarmasti" on ollut meijän motto tässä rempassa. Vessa valmistui eteistä aiemmin, mutta alkutalvesta lämmöt pääsi putoomaan siellä niin alas, että tapetit alkoivat tipahdella alas. Toki tapetoijissakin saattoi olla jotain vikaa, mutta sitä ei myönnetä. Nyt sitten kevään lämmöillä päästiin maalaamaan eteinen. Tai Tommi pääsi, kun ite en ehtinyt tehdä edes sitä vähää, mitä olin luvannut viimeistellä. (Minähän oon meistä se työssäkäyvä, Tommi on vaan armeijassa...) Mutta sen sijaan sotkin valkoisia seiniä sinisellä lattiamaalilla ja olen teokseeni kerrankin noin suunnilleen tyytyväinen, vaikka otin suuren riskin ja hoidin homman vapaalla kädellä.

Tuolit oli täällä jo kun muutettiin ja ne on pyöriny millon missäkin paikkaansa etsimässä, mutta nyt niillekin löytyi lopulta oma huone. Tosin tuossa olisi ihana jokin puusohva ja kasa tyynyjä, mutta jääkkööt ne vielä kauppaan. Harkinnassa on vielä verhot, ehkä jotain bambua tai puusälekaihtimia. Tosin me yritetään nyt selvittää, että muutetaanko täältä pois keväällä vai ei, joten tässä välissähän sitä on hyvä laittaa kaikki paikat niin viimesen päälle mieleisekseen, että jos täältä joskus vaikka joutuiskin muuttamaan, niin ei enää haluaisikaan. (Ja hei mitä ihmettä kuvanlaadulle tapahtui ja missä kohtaa?)

Vessaa en jaksanut kuvata, koska homma alkoi tuntua niin mahdottomalta huoneen koon ja pimeyden vuoksi, mutta nappasin yhden kuvan eteisen puolelta. Meillä on nyt sitten sini-valkoinen eteinen ja musta-oranssi(-valkoinen) vessa vierekkäin. Ihanaa vastavärien taistelua... Ja kyllä, tiedostan listojen puutteen vessan seinien ja katon välistä, mutta ei sitä nyt kaikkea voi ehtiä ja jaksaa tehdä yhteen menoon. Olkoot se seuraavan asukkaan homma sitten...