18 markkaa 50 penniä

Maailman huonoin bloggaaja ilmottautuu. En tiijä mihin tää aika oikein menee, mut ilmeisesti ei ainakaan valokuvaamiseen. Kamera vois alkaa nostaa työttömyyskorvausta. Okei, myönnän, että se johtuu osittain objektiivipakkomielteestä. Tuolla 70-300 millisellä saa niin paljon parempia kuvia kuin tuolla kitillä. Mut tuo 70mm polttoväli on astetta liian paljon muuhun kuin lintujen ja oravien kuvaamiseen. Niinpä himoitsen sitä kiinteää 50 millistä f/1.8 linssiä, ja oon käyny jo verkkokauppa.comin myymälässäkin sen perässä juoksemassa. (Oon siis varma, että sen hankkimalla minusta tulis pro-kuvaaja...) Mutta tosiaan toi takuuvuokra ja ens kuun vuokrakin pitäis tässä hoitaa ja siihen lisäksi kaikki eläinlääkärikulut omasta pussista, koska vakuutus ei enää suostu niitä korvaamaan. (Ollaan ylitetty vakuutuskatto, jej..)

Lisäksi minulla alko koulu (Kaks kurssia koko jaksossa ja eiköhän ne oo päällekkäin..) mikä meinaa sitä, että Kajaanissa on taas jotain elämää. Oon nyt käyny kolmena päivänä kaupungilla kahvilla ja tili kiittää. Lisäksi eilen menin ostaa pari tärkeetä ostosta, mut voisin kirjoitella siitä reissusta erikseen, koska tänään oon vielä sopinu meneväni kaupungille syömään ja illalla oltais lähdössä porukalla yksille vaihtaa kuulumisia. Minua vedetään joka suuntaan, oon nähny kavereita joka ilta ja kaikille ei oo ees aikaa. Ihan hyvä paikkailla tätä kesän aikana syntynyttä sosiaalivajetta, mut kohta oikeesti tarviin hetken niin, ettei tarvi sopia kenenkään kanssa mitään! Ehkä sunnuntaille saan rennon lepopäivän ja jos alkuviikosta pyörähtäis kotimaisemissa rauhoittumassa. (Ja kirjoittamassa oparia... Joo, varmasti onnistuu!)

Ja sitten loppukevennykseksi tää, että löysin yhestä äitin kaapista viemästäni laukusta rahaa. Ei oo vissiin hetkeen sitä laukkua käytetty. (Paitsi minä, mut en oo koskaan jaksanu kaikkia taskuja tutkia, mut nyt lopultakin päätin poistaa sieltä kaikki vanhat kuitit ja minkä aarteen löysinkään!) Tähän rahantarpeeseen sopiikin hyvin toi vajaat 20 markkaa. Pientä vinoilua kohtalolta tai mikä näitä juttuja nyt ylipäätään järjestelee. Oon kyllä muutenkin jonkun kohtalon suosikkikohde ollu viime aikoina, mut ei pidä valittaa...

Kesää odotellessa...

Tänään kokeillaan Batmanin kanssa jotain niinkin extremeä kuin junalla matkustamista. Batman ei oo koskaan menny junalla enkä minäkään eläinvaunussa. Toivottavasti vaunussa on hiljaista näin tiistaipäivisin, niin ei tarvitse stressata sen uuden matkustusmuodon lisäksi laumaa muita kavereita. Tai no, Batman tuskin välittää, minä stressaan. Sitä ennen kuitenkin pikaisia kuulumisia tännekin suuntaan, kun en taas tiijä millon oon hoodeilla! (Tai no, Kajaaniin ois pakko palailla maanantaihin mennessä, koska minulla alkaa käsittääkseni silloin koulu ja kyseessä on kuitenkin toinen niistä kahdesta tilanteesta, jolloin minun pitää olla koululla seuraavaan kahteen viikkoon.)

