Kirppis ja kesäloma

En ole unohtanut blogia, itse asiassa minulla ois parikin juttua tuloillaan, kun vain ehtisin. Mutta ensin ihan pikainen tiedoitusasia. (Mikä osaksi selittää tämän blogisaamattomuuden...) Käydään huomenna aamupäivästä heittämässä Pasin kanssa läjä kirppistavaraa Oulun Second Handiin Isokadulle. Eli nyt oululaiset tiirakkana! Käykää katsomassa pöytä numero 39, on kuulema heti ensimmäisiä alakertaan tultaessa. Itellä myyntiin menee ainakin kolme takkia ja Pasilla oli kuulema mm. ihan käyttämättömiä (miesten) T-paitoja siellä.

Se siitä info-osuudesta. Sitten pyytäisin teiltä apuja. Sain tietää kesälomani ajankohdan ja kun nyt sain (vastoin kaikkia odotuksia) uusittua passinikin ennen sen vanhenemista, niin päätin lähteä sen kunniaksi reissuun. Pohdittiin vaihtoehtoja mm. Kreikan ja Espanjan välillä, mutta itse en vain pääse yli Portugali-pakkomielteestäni. Niinpä kohteeksi on tainnut valikoitua Lissabon ja Cascais. Saataisiin sitten sekä kaupunki- että rantaloma samaan hintaan. Pääsääntöisesti hengattaisiin ensin mainitussa, mutta ajateltiin, että mikäli löydetään kiva ja edullinen hotelli, niin voitaisiin käydä yksi yö Cascais'n kaupungissa ja rannalla. Kaikki vinkit ovat siis tervetulleita, toistaiseksi olen ehtinyt googletella lähinnä vain lentoja ja kuvia kaupungeista.

Aii, niin jännää, en meinaa malttaa pysyä nahoissani, vaikka tässä ois vielä useampi kuukausi kärvisteltävänä. Ja tosiaan matkasuunnitelmat ovat aivan alkutekijöissään. Rientäisin bikinikaupoille saman tien, jos en olisi ostolakossa. (Tästä ostolakosta tai oikestaan sen syystä on tulossa juttua myös, kun vaan ehdin!)

 

Mikäli siis Lissabon tahi Cascais ovat tuttuja, niin olisin hurjan kiitollinen kaikista vinkeistä! Saa laittaa kommenttia tai sähköpostia! Saa toki huudella, vaikka ei aiheesta varsinaisesti mitään tietäisikään, mikäli Portugali kiinnostaa sielläkin!

Viikonloppu-urheilutoimittaja

Melekein kait tässä toimittajaksi joutais ruveta, kun tää ura lähti käyntiin sillä tavalla kevyillä haastateltavilla, että eka pukattiin Pirjo Murasen etteen ja seuraavana aamuna käskettiin kysyä kuulumiset vuoden -85 Seefeldin maailmanmestari Kari Härköseltä. Olin jo kottiin lähössä, niin vielä laittovat kysymään kisatunnelmat mm. Sotsin olympiakullan radiossa selostaneelta Reijo Jylhältä. Sitten piti jo sannoo, että nyt ei ehi ennää enempää, kun sauna oottaa kotona.

Päivitin ylläolevan tekstin facebookiini muutama tunti sitten. (Olisin päivittänyt varmaan Twitteriinkin, mutta siellä on aivan liian vähän sallittuja merkkejä minulle!) Huh, melko vauhdikas viikonloppu takana. Minulla on nyt siis epävirallinen talviloma ja tulin talkootöihin Kainuuseen. Ristijärvellä järjestettiin nuorten SM-hiihdot, joihin olin lupatunut kuvaajaksi. Menin sitten sanomaan, että minulle saa nakittaa hommia ihan huoletta ja niitähän sitten riitti. Täytyy vain tarkentaa, että en tosiaankaan valita! Meidän mediatiimi otti kahden päivän aikana lähes 10 000 kuvaa, joista minä reilun kymmenesosan, vaikka kuinka yritin hillitä liipasinsormeani editoijia säästääkseni. Ne reilut tuhat kuvaa ovat tietenkin myös minulla itselläni ja en tosiaan tiedä, missä välissä ehdin ja jaksan katsoa niitä läpi. Nappasin pikaselauksen perusteella muutaman muokkaukseen ja jaettavaksi tännekin.

Editoin näitä nyt vähän eri tyyliin, kuin urheilukuvat perinteisesti ovat. Ihan vain tasapainon vuoksi, sillä kisasivulla kuvat ovat lähes alkuperäisiä. Ja kun ei tämä hiihto ole ehkä tyylillisesti sitä minulle ominta kuvausmateriaalia, niin laitoin kuviin vähän enemmän "minua". (Henkilöt ovat siis täysin satunnaisia ja satunnaisista sarjoista.)

Ai niin, ne haastattelut... No, ne jääkööt sinne kisasivuille. Hurjasta alusta huolimatta toimittajan hommat saavat nyt hetkeksi jäädä ja pysyn täällä valokuvauspuolella ja höpöttelen lähinnä omia kuulumisiani.

Batman on dementikko

Apua, olin tikahtua nauruun! Tulin töistä kotiin, moikkasin Batmania ja jämähdin koneelle. (Tähän väliin on pakko sanoa, että Batmanilta on kiellettyä nousta petaamattomaan sänkyyn. Toisaalta tiijän kyllä, että joskus se käy siellä salaa ollessaan yksin kotona.) Hetken päästä piti liikahtaa kauppaan. Eteisessä ihmettelin vähän, kun Batman ei ole jaloissa tarjoamassa itseään mukaan. Nostin katseen makuuhuoneeseen ja siellähän se kyyhötti minun tyynylläni! Täysin liikumatta, seinää tuijottaen. Epäilen, että se teki totaalisen unohduksen ja kuvitteli olleensa yksin kotona!

En voinut naurultani paljoa komentaa, joten otin sitten kuvan, jätin Batmanin siihen ja hihittelin vielä kadullakin. Kuvakin on vähän tärähtänyt, kun kädet hytkyi siinä hekotellessa. Huh, olipa kyllä päivän piristys taas!

Nyt luulen, että otan pienet päiväunet ja mietin sitten uudestan, että oliko tämä nyt sittenkään kovin hauska juttu, vai laitanko väsyn piikkiin. Ja jos vieläkin naurattaa, niin ei varmaan enää sen jälkeen, kun illalla isken pään tyynyyn ja korva menee täyteen hiekkaa ja karvapalloja.

Tuplasti pleksiä

Tsemppasin tänään päikkärien voimalla kaupungille, koska teki mieli laskiaispullaa. Pasi oli jo hoodeilla, joten seurakin löytyi nopeasti. Koska Pasi tykkää niin paljon shoppailusta, niin käytiin sitten vielä ostamassa aurinkolasit molemmille. Minä ostin kahdet itselleni, koska piti pistää Pasia paremmaksi. Ja siksi, koska ne toiset lasit olivat ehkä maailman hienoimmat kesäpäivän lasit, juuri sopivat jäätelökioskireissuille. Pasin mielestä kukaan ei voi tosissaan pitää sellaisia laseja, mutta päätin todistaa toisin. Saa nähdä, hengaanko kesän yksin, kun kavereita hävettää.

Ja sitten vielä ne maailman söpöimmät lasit, joita kuitenkin meinaan pitää ihan pokkana muuallakin kuin festareilla:

Aurinkolasien vastapainoksi ostin toppatakin. Olin salaa haaveillut uudesta, ja kun TopSport myi vesivahingon vuoksi kaiken pilkkahintaan, annoin itselleni hyvällä omalla tunnolla luvan sortua -70 prosentin edessä. Saa nähdä, tuleeko tuolle vielä käyttöä tälle talvea vai meneekö loppuvuoteen. Salaa toivon, että ehtisin testaamaan tuota tositoimissa...

Kummat lasit siellä olisi valittu vai oisko päädytty samaan ratkaisuun kuin minä?

Kevään toinen päivä

Päivät kuluvat taas nopeampaa, kuin ennätän huomata. Inspiraatiokin on jäänyt jonnekin matkan varrelle. Tänään tosin havahduin tähän maailmaan sen verran, että huomasin auringon paistavan. Kampesin itseni ylös sohvalta, johon olin hetkeä aiemmin vajonnut työpäivän jälkeen. Otin ihan puhtaasti kuntoilullisen tavoitteen ja jätin kameran kotiin. Nappasin kuitenkin muutaman (kävelin siis koko ajan puhelin kourassa..) fiiliskuvan puhelimella ja pidin niitä lopulta yllättävän onnistuneina. Jopa niin, että uskallan laittaa muutaman tännekin!

Toivottavasti tämmöisiä aurinkoisia inspispäiviä tulee olemaan myös ensi viikolla, niin teen ihan asioikseen kuvausreissun. Ja viimeistään viikonlopuksi lataan kameran akut täyteen, olisi nimittäin tiedossa kuvaustalkoot erään urheilutapahtuman merkeissä. Mutta siihen palannen viikon päästä, sitä ennen toivottavasti jotain muuta ja nyt näitä puhelinkuvia tältä päivää!