Sadepäivää parvekkeella ja muuta löpinää

Kiva sää täällä. Kävin tuossa kaupungilla ja kotimatkan kävelin sitten sateessa. Tosin olin jo aivan kesäkamppeissa eikä edes paljoa palellut! Ja sulaapahan ainakin loputkin lumet. Mutta siis niin, lähdin tosiaan pyörähtää apteekissa ja ajattelin, että no, käyn samalla reissulla ostamassa yhden peruspaidan, kun nyt oon liikentessä ja paidalle voisi olla vähän tarvetta. Siinä matkalla pyörähdin sitten Seppälässä ja tein vähän heräteostoksia. Bikinit. Huhtikuussa. Toivottavasti se kesä on täällä hemmetin nopeeta. Taisi mennä eilen joku kohta aivoissa sekaisin,tuolla sulalla hiekkarannalla lenkkeillessä.

No, ei siinä mitään. En tällä kertaa ostellut mekkoja tms. Bikineitä lukuunottamatta kassan kautta kotiin päätyi tosiaan ihan vaan muutama paita ja toppi, joille tulee varmasti käyttöä.

Kun oon nyt vähän säästökuurilla ihan jo senkin vuoksi, että kesälomasuunnitelmat on vielä vähän auki. Haaveissa olisi ehkä lähteä Suomen rajojen ulkopuolelle (Joten ne bikinit saa selitettyä tällä!!), mutta katsoo nyt, että mihin ratkaisuun tässä päätyy... Ilta onkin mennyt sitten vaan kotona palloillessa ja vötkyillessä.

Eilen oli yhtä reipas päivä. Valvoin vahingossa vuorokauden touhutessani. Töistä kotiin saavuttuani soitin Redelle, että nyt lenkille! Käytiin sitten mukava kuralenkki auringonpaisteessa ja ehdotin sitten lenkkijatkoja illallisen merkeissä. (Tosin toisen illallinen on toisen brunssi.)  Sunnuntai-ilta tosin on vähän huono ajankohta brunssille, etenkin kun porukka yhtäkkiä kasvoi yllättäen. Piti löytää paikka, joka on ensinnäkin auki ja toisekseen tarjoaisi jokaiselle jotakin. Päädyttiin sitten perusratkaisu-Rossoon ja oltiin siellä valomerkkiin saakka. Valomerkki perheravintolassa on aika hauska kokemus. Etenkin kun oltiin ainoat asiakkaat. No, eipä siinä. Lähdettiin sitten jatkoille Vanhalle Paloasemalle. Ei tosin edelleenkään oltu koskettu alkoholiin lainkaan, sen sijaan pelattiin mölkkyä ja täytettiin Iltalehen ristikkoa.

Lopulta muutaman mutkan kautta päädyttiin sitten taas perinteisesti Gloriaan. Teelle. Okei, join myös liköörikahvia, koska meinasin jo nukahtaa siinä vaiheessa, kun kello oli yksi ja minulla oli takana 21 tuntia valvomista. En tiijä, onko tultu vanhoiksi vai mitä on nyt tapahtunut, koska tilattiin drinkit, jotka ei saa olla liian vahvoja. Parin jälkeen hipsin sitten kolmen aikaan kotiin ja nukkumaan ja heräsin aamulla juoksulenkille ja siivoamaan. Imuroin kämpän käytännössä kahesti, koskapa tuota karvaa on niin paljon, ettei se tuntunut lähtevän yhellä kierroksella. Vaihoin myös vuodevaatteet, koska kun eilen tulin kolmen aikaan yöllä kotiin, niin totesin, että minun sängyllä on hiekkalaatikko. Kiitos Batman taas tästäkin yllätyksestä.

Nyt hörpin lempiteetäni. Olin semisti fiiliksissä, kun löysin tässä taannoin Nordqvistin Lady Greeniä irtoteenä! En juo nykyään juuri ollenkaan pussiteetä, joten en oikein kehtaa ostaa tuota koko sarjaa erilaisia makuja vaan tuon Lady Greenin vuoksi. Nyt kun minun toinen vihreä lempparitee alkoi olla lopussa, niin annoin itselleni luvan käydä ostamassa tilalle tuota. (Oon nyt vähän niiku (mustan) teenostolakossa, koska noita on alkanu kuin itekseen ilmaantua tuonne kaappiin sen verran tiheetä tahtia, että en millään ehi juua kaikkea...)

Oon todennu, että parhaiten saan veden alas teen muodossa. Silloin menee puoli litraa kerralla aivan helposti. Muutoin kuin teeksi tehtynä juon aina lasin tai puoli kerrallaan, mutta oon nyt siis kiinnittänyt erityistä huomiota siihen, että nimenomaan täytän sitä lasia säännöllisesti. Ja oikeastaan nyt kun oon alkanu juua vettä enemmän, niin oon löytäny kropastani myös jatkuvan janon tunteen. Aiemmin en tuntenu janoa kovinkaan usein, epäilen, että kroppa oli jotenkin niin tottunut siihen, että en huomannu koko asiaa. Mutta nyt kun tätä kehoa on tässä herätelty, niin nyt sitä vettä sitten tarvitseekin ihan tosissaan. Ja se myös ilmottaa siitä. Muutoin en tosin oo huomannu mitään muutosta esim. ihon kuivuudessa, mutta ehkä vähitellen!

Nyt minä alan hamstraamaan vettä huomista varten. Täällä on nimittäin huomenna taas vesikatko. Tällä kertaa tosin etukäteen tiedossa oleva. Huomenna vaan tulee välipäivä tuohon treenailuun, koska en voi käydä suihkussa ennen töihin lähtöä. Toivottavasti ei sada enää, koska joudun kuitenkin käyttämään Batmanin ulkona ja jos on kauhea rapakeli ja en voi pestä sitä sisälle tullessa, niin ollaan pulassa. Tosi hauskoja nämä tämmöset, arghh.. No, eipä voi mitään, ja eikös välipäivät ole hyväksi..?

Loppuun vielä vähän hauskaa Batmanin kustannuksella:

Nauroin niin paljon taas näille Batmanin ilmeille. Ei nyt vissiin oikeen oo hauskaa.

P.s. Tein huikeita löytöjä omasta korulaatikostani! (Näkyy tuossa viimesessä kuvassa..) Taidan tehdä sinne huomenna jonkun inventaarion, tiijä mitä kaikkea sieltä löytyykään. Ajattelin saada samalla aikaan jotain korupostausta...

Rautakauppoja ja vuorenkuningasta

Minulla on ollu tänään tosi levoton päivä. Oon sählänny siellä sun täällä, mutta pistän tämän sen piikkiin, että nukuin viime yönä vähän lyhyet yöunet. (Tämä meinaa sitä, että minun ois pitäny luonnollisesti olla tänä iltana nukkumassa aikoja sitten.) Mutta ajattelin kuitenkin nopsaa tulla jakamaan tämän päivän kohokohdat tännekin, kun spämmänny jo tuon facebookini.

Vaikka en oo ihan onneton remppaihminen naiseksi, niin rautakaupat on minulle melkoisia ansoja. Meen muka aina pätevänä paikalle ja lopulta nolaan itseni. Tänään menin ostamaan taulukoukkuja. Haahuilin ympäri kauppaa sujahtaen välillä ikään kuin tarkoituksellisesti sisustuspuolelle pohtimaan, että mihin seuraavaksi kannattais suunnata. Lopulta löysin oikean hyllyn, oikeat koukut ja oikean kassan ulos. Maksun jälkeen ehdin jo riemuissani juhlia onnistunutta rautakauppareissua, kunnes niissä onnenpöllyissäni kävelin päin yhtä työntekijää ovella. Great. 

Sitten kävin Prismassa. En ookkaan käyny aikoihin, koska boikotoin sitä Prismaa vähän sen yhden kassapojan vuoksi. Tällä kertaa meninkin kostoksi sitten eri kassapojalle. Taas. Toisaalta vois lopettaa tämän boikotin ja alkaa boikotoida vaan sitä yhtä tiettyä kassapoikaa. No mutta siis lähdin ostamaan pölypusseja, mutta unohin ostaa niitä. Ei sitten imuroitu tänäänkään. (Ihan niinku olisin sen muutoin tehnyt muutaman tunnin yöunien ja työpäivän jälkeen.

Sitten paras. Kävin lenkillä ja tuossa torilla lapset leikki vuorenkuningasta. Tiijättehän, se leikki missä kaikki yrittää kiivetä vuorelle ja kevyimmät heitellään matkalla alas. No, pojat oli jotain alakoululaisia, mutta kielenkäyttö oli karkeempaa kun karskimmallakaan merimiehellä. Tässä vaiheessa huokasin syvään, mutta vielä syvempään huokasin (ja suoristin kukkahattuani) kun yksi näistä pojista pisti tupakaksi. Siis anteeksi nyt mutta ihan oikeesti. Siinä vaiheessa ois tehny mieli mennä sanomaan, että kuvitteletteko te poijjat oikeesti, että tuo on esim. tyttöjen mielestä coolia..? No, onneksi joku minua nopeempi alko valistuksen. Torin yli nimittäin kaikui kimeä "V***N TUPAKOIJAHOMO, PUKATAAN SE ALAS TÄÄLTÄ!"

Lenkin sinetiksi Batman vielä ui yhessä rapakossa. Että eipä minulle sen ihmeempiä. Loppuillan tosiaan vietin katsellen Viidakon tähtösiä, voin tunnustaa. 

Kuvat on yhen päivän kampauksesta, kun tykkäsin siitä oikeesti tosi paljon, mutta en jotenki saanu kuvattua sitä niiku oisin halunnu, niin mut ovatpahan nyt sitten täytteenä tässä. Oon taas vähän hurahtanut letteihin ja takkutukkaan, kesä on selkeesti tulossa!

Aikaansaamattomuuspäivä

No oho hups. Lähdin tosiaan eilen lasilliselle viiniä ja yhtäkkiä löysin itseni juhlimasta uutta kämppää skumppapullon kanssa. Ei tosin minun kämppää, vaan kaverin kaverin, johon sattumalta törmäsin. Ja jota olin nähnyt ehkä kerran aiemmin. Mutta kyllähän meillä oli hauska ilta. Tehtiin nimittäin baarikierros, jonka tavoitteena oli käydä sellaisissa paikoissa, missä ei olla ennen käyty. Varmaan sitten jossain vaiheessa vähän lipsuttiin tästä, kun maanantai-iltaisin nuo kaikki paikat ei vaan meinaa olla auki kovin myöhään ja jouduttiin valitsemaan ihan vaan muutaman paikan väliltä. Ja ainakin itse aloin lusmuta ja olin viimeiset metrit tuolla kierroksella vesilinjalla, koska tää uusi terveellinen elämä. (Ostin tänään taas vähän sipsejä.)

Tänään oonkin sitten ottanu melko lungisti. Kävin leppoisalla aamukävelyllä ja nautin auringosta. Makoilin parvekkeella ja luin. Sitten alkoi tulla vähän vilu ja nyt sitten katson telkkarista lähetekeskustelua valtiontaloudesta. En kyllä yhtään tiedä, että miksi. Politiikassa minua ärsyttää nimenomaan tuo muitten syyttely, mitä puolueitten kesken tapahtuu. Totta kai isoista asioista pitää keskustella ja tarvitaan useita näkökulmia, mutta kun hyvä ideakin saatetaan torpata vain siksi, että idean esittäjä sattuu nyt istumaan eri puolueen listoilla. Tämän blogin poliittinen osuus oli ehkä siinä.. (Paitsi, haha, minuahan on kysytty aikoinaan mukaan kunnallispolitiikkaan ihan useamman puoleen toimesta! Totesin kuitenkin, että ainakaan toistaiseksi se ei taida olla minun juttuni.)

Oon vapaalla ja saan pittää löhöpäiviä hyvällä omalla tunnolla, mutta olin kuitenkin sen verran reipas, että pesin yhden koneellisen pyykkiä. Batman kantaa nykyään sisälle puolet tämän kaupungin hiekoista ja voitte kuvitella, miltä Batmanin pyyhkeet näyttää. Oli jo pakko pestä ne, kun ne aiheutti enemmän sotkua kun teki siistiä jälkeä. Oi että rakastan tätä kurakautta. Toivottavasti kesä ois pian täällä, niin loppuis tuo enin rapa. Meillä on muuten täällä kesähuoneessa myös hiekkalaatikko, sepä vasta olisikin lystiä.

Mutta kaikista lysteintä on, että minun kesähuoneen naapurit ovat tulleet kevään myötä takaisin! Nimittäin tuossa parvekkeen kohdalla on koivu, jonka oksanhangassa on linnunpesä. Juuri parvekkeen korkeudella. Oon arponut talven, että mikä lintu siinä on mahtanut asua ja vieläkö tyypit palaa takaisin. Huomasin juuri harakan fiksailevan tuota risukasaa! Olisipa huippua saada harakanpoikia naapuriin. Oma, henkilökohtainen avara luonto.

Eipäs täällä tämän ihmeempiä. Huomenna on taas paluu arkeen ja töihin, loppuviikosta on ehkä suunnitteilla jotain valokuvaushommia, mikäli säät sallivat. Ja mikäli töitten jälkeen jaksan. Yritän kuitenkin keksiä tässä viikollakin vielä jotain juttua, vaikka sitten pesää rakentavasta harakasta.

Ja oon nyt yrittäny olla pikkusen aktiivisempi tuolla Instagramin puolella, mutta niitä kuvia en ihan tietoisesti tunge tällä puolen, koska itse skippaan blogeissa pyörivät Instagram-postaukset melko usein. Olisi vähän hölmöä julkaista sellaisia itse, ellei tuonne tule nyt jotain superspessua matskua.

Ruokabloggausta

Tänään oon mm. nyppiny kulmakarvaan loven ja ollut lähdössä Verkkokauppaan tekemään reklamaatiota hiirestä, josta oli patterit loppu. Oon pessy myös pyykkiä ja nyt tuli mieleen, että unohdin ripustaa ne. Lisäksi oon tsempannu näitten syömisteni kanssa niin, että tein kunnon ruokaa kotona. 

 

Tykkään kamalasti kanawokista ja oon lopultakin oppinut olemaan ostamatta niitä valmiita wokkivihanneshässäköitä. Ostan vihannekseni mieluummin tuoreina, kuin syön niitä kumivihanneksia. Todennäköisesti en vaan osaa laittaa niitä oikein. Mutta niin, tänään menin astetta ylemmälle levelille, kun ostin ihan kookosmaitoa! Ja tulipa kyllä superhyvää! En tiijä sitten tuosta terveellisyydestä, kun tuota kookosmaitoakin tuli niin paljon, mutta eipähän ainakaan ollut sitä ainaista leipää.

Oon nimittäin tässä tuumaillut, että pahin turvottaja ja pahan olon aiheuttaja on nimenomaan tuo leipä. Koska yksikin pala sitä ja olo on kuin ilmapallolla. Toinen on sitten tuo vesi, jota en juo juuri ollenkaan siihen nähden, että sitä pitäisi juoda useampi litra päivässä. Minulla tekee tiukkaa jo useamman desin juominen. Yritän nyt skarpata senkin suhteen. (Ja kun nyt skarppaamisesta puhuttiin niin taisin ostaa eilen minipussin sipsejä ja irttareita... Mutta hei, oikeastaan ei edes tympäse. Ostin nimittäin todellakin minipussit molempia, mikä on minulle todella hyvin! Ja sitä paitsi, oli rankka päivä töissä ja vapaat alkoi.)

Yksinkertaisuudessaan tämän kana-kookos-wokkihässäkän resepti on seuraavanlainen: 

Ruskista kanat oliiviöljyssä, heitä mukaan sipulirenkaat, paprikasiivut ja parsakaalit. Mausta esim. suolalla ja pippurilla tms. Anna paistua kuumalla pannulla kunnes kanat ovat kypsiä. Vihannekset saavat jäädä rapsakoiksi. Heitä mukaan kookosmaito ja puolikypsäksi keitetty nuudeli ja makeaa chilikastiketta. Ja valkosipuli, jos muistat... Anna hautua ihan hetki ja valmista!

Ja olin tosiaan sen verran liekeissä, että tein samalla vauhilla jälkkäriksi uuniomenoita. (Haha, inspiroiduin tähän jääkaapissa nököttäneestä vaniljakastikkeesta, joka oli menossa vanhaksi.) Omenathan on terveellisiä...

Samoin on punaviini. Minä lähdenkin pyörähtämään kaupungilla ja moikkaamassa Redeä viinibaarissa!

Olin kysymässä, että mitäs teidän viikonloppuun, mutta taitaakin olla jo maanantai... 

Ajelehtimista

Ei pitäisi varmaan lupailla mitään. En nimittäin ottanut Kainuussa ollessani kuin ihan vain pari hätäistä kuvaa ja nekin taitavat olla enemmän roskakori- kuin blogitavaraa. Hengailin kyllä ulkona ja yritin itse asiassa kuvata videomateriaaliakin, mutta edintointivaiheessa homma alkoi tökkiä. Siis ohjelman, ei minun osalta. Ja niin, kävin hiihtämässä usempaan otteeseen, mikä lienee jo jonkin asteinen saavutus, kun minulle ei tosiaan ole noita hiihtoskillsejä suotu, vaikka koko muu suku ei talvella juuri muuta harrastakaan ja meijän kylältä on lähtenyt maailmalle parikin hiihtolajien maailmanmestaria.

Sitten, reissun lopuksi Batman sairastui ruokamykytykseen. En oo siis kauheesti saanut levättyä viime aikoina, kun oon siivonnu oksennuksia pitkin yötä. Lisäksi tässä on kaikkea muutakin ylimääräistä mietittävää, ja ensimmäisenä reagoin unissa ja oon sitten aamulla tosi kärttyinen. Päätin kuitenkin tarttua nyt yhteen ongelmaan, joka lienee melko helposti selätettävissä. Nimittäin tuo ruokavalio.

Mussutan liian helposti leipää ja skippaan ns. kunnon ruuan. Ja syön muutenkin herkkuja vähän väliä. Pienissä määrin, tosin, mutta kuitenkin niin, että olo on jatkuvasti kuin ilmapallolla. Päätin skarpata nyt asian suhteen. Herkkupäivä ei ole joka päivä. Lisäksi lähden salille viimeistään maanantaina ja aloitan ehkä juoksuharrastuksen, kun tiet sulaa ja kuivahtaa vähän. Jos ei tämä yleisolo ala näillä parantua, niin lupaan käydä lääkärillä tutkituttamassa mm. kilpparin toiminnan.

Lisäksi tämä kevät ahdistaa, koska nyt on taas ollut kaikki haut kouluihin ja sitä tulee taas mietittyä, mitä elämältä oikeastaan haluaakaan. Tällä hetkellä tosin ykkösenä on lentää ensi syksynä Australiaan töihin, keksin tämän ajatuksen eilen, joten kovin pitkälle pohdittua suunnitelmaa ei siis ole. Se olisikin se aikuismaisin ja vastuullisin vaihtoehto tässä vaiheessa. Just kun pääsin avaamaan sen asuntosäästötilinkin. Huh, miksi en vaan voi kuulua niihin ihmisiin, jotka tietävät jo ekaluokalla mitä haluavat olla isona. Ja ovatkin sitä sitten loppuelämänsä.

Ja miksi minun pitää aina asettaa itselleni niin isoja odotuksia, että koen sitten huonoa omaatuntoa, kun en niitä täytäkään.

No, kuten varmaan tekstistä huomaa, minun on tällä hetkellä tosi vaikea tarttua mihinkään ajatukseen tai asiaan ylipäätään. Ehkä olisi parempi pistää kone nyt syrjään ja mennä tekemään jotain järkevää, kuten tiskaamaan.

Mutta yksi tärkeä juttu vielä! Pitempään blogia seurailleet muistanevat ystäväni Miikan, ja nyt olen luvannut auttaa miestä mäessä yhden koulujutun kanssa. Miikahan opiskelee tosiaan restonomiksi, aivan kuten minäkin aikoinani. Lupasin yhteen projektiin käytettäväksi kuviani aivan vapaasti. Projekti löytyy täältä! Lisäksi klikkasin tuolta follow-napiskasta, sillä kurssin loputtua eniten seuraajia saanut ryhmä voittaa. Ja tässä vaiheessa luonnollisesti suosittelen teitä (Pinterestiin rekisteröityneitä tai sitten voittehan rekisteröityä ihan vaan Miikan takia!) toiminaan kuten minä, sillä saatetaan järkätä Miikan kanssa uusia kuvauksia, mikäli ryhmä pärjää... (Heh, tämähän on itse asiassa minun tällä sekunnilla keksimä lupaus, mutta tiijän Miikan olevan innoissaan ajatuksesta, joten...)