Oon tosi pettyny tähän intiaanikesään, jota ennusteet lupailivat ensin toukokuussa ja sitten vielä yrittivät vakuutella ja puhua intiaaniloppukesän puolesta vielä pari viikkoa sitten. Yksi päivä, jolloin ulkona tarkeni ilman pilkkihaalaria ja nytkään ei kovin lupaavalta näytä. Ainakin minun parveke hukkuu vähitellen noihin kirjaviin koivunlehtiin, mitkä ei kyllä kerro kovinkaan kesäisestä säästä. Aamulla kun laittaa nenän ulos, niin voi jo selkeesti haistaa syksyn. Alkusyksy on just kiva, mut hei, minä vielä odottelen sitä intiaanikesää...

Viikonloppu meni lähinnä rentoillessa. Perjantaina olin ihanan yllätyksen kohteena ja lauantaina sitten pyörähdin kotikulmilla ja illalla söin jättipussillisen makuunin irtokarkkeja. Sunnuntaina jatkoin samalla linjalla makaamalla pihalla ja nauttimasta viimeisestä hellepäivästä. Paitsi illalla palailin arkeen eli tiskasin ja imuroin. Ei yhtään huono kokonaisuus siis. Maanantaina olinkin superahkera, kävin hakemassa apteeksta kasan tavaraa ja samalla reissulle vein kasan kuitteja vakuutusyhtölle. Jos tästä koiranpojan sairastamisesta lähdetään etsimään jotain hyvää, niin se on varmaan sitten se, että noi kaikki vakuutuksen ansiosta palautuvat rahat tuntuu melko mukavasti tuolla tilillä. Vähän niiku ois voittanu lotossa. Jos ei siis ajattele sitä, että ne rahat alunperin sieltä samaiselta tililtä lähtöisin, enkä edes saa kaikkea takaisin.

Pidin eilen myös tehokkaan sosiaalipäivän. Päivällä näin Sallaa, illasta Tommi tuli pyörähtää täällä ja sen jälkeen poikkesin vielä pikaisesti viinilasillisella Papun luona. Huh, melko tehokasta! Yritin myös kovasti edetä oparin kanssa, mutta ei kaikkea voi ehtiä ja kun kaikki ei ole edes minun ehtimisestä kiinni, vaan jonkun muun. Nyt kuitenkin lähden taas pienelle välilomalle, tunnin päästä pitää jo suunnata kohti rautatieasemaa ja sitä ennen minun pitää miettiä, että tarttenko todella kaiken sen, mitä oon nyt pakannu. Joudun siis kuitenkin kävelee sen laukun ja Batmanin kanssa rautatieasemalle...

Piianpeiliprojekti

Kerroin jo aiemmin tästä projektista hieman. (Eli siis sen, miten inspiraation iskettyä en malttanut mennä ostamaan hiomapaperia, vaan lätkäisin uuden maalin suoraan vanhan päälle...) Mutta siis lähtökohtana oli vuosikymmenten (?) saatossa kellastunut alunperin valkoinen (?) maalipinta, jossa oli kaiken lisäksi vielä liimapintajämiä tarroista. Ne sentään yritin rapsutella parhaani mukaan pois, mutta tässäkin kohtaa se hiomapaperi ois ollu jees... No, ens kerralla sitten paremmin. Mutta tähän alkuun muutama ennen-kuva.

Yritin kuvata nämä seuraavat jälkeen-kuvat mahdollisimman samassa valaistuksessa...

Eihän tuosta nyt mikään älysiisti tullut (en edes mainitse sitä hiomapaperia), kun maalia piti laittaa melko runsaasti. Lisäksi pensseli ei ollu mikään superlaadukas, koska siitä irtos niitä karvoja. Lisäksi Batman teki oman osuutensa noiten karvojen levityksessä. Ja joku nero sai vielä kaiken lisäksi hyvin idean alkaa imuroida maalin vielä kuivuessa lattian tasolla... Mutta on se ainakin siistimpi kuin entinen kellertävä maali. Peilipinnankin hankasin niin puhtaaksi, kuin se oli vain mahdollista. (Hankasin niitä lasin alla , heijastuspinnassa olleita "vikoja" tovin, kunnes tajusin, ettei ne hankaamalla muutu miksikään.) Lopuksi kokeilin vielä perinteistä sanomalehtikikkaa ja kyllä nyt peili kiiltää!

Viidakko makuuhuoneessa

Huh, koti alkaa olla mallillaan! Oon ollutkin tänään ahkera. Heräsin kaheksalta käyttää Batmanin ulkona, mutta sen jälkeen väsytti vielä sen verran, että piti nukkua pari tuntia. Sitten hoidin peilinmaalausprojektin loppuun ja kävin aamulenkillä tutustumassa uuteen naapurustoon ja löysin ihan uskomattomia taloja. Harmi, etten kehtaa ottaa niistä kuvia, on muuten tosi upeita huviloita! Lenkin jälkeen meni vähän hermo tähän sekasortoon, kun tajusin, että jos törmätään ainoa rappunaapurin kanssa tuossa ovella, niin se näkee siitä koko sekasortoisen olohuoneen. Samalla vauhdilla laitoin kuntoon myös keittiön ja imuroin koko kämpän.

Makuuhuoneesta tuli vahingossa vähän viidakko. Vahingossa siksi, että minulla sattui olemaan vihreät verhot ja äiti löysi kotoa yhden vihreän verhon lisää. Sitten tajusin, että minulla on vain yhdet lakanat ja kävin ostamassa toiset ja kaikkein nätein vaihtoehto niistä kaupassa olleista edullisista vaihtoehdoista oli noi vihreät. Bambupenkki nurkaan ja norsu sen päälle, niin viidakko olikin valmis.

 Oon vähän ihastunut tuohon jättipeiliin, jonka ostin muutama kuukausi sitten Jyskistä neljälläkympillä ehkä? Se sopii viidakkooon yllättävän hyvin. Antiikkikynttilänjalkaan sorruin tässä taannoin antiikkikaupassa. En sitten tiijä kuinka paljon antiikkia se todellisuudessa on, mutta ihan jykevä laitos se on. Täytyis vaan ostaa kynttilöitä, kaapissa on tällä hetkellä kirkkaanpunaisia ja viininpunaisia, ne ei oikeen käy muuhun sisustukseen... Ja sitten toi projektipeili. Toi keltaisuus pomppaa hyvin tuolta esiin, kun nuo verhot värittää sitä vielä lisää. Mut nyt on uus maalipinta päällä, tosin vetäisin maalin suoraan pelkästään pyyhityn pinnan päälle. Kuulin jo siitä hiomisen merkityksestä, minkä tosin ymmärsin itsekin, mutta minkäs teet, kun et jaksa kävellä kauppaan ostamaan sitä hiomapaperia. Ja sitä paitsi, se teettäisi taas lisää työtä.

Siinäpä se, matot tästä asunnosta vielä puuttuu, mutta ainakin makuuhuoneeseen olisi kotona pari vihreää mattoa odottamassa ja olohuoneeseen löytyis kans yksi, tosin sitä pitää vielä sovitella...

Keittiö alkaa näyttää siis siistiltä, tosin en tiedä, että laitanko sitä vielä jotenkin persoonallisemmaksi. Se on nyt melko peruskamaa. Päässä on ajatuksia, mutta en todellakaan haluaisi alkaa käyttää siihen ylimääräistä rahaa, joten täytyy tyytyä siihen, mitä minulla on jo olemassa... Täytyy katsella tilannetta!

Turkoosi & fuksia

Venetsiasta ostettu pitsipäivänvarjo on odotellut käyttöä jo pari vuotta, nyt se löysi paikan osana sisustusta, tosin vielä vähän piilossa lepakkotuolin takana. Ehkä se saa arvoisensa paikan, kun noi loputkin tavarat seikkailevat tuosta kulkuväylältä johonkin järkevämpään paikkaan ja lepakkotuoli ei ole ahdistettuna tuohon samaan nurkkaan...

