Kuinka hellepäivät kuuluisi oikeasti viettää

Heräsin aamulla taas kerran siihen, että en ollut yksin, vaan Tommin naama oli minun naaman edessä. Onneksi Tommin tj on enää niin vähän, että näitä "ylläri, tulinkin kotiin jo nyt" -herätyksiä ei ole enää (käsittääkseni) tulossa. Yllätykset on yleensä kivoja, kyllä, mut tämän luokan tapaukset meinaa aiheuttaa Tommille mustaa silmää. Ja siis lähinnä siksi, että jos herään siihen, että sängyssä on joku ylimääräinen, niin en paljon ehdi katsoa, että kuka se ylimääräinen on. No, mutta kun Tommi nyt sitten tuli kotiin, niin ajateltiin, että tehdään jotain spesiaalia. Ja toteutettiin nyt sitten se piknik, jota on suunniteltu niin kauan.

Sain tässä taannoin pullon Fresitaa, joten sen kaveriksi päätettiin hakea perinteiset piknik -eväät. Suolakeksejä ja viinirypäleitä. No, lähi-Siwan kaikki viinirypäleet oli homeessa, joten päädyttiin sitten ylikypsään vesimeloniin, kun ei jaksettu lähteä keskustaan katsomaan tarjontaