Kaavoihin kangistunut

Koska muuttolaatikoiden pakkaaminen on heti tiskaamisen jälkeen inhottavinta ajanvietettä, niin ajattelin luistaa hommasta eräällä hyväkysttävällä syyllä. Oranssi lepakkotuoli ei sovi suunnittelemaani sisustukseen, joten se kaipaa uutta päällistä. Löysin jostain vanhasta Käsityölehdestä ohjeen, jota ajattelin testata, koska omistan nykyisin ompelukoneen. Ostin kankaat ja tukinauhat ja jopa langan muistin. Nuppineulat olin ostanut jo muutamaa päivää aiemmin. Ja kun kaikki oli valmista, niin tadaa, Suvi huomasi unohtaneensa kaavapaperin olemassaolon. Oon nyt kävelly koko talon ympäri ja yrittänyt keksiä korviketta kaavapaperille. Tällä hetkellä ainoa potentiaalinen ehdokas on leivinpaperi. Tosi hieno juttu, että oon jossain vaiheessa keksiny, että leivinpaperikin on kätevämpää käyttää, kun sen ostaa valmisarkkeina. Eli eikun siis liimaamaan ja teippaamaan...

Oikeesti ostin samanväristä lankaa, kuin kangaskin on. Sain vaan valkotasapainot heittelee mukavasti tuossa kuvien välillä... Lanka on lähempänä oikeeta, kun toi kangas. Ja jos jotakuta kiinnostaa ohje, niin löytyy Suuren Käsityölehden numerosta 1/2002.

Täysin turha vaihtoehtotekemisen postaus

Minun pitäis olla pakkaamassa muuttolaatikoita. Ajattelin tehdä sen lempiohjelmani Suurimman pudottajan jälkeen, mut nyt ei sitten nappaakaan kauheesti. Eihän se kyllä mikään yllätys ole, ja kummasti tekee mieli päivitellä täälläkin, vaikka mitään varsinaista asiaahan minulla ei perinteisesti olekaan. Tehtiin eilen tosi järkevä (tulevaa muuttoa ajatellen) kirpputori & kierrätyskeskus -kierros. Käytiin tässä lähellä sijaitsevassa epämääräisessä antiikkiliikkeessä, josta olisin voinut ostaa kolme sohvaa, pari nojatuolia, muutaman pianon, viisi pöytää... Päädyin sitten ostamaan vain yhden erittäin epäkäytännöllisesti muuttolaatikkoon pakattavan kynttilänjalan, jonka ainakin kuvittelen olevan ikivanha. Löysin myös yhden kivan laukun, mutta koska siinä ei ollut hintaa, jätin sen sinne. (Kun kysyttiin, niin hinta olikin yhtäkkiä puolet enemmän, kuin muilla laukuilla. En jaksanut alkaa tinkaamaan sen murtaen suomea puhuvan myyjän kanssa.)

Postauksen kuvat nyt ei liity eiliseen mitenkään, jos joku jäi sitä nyt miettimään. Nämä ovat viikonlopulta, kun olin vielä kotimaisemissa.

Mutta juu, sitten rynnittiin kierrätyskeskukseen, jossa panin päälle järkivaihteen. Ohitin kaikki lasiesineet ja ostin vain yhden pienen, nahkaisen matkalaukun. Siihen voi pakata tavaraa muuttoa varten. Tai siis kaikki ne kaksi tavaraa, jota sen kokoiseen laukkuun saa mahtumaan... Mutta muuten hyvä ostos, koska en omista matkalaukkua ja jos joskus lähden hienolle matkalle, niin Adidaksen putkikassi voi pilata kokonaisuuden.

Lopuksi rynnittiin vielä Tavarakirppikselle. Valitettavasti järkivaihde luiskahti matkalla pois päältä ja ostin sitten yhden pullon ja kaksi lasia. Lasit, koska sain halvalla ja tarvitsen niitä yhteen askarteluun jossain vaiheessa, kun saan inspiraation. Pullon ostin, koska Riikka käski. Minulla oli nimittäin olemassa jo yksi samanlainen, mutta eri värinen, niin kuulema keräilen niitä pulloja. No, ehkä myyn ne joskus sarjana kirpparilla.

En edes hoksannut kuvata ostoksia, mutta toisaalta ei täällä kuvausta pystyiskään harrastaa. Koko talo on yks sekasorto. En jaksa siivota mitään, koska meinaan pakata kaiken. Sitä varten tosin tarvitsisin pahvilaatikoita, muuttolaatikoita, mitä vaan. Mutta kai se on pakko vaan aloittaa siitä ainoasta laatikosta, jonka omistan.

