22. helmikuuta 2013

Kampaus, I did it!

Pohtiessani tässä taannoin, että mitä te täällä tykkäisitte erityisesti nähdä ja sain kivan ehdotuksen, josta innostuin heti. Eli siis tilannekatsausta tähän farkkutytöstä naiseksi -projektiin. Kunnon paneutuminen tähän aiheeseen on tulossa, mutta olkoon tämä tällainen teaseri.

Minullahan on aina ollut pitkät hiukset, joita en oo kuitenkaan osannut laittaa mitenkään. Ja laitetummat hiukset on heti ollu liian juhlavat. Nyt oon kuluttanu kuitenkin aikaani YouTuben tutorialeja katsellen ja saanut jotain konkreettista aikaiseksi.


Koska oon tosi huono tekemään suoraa kopiota mallista, niin todettakoot, että tässä on käytetty ehkä noin viiden eri videon vinkkejä ja lisäksi vielä kymmentä inspiraatiokuvaa. Kyseessä on siis täysin oma viritelmä ja itse asiassa onnistuin tosi hyvin, sillä sain joltain aivan randomilta asiakkaalta palautetta, että tosi kiva kampaus!

Ja siis tosiaankin, tämä kampaus ihan arkikäytössä. Meillä kun pitää olla töissä hiukset kiinni, ja se iänikuinen ponnari tai sotkunuttura alkaa jo käydä tylsäksi, niin on jo pakko alkaa kehitellä jotain uutta tilalle. Oon nyt löytänyt pari kikkaa, jolla saan nuo hiukset pysymään siellä missä pitääkin.


Samanlaista kampausta tuskin koskaan tulen enää tekemään, koska voi olla melko mahdotonta onnistua. Mutta ainakin samanlaista tulen yrittämään, saa nähdä, mitä siitä tulee. Kivat tämmöiset yllärihiukset...

Tosiaan, tässä siis yksi edistyksen askel tällä saralla. Kesti melkein 24 vuotta oppia käsittelemään näitä hiuksia, ja voin antaa vinkiksi muille samanlaisten itsepäisten hiusten kanssa temppuileville, että mikäli hiuspuuteri ei ole tuttu, niin suosittelen tutustumaan. Ehdottomasti yksi parhaista hiustuotteista, mitä olen kokeillut. Ja nykyään saattaa mennä helposti kolme tai jopa neljäkin päivää pesemättä hiuksia, koska ne eivät tunnu eivätkä näytä yhtään likaisilta. Sen sijaan niihin on helpompi tehdä kampauksia, kun niissä on vähän mömmöjä karhentamassa hiusta.


Minä olen kamppailut sen ajatuksen kanssa, että leikkaanko vaihteeksi lyhyeksi, mutta nyt jos vasta alan oppia käyttämään tätä pituutta hyödyksi, niin olisi kurjaa pilata omat mahdollisuuteni kehittyä! Siispä jatkan niiden tutorialien tuijottelua ja etenkin kesää kohti mentäessä tulen varmasti innostumaan villeistä lettikampauksista ja opettelemaan ranskalaisen letin kalanruotoversion ja pari muuta mielessä pyörivää juttua.

Mikäli kiinnostaa, niin voin jossain vaiheessa yrittää tehdä oman osani ja järjestää muutaman tutoriaalin niistä vinkeistä, mitä itselläni on tällä hetkellä mielessä.

Ilmalentoa

Minun piti tulla postaamaan teille päivän onnistumisesta: Minun kampauksesta, mutta kun iskin nuo kuvat koneelle samaan aikaan aamulenkillä otettujen kuvien kanssa, niin en voinut enää muuta kuin nauraa maha kippurassa seuraavat puoli tuntia.

Nyt alkaa olla jo vähän kiire päivälenkille, antinbiooteille ja töihin, mutta lupaan ja vannon postata ensinnäkin sen aamulenkin loput vastaavat kuvat, aamulenkin muut kuvat ja lisäksi vielä ne kampauskuvat tässä alkavan viikonlopun aikana ja viimeistään maanantaina! Onpahan ainakin postauksia luvassa...


Batman siis tässä vaan toivottelee vauhdikasta viikonloppua!!

20. helmikuuta 2013

Aurinkoa vasten leijailevat lumihiput

Voimat on edelleen jossain hukassa, päässä huimaa ja lihaksissa hapottaa, mutta sisukkaasti kampesin itseni ylös jo hyvissä ajoin. Pistin pyykit pyörimään, lepäsin hetken ja kannoin vuodevaatteet parvekkeelle tuulettumaan. Noron jälkeisenä vaivana sain nyt ilmeisesti sitten tulehtuneen viisaudenhampaan, jonka takia jouduin raahautumaan myös kauppaan jäätelöostoksille, jotta saisin jotain, jolla turruttaa kipua. Särkylääkkeitäkään kun en mielelläni liukuhihnatyylillä napsi.

Harmittaa ihan vietävästi, että oon missannu nämä upeat auringonpaistepäivät tässä sairastellessa. Argh. Tsemppasin kuitenkin jopa niin paljon, että peitin väsyneet silmät kajalilla ja otin kauppareissulle kameran mukaan. Vaapuin sitten tuolla hangessa henkeä haukkoen, mutta selvisin kuin selvisinkin kauppaan ja sieltä kotiin ja sain muutaman talvikuvankin napattua. Tai no, ilmeisesti ihan hyvä onnistumisprosentti näin pikaiselle reissulle ja vieläpä toipilaana, kun tännekin päätyi kymmenkunta kuvaa... Olkoot nämä korvauksena kaikesta viimeaikaisesta hiljaisuudesta täällä.










Kokeilin taas tuota panoraamakuvausta, tällä kertaa vähän lähempänä oleviin kohteesiin. Yhden panoraaman rakentamisen hylkäsin nähtyäni ottamien kuvieni epäterävyyden, toisen hylkäsin panoraamavaiheen jälkeen sen "vikojen" vuoksi, mutta kolmas onneksi onnistui.


Olisi kiva kuulla, millaisista postauksista tykkäätte eniten? Onko tällaiset kymmenen valokuvan kuvapostaukset vähällä tekstillä liian raskaita? Miten asujutut? Ihan arkihommat? Batmania? Tai ehkä jotain ihan uutta?

19. helmikuuta 2013

Toipilas

Jaksoin nousta sohvalta sen verran, että räpsin päivällä parit kuvat, nukuin sitten pari tuntia ja nyt jatkan uudella yrityksellä, joten jospa saisin tämän postauksen nyt julkaisuun saakka... Meni nimittäin vapaapäivät hiukan uusiksi. Eilen töissä meinasi lähteä taju, joten katsoin parhaaksi poistua paikalta. Hissimatka tämän talon kellarikerroksesta neljänteen kesti ikuisuuden ja kun lopulta pääsin kotiin, niin syöksyin suoraa päätä vessaan ja vietinkin siellä sitten koko illan. Ilmeisesti se noro tuli nyt sitten lopulta tännekin.


Mistä tunnistaa parhaat ystävät? No, Aten kuultua tästä norosta, tuli välitön kysymys, että tarviinko kaupasta mitään. Yritin kieltäytyä, että ei kannata tulla, tämä tarttuu aivan varmasti. Mutta ei auttanut. Sain ison kasan mehua, hedelmiä ja prinsessapillejä. Tosin hetkeen en niitä voinut edes syödä, koska en jaksanut nousta sohvalta edes kuorimaan omenaa. Onneksi illalla sitten sain kerättyä voimia sen verran, että käytin Batmanin pikaisesti ulkona ja sain kuin sainkin omenan syötyä. Ja sitten nukkumaan, mikäli sitä levotonta ja puoliunista pyörimistä voi sillä nimellä kutsua. Heräsin sitten tunnin pyörittyäni, kuvittelin, että on jo aamuyö...


Tänään olo on ollut jo parempi siinä mielessä, että en ole joutunut oksentamaan. Mutta en tosiaankaan ole jaksanut tehdä mitään muuta kuin maata sohvalla, nukkua välillä ja välillä taas katsoa televisiota. Onneksi minulla on ollut nuo Aten tuomat hedelmät, oon selvinnyt niillä tämän päivän.

Tosin kun yksi tauti lähtee niin toinen ongelma tulee. Nimittäin minun viisaudenhammas vaikuttaisi suuttuneen tuosta eilisestä ja on nyt tosi kipeä. Tosi hienoa, tässä kaupungissa kun on kuulema Suomen pisimmät hammaslääkärijonot... No, jos tämä jatkuu näin kipeänä niin toivottavasti saan jonku pika-ajan, ennen kuin puoli naamaa on turvoksissa. 


Haha, ai niin, eilen käyttäessäni Batmania pihalla joku mummo säikähti minun riutunutta, hiukset pystyssä ja silmät verestää -olemusta ihan urakalla. Näytin varmaan joltain narkilta, koskapa se meinasi hypätä rollaattorinsa kanssa saman tien toiselle puolelle tietä.

17. helmikuuta 2013

Keidasta etsimässä

Ihanaa sunnuntaita! Tosiaan. Heräsin tuossa 10.22 toteamaan, että hanasta ei tule vettä. Hetken aikaa pohdiskelin siinä, että muistaakseni tästä ei oo tiedotettu mitään etukäteen. Kurkkasin kuitenkin eteiseen ja siellähän se oli lattialla. Ei mitenkään yllättävä lopetus tällaiselle katastrofiviikolle.


Ei mitään tietoa, että mihin aikaan tuo lappu on tullut, mutta siis joko yöllä tai aamulla ennen sitä minun heräämistä. Joka tapauksessa liian myöhään, että oisin ehtinyt mitään käyttövettä varastoimaan, niin kuin tuossa ohjeistettiin. Vesihanat olivat siis lakanneet toimimasta reipasta tuntia aiemmin ja tilanne normalisoituisi vasta huomenna iltapäivästä. Onneksi jääkaapissa oli maitoa minulle, mutta Batmanin kuppi oli tyhjä. Pistin kuitenkin aivot toimimaan ja aloin etsiä keidasta aavikolta. Vedenkettimestä löytyi tilkka vettä eilisen jäljiltä ja tupareiden jäljiltä parvekkeelta löytyi pari pakasterasiaa täynnä vettä. (Yrityksenä siis saada jääpaloja booliin, mutta ne ei koskaan ehtinyt jäätyä ajoissa.)

Tähän saumaan ei varmaan kannata mainita sellaista sivuseikkaa, että tähän taloyhtiön pihalle on tuotu iso säiliö vettä... Pilaisi koko jännän tarinan siitä, kuinka pelastin koirani janokuolemalta.


No, kerrankin onni onnettomuudessa siinä mielessä, että lähden illaksi töihin, jonka jälkeen käyn nukkumassa kotona muutaman tunnin ja menen aamuun. Käytönnössä siis vietän koko vesikatkon ajan töissä. Sitten tiedossa onkin pari vapaapäivää, joten jospa sitä ehtii taas luomaan jotain materiaalia tännekin. Suunnittelin tässä pientä donitsireissua, mikäli saan kaverin kanssa aikataulut mätsäämään yhteen!

Toivottavasti teidän sunnuntai on tosiaan käynnistynyt hieman normaaleimmissa merkeissä!