Olipa hyvä, että otin nää kotipostauksen kuvat eilen... Tää kämppä on nimittäin jälleen ihan sekaisin. Purin tuossa noita laatikkoja, mutta puolet tavaroista jäi silti hengaa tuohon eteisen ja olohuoneen välimaastoon. Lisäks sain nerokkaan idean maalata piianpeilini just nyt, kun minulla ois miljoona kiireellisempää asiaa jonossa. Kaupassakin pitäis ehkä käydä, tosin se pelottaa jo valmiiksi. Minun kallis lähisiwa muuttui edulliseksi marketiksi, mut siitä huolimatta ruokalasku on kasvanu ehkä jotain 600 prosenttia. Nyt esim. kuolaan yksiä saappaita. Kuka keksi pistää vaatteet ja kengät ruokakauppohin?

Huolimatta tuosta kulutusongelmasta tää kämppä on ihan huippupaikalla. Kauppaan on siis 200 metriä, keskustaan kilometri, kouluun kilometri... Lisäks tämä sijaitsee käytännössä keskellä puistoa, naapurissa asuu lapsia ja muutenkin täällä on ilmeisesti melko turvallista, koskapa joku on pitänyt telttaansa tuossa pihassa jo viimeisen kuukauden ajan eikä se oo lähteny kävelee. Toisaalta, täällä alueella on puolustusvoimien videovalvonta, joten en ihan heti lähtis pöllii sitä. Ainoo huono puoli on se, että tässä on ilmeisimmin dna:lla joku hemmetin katvealue tuossa sen 3G-verkossa. Mokkula ja minä ei nyt oikeen tulla toimeen yhtä hyvin, kuin sen kiinteän laajakaistan, jota kaipaan ihan älypaljon. Esimerkiksi nyt yritän ladata photobucketiin muutamaa kuvaa, ja samaan aikaan oon kirjoitellu jo tällaisen romaanin.

Verhot on oikeeta vintagea, mummun äidin siskon perintöä (EDIT: Ei kuulema ookaan, mut ilmeisesti 70-luvulta joka tapauksessa, niin kuin olin käsittänytkin...) ja kuosi on siis Marimerkon "Tuuli". Alunperin olin suunnitellut ruskeita/turkooseja verhoja, mutta sitten päätin säästää ja muistin noiden verhojen olemassaolon. Ja itse asiassa oon niihin enemmän kuin tyytyväinen.

Tänään kävin lopultakin hakee polkupyörän entisestä kodista. Hain samalla myös tulitikkuja, joten saan lopultakin fiilistellä tätä kämppää kynttilänvalossa, noi tuikut kun on oleellinen osa tätä sisustusta. Ja ehkä ihan hyvä istua pimeessä, ellei noi tavarat ala vähitellen muuttaa tuosta omille paikoilleen. Sen verran olin eilen kuitenkin ahkera, että keittiö alkaa olla siinä kunnossa, että sitä voi ehkä alkaa jo kohta ihan sisustaakin...

Ruskea nahkasohva häiritsee vähän muuten täydellistä kokonaisuutta. Virittelin tuohon päälle tuollaisen valkean päiväpeiton, joka tosin pysyy paikoillaan keksimäärin kolme sekuntia ja lojuu sen jälkeen yhtenä myttynä sohvan nurkassa.

Sellainen olohuone. Rajasin tosiaan noi romukasat tuosta kuvien ulkopuolelle. Niitten tilalle ois tulossa työpöytä, joka on nyt vähä kuin tulvan tuoma tuossa parvekkeen oven edessä. Tällä hetkellä sen virkaa toimittaa toi sohvapöytä ja voi olla että tulee toimittamaan jatkossakin. Tuolta nurkasta ei nimittäin nää televisiota, toisin kuin tästä sohvalta...