Sisäinen sisustussuunnittelija

Kävin eilen Kajaanissa pyörähtämässä, koska Batmanilla oli eläinlääkäri. Tarkoituksena oli vaan käydä pikaisesti siellä verikokeessa, käyttää auto katsastuksessa ja käydä sitten hakemassa Prismasta mansikoita. No, suunnitelmat muuttuivat ja me löydettiin asunto. Mitä ilmeisimmin tuo kyseinen kämppä saadaan, mutta asia varmistuu vasta parin viikon päästä, kun varsinainen vuokranantaja palaa lomiltaan tekemään vuokrasopimukset. Oon kuitenkin jo suunnitellu kämpän sisustuksen pariin otteeseen. Ensimmäinen suunnitelma oli ruskeaa ja turkoosia, mutta totesin sen liian "hienoksi" minulle ja nyt oon niin innoissani tämän hetkisestä suunnitelmasta, etten meinaisi malttaa odottaa muuttoa ollenkaan.

Tämän päivän oonkin kuluttanut selaillen vanhoja Kotivinkkejä. Vanha oranssi lepakkotuoli ei sovi enää sisustukseen ja kaipaa uutta kangasta. Siihenkin löysin jo ohjeen, joten Eurokangas odottaa... Selasin kaikki postimyyntikatalogit ja Ikeat läpi verhoja etsien, kunnes muistin tädillä säilytyksessä olevat, 40 vuotta vanhat Marimekon verhot. Yksi puhelu, ja verhot lupasivat matkustaa minun luo.

Tommi ei vielä tiedä tulevasta muutosta mitään. Ollaan siis kyllä puhuttu asiasta, mutta ei olla tehty elettäkään kohti minkäänlaista toimintaa. Yritin kyllä soittaa, mutta kun se on tämän viikon treeneissä jossain muutaman tunnin päässä ja kun eilen soitin, niin Tommin puhelimeen vastasi Tommin veli Kajaanissa. Huh, toivottavasti saan sen kiinni tässä parin viikon sisään, tai joudun hoitamaan muutonkin yksin. (Tajusin just, miten Tommin ruma tietokonepöytä pilaa minun suunnitelmani olohuoneesta, pakko vissiin hankkia joku sermi...)

Mutta siis sellaista uutta täällä. Tämä viikko työharjoittelua, ja homma on pulkassa. Jos sitä samalla alkaisi jo pakkaamaan vähemmän käytettyjä tavaroita, kuten Tommin tietokoneen jne. Ensi viikosta eteenpäin oonkin enemmän tai vähemmän reissun päällä, joten parempi pakata ajoissa. Tuskailen jo valmiiksi niitä tavaroita ja papereita, joista ei tiedä, pitäisikö ne heittää roskiin vai säästää. Onneks siinä uudessa asunnossa on kaks walk in -vaatehuonetta ja muutamia erilisiä kaappeja, niin tavaraa mahtuu...

Museokamaa

Edellisen postauksen vedenlaskujuhlan kunniaksi kylällä oli muutakin ohjeisohjelmaa. Käytiin sitten pyörähtää yhdessä 1900-luvun alkuun entisöidyssä, upeassa hirsitalossa. Jos jollekin on vielä jäänyt epäselväksi, niin oon kaiken vanhan ja vanhan näköisen perään. Eikä kiinnostusta kauheesti vähentänyt se, että käsittääkseni mummun äiti on syntynyt kyseisen talon peräkammarissa. Tai ehkä kuitenkin tilan saunassa? Mut hänen lapsuudenkoti kyseinen talo siis oli. En kauheesti tykännyt niistä "Älä koske vanhoihin esineisiin" -lapuista ja purin hammasta, jotten olisi hiplannut joka paikkaa puhki. Onneks aikaa oli vaan vähän...

Yritin myös olla varastamatta tuota upeaa antiikkikynttilänjalkaa, jollaista oon etsiny ehkä kolme vuotta. Myös tuon vanhan peilin olisin mielelläni adoptoinut, vaikka siitä ei omaa kuvaa pystynytkään näkemään. Itse asiassa se ois just hyvä minulle nykyään. Järkytyn nimittäin lähes joka kerta, kun nykyään erehdyn katsomaan peiliin. Kiitos iltavuorot, helteet ja muuten vain levottomat yöunet ja olematon unirytmi.

Käsi ylös, ketä muuta kiinnostaa uuninpankko! Siis joo, uuninpankko. Kuvittelin jo, kuinka kiipeäisin pankolle kynttilän kanssa ja nukkuisin talvipakkasilla hormin vieressä. Ah, maalaisromantiikkaa vuodelta 1900.

Ja sitten perinteinen teinipeilikuva, joka sekään ei tosin tunnu kovin teinipeililtä, koska ei kyseisen peilin rakentamisen aikoihin varmaan tunnettu edes käsitettä "teini". Tosin nyt aloin pohtia, että kumpi on vanhempi. Minun piianpeilini vai kyseinen kuvan piianpeili... Tosin minun peilin heijastuspinta ei oo yhtä kulunut, joten ehkä kuvan peili vie voiton.

 Maltoin juuri ja juuri olla lukematta Suomen Kuvalehden artikkelia Helsingin olympialaisista. Tai siis oletettua artikkelia, koska en koskenut koko lehteen, vaikka mieli teki. Onneksi löysin tässä taannoin Seura -lehden, joka taisi olla suunnilleen samalta vuodelta. Haluaisin kovasti leikellä sieltä sivuja ja kehystää ne, mutta en ole aivan varma siitä, että raaskinto todellakaan tehdä mitään niin julmaa.

Ja oikea kuva on taas yksi "hauskat bileet" -kuva. Ja itse asiassa tämä on otettu jo varsinaiselta juhlapaikalta, mutta toi museotalolta otettu kukkakuva kaipasi seuraa, joten iskin vastapainoksi "No joo säädä sitä valotusta sitten... Ai sinä teit sen jo ja otit kuvankin." -kuvan. Sellainen historiallinen viikonloppu siis täällä, että pahoittelen jumittamista kivikaudella.

250 vuotta myöhemmin

Lopultakin pieni hengitystauko... Tein lauantaina iltavuoron, joka venyi oletettua pidemmäksi. Sen jälkeen pakkasin tavarat ja ajelin Ristijärvelle. Nukuin tosi huonosti, koska Batman oli levoton ja sen lisäksi jatkoin vielä kaljan myymistä ja drinkkien sekoittelua aamuun asti. En edes tiedä, miten aikaisin äiti tuli minua herättämään, ja sitten ajeltiin Hiisijärvelle, jossa on juhlittu tänä viikonloppuna vedenlaskun 250-vuotisjuhlia ja olin lupautunut kuvaamaan sunnuntain ohjelman.

Oma suosikkiohjelmanumero oli tarina siitä, miten eri aikakauden ihmiset paikalla aikoinaan elivät. Ensin asuivat lappalaiset ja sitten tulivat uudisraivaajat. Otin tyypeistä kuvia niin tiiviisti, että vähän missasin itse tarinaa, mutta onpahan nyt kuvamateriaalia. Suunnilleen sama ohjelmanumero oli esitetty myös viisikymmentä vuotta sitten, vedenlaskun 200-vuotisjuhlassa. Tosin esiintyjistä vain yksi oli sama kuin silloin.

250 vuotta sitten paikalliset isännät (krhm, minun sukulaiseni) kaivoivat hiekkamaahan ojaa tarkoituksenaan laskea suuren järven pintaa sen verran, että tiloille saataisiin kuivatettua hiukan rantaniittyjä. Tuo oli tuohon aikaan laissa sallittua. Yllättäen vesi alkoikin syödä pehmeää hiekkatörmää ja suurin osa järven vedestä virtasi valtavalla voimalla alajuoksulle ja järvi kutistui murto-osaan aiemmasta. Kaikki aiemmin rannalla olleet talot jäivät kuivalle maalle ja järven rikas kalakanta romahti. Järven pohjasta paljastui kuitenkin mm. rautamalmia sekä Hiisijärven hiekat, joka on yksi meijän kylän nähtävyyksistä. Rannan hiekka on erittäin hienoa ja valkoista hiekkaa. Näin matkailualan tulevana (kirjoitin kaksi kertaa "tukevana") ammattilaisena voisin ehdottomasti suositella tekemään vaikka pienen omatoimitelttaretken paikan päälle, mikäli näin syvälle korpeen joskus eksytte. Bikinit ja pyyhe mukaan, niin kyllä ruskettuu, kiitos hohtavan hiekan. Paitsi vesisateella.

Seuraavan kerran juhlitaan taas 50 vuoden päästä. Toivottavasti oon silloinkin mukana. Ja sitä ennen, jos jotakuta kiinnostaa, niin myös ystävämme Wikipedia tarjoaa artikkelin Hiisijärvestä.