Turkoosi & fuksia

Venetsiasta ostettu pitsipäivänvarjo on odotellut käyttöä jo pari vuotta, nyt se löysi paikan osana sisustusta, tosin vielä vähän piilossa lepakkotuolin takana. Ehkä se saa arvoisensa paikan, kun noi loputkin tavarat seikkailevat tuosta kulkuväylältä johonkin järkevämpään paikkaan ja lepakkotuoli ei ole ahdistettuna tuohon samaan nurkkaan...

Olipa hyvä, että otin nää kotipostauksen kuvat eilen... Tää kämppä on nimittäin jälleen ihan sekaisin. Purin tuossa noita laatikkoja, mutta puolet tavaroista jäi silti hengaa tuohon eteisen ja olohuoneen välimaastoon. Lisäks sain nerokkaan idean maalata piianpeilini just nyt, kun minulla ois miljoona kiireellisempää asiaa jonossa. Kaupassakin pitäis ehkä käydä, tosin se pelottaa jo valmiiksi. Minun kallis lähisiwa muuttui edulliseksi marketiksi, mut siitä huolimatta ruokalasku on kasvanu ehkä jotain 600 prosenttia. Nyt esim. kuolaan yksiä saappaita. Kuka keksi pistää vaatteet ja kengät ruokakauppohin?

Huolimatta tuosta kulutusongelmasta tää kämppä on ihan huippupaikalla. Kauppaan on siis 200 metriä, keskustaan kilometri, kouluun kilometri... Lisäks tämä sijaitsee käytännössä keskellä puistoa, naapurissa asuu lapsia ja muutenkin täällä on ilmeisesti melko turvallista, koskapa joku on pitänyt telttaansa tuossa pihassa jo viimeisen kuukauden ajan eikä se oo lähteny kävelee. Toisaalta, täällä alueella on puolustusvoimien videovalvonta, joten en ihan heti lähtis pöllii sitä. Ainoo huono puoli on se, että tässä on ilmeisimmin dna:lla joku hemmetin katvealue tuossa sen 3G-verkossa. Mokkula ja minä ei nyt oikeen tulla toimeen yhtä hyvin, kuin sen kiinteän laajakaistan, jota kaipaan ihan älypaljon. Esimerkiksi nyt yritän ladata photobucketiin muutamaa kuvaa, ja samaan aikaan oon kirjoitellu jo tällaisen romaanin.

Verhot on oikeeta vintagea, mummun äidin siskon perintöä (EDIT: Ei kuulema ookaan, mut ilmeisesti 70-luvulta joka tapauksessa, niin kuin olin käsittänytkin...) ja kuosi on siis Marimerkon "Tuuli". Alunperin olin suunnitellut ruskeita/turkooseja verhoja, mutta sitten päätin säästää ja muistin noiden verhojen olemassaolon. Ja itse asiassa oon niihin enemmän kuin tyytyväinen.

Tänään kävin lopultakin hakee polkupyörän entisestä kodista. Hain samalla myös tulitikkuja, joten saan lopultakin fiilistellä tätä kämppää kynttilänvalossa, noi tuikut kun on oleellinen osa tätä sisustusta. Ja ehkä ihan hyvä istua pimeessä, ellei noi tavarat ala vähitellen muuttaa tuosta omille paikoilleen. Sen verran olin eilen kuitenkin ahkera, että keittiö alkaa olla siinä kunnossa, että sitä voi ehkä alkaa jo kohta ihan sisustaakin...

Ruskea nahkasohva häiritsee vähän muuten täydellistä kokonaisuutta. Virittelin tuohon päälle tuollaisen valkean päiväpeiton, joka tosin pysyy paikoillaan keksimäärin kolme sekuntia ja lojuu sen jälkeen yhtenä myttynä sohvan nurkassa.

Sellainen olohuone. Rajasin tosiaan noi romukasat tuosta kuvien ulkopuolelle. Niitten tilalle ois tulossa työpöytä, joka on nyt vähä kuin tulvan tuoma tuossa parvekkeen oven edessä. Tällä hetkellä sen virkaa toimittaa toi sohvapöytä ja voi olla että tulee toimittamaan jatkossakin. Tuolta nurkasta ei nimittäin nää televisiota, toisin kuin tästä sohvalta...