18. heinäkuuta 2011

Museokamaa


Edellisen postauksen vedenlaskujuhlan kunniaksi kylällä oli muutakin ohjeisohjelmaa. Käytiin sitten pyörähtää yhdessä 1900-luvun alkuun entisöidyssä, upeassa hirsitalossa. Jos jollekin on vielä jäänyt epäselväksi, niin oon kaiken vanhan ja vanhan näköisen perään. Eikä kiinnostusta kauheesti vähentänyt se, että käsittääkseni mummun äiti on syntynyt kyseisen talon peräkammarissa. Tai ehkä kuitenkin tilan saunassa? Mut hänen lapsuudenkoti kyseinen talo siis oli. En kauheesti tykännyt niistä "Älä koske vanhoihin esineisiin" -lapuista ja purin hammasta, jotten olisi hiplannut joka paikkaa puhki. Onneks aikaa oli vaan vähän...


Yritin myös olla varastamatta tuota upeaa antiikkikynttilänjalkaa, jollaista oon etsiny ehkä kolme vuotta. Myös tuon vanhan peilin olisin mielelläni adoptoinut, vaikka siitä ei omaa kuvaa pystynytkään näkemään. Itse asiassa se ois just hyvä minulle nykyään. Järkytyn nimittäin lähes joka kerta, kun nykyään erehdyn katsomaan peiliin. Kiitos iltavuorot, helteet ja muuten vain levottomat yöunet ja olematon unirytmi.


Käsi ylös, ketä muuta kiinnostaa uuninpankko! Siis joo, uuninpankko. Kuvittelin jo, kuinka kiipeäisin pankolle kynttilän kanssa ja nukkuisin talvipakkasilla hormin vieressä. Ah, maalaisromantiikkaa vuodelta 1900.


Ja sitten perinteinen teinipeilikuva, joka sekään ei tosin tunnu kovin teinipeililtä, koska ei kyseisen peilin rakentamisen aikoihin varmaan tunnettu edes käsitettä "teini". Tosin nyt aloin pohtia, että kumpi on vanhempi. Minun piianpeilini vai kyseinen kuvan piianpeili... Tosin minun peilin heijastuspinta ei oo yhtä kulunut, joten ehkä kuvan peili vie voiton.


 Maltoin juuri ja juuri olla lukematta Suomen Kuvalehden artikkelia Helsingin olympialaisista. Tai siis oletettua artikkelia, koska en koskenut koko lehteen, vaikka mieli teki. Onneksi löysin tässä taannoin Seura -lehden, joka taisi olla suunnilleen samalta vuodelta. Haluaisin kovasti leikellä sieltä sivuja ja kehystää ne, mutta en ole aivan varma siitä, että raaskinto todellakaan tehdä mitään niin julmaa.


Ja oikea kuva on taas yksi "hauskat bileet" -kuva. Ja itse asiassa tämä on otettu jo varsinaiselta juhlapaikalta, mutta toi museotalolta otettu kukkakuva kaipasi seuraa, joten iskin vastapainoksi "No joo säädä sitä valotusta sitten... Ai sinä teit sen jo ja otit kuvankin." -kuvan. Sellainen historiallinen viikonloppu siis täällä, että pahoittelen jumittamista kivikaudella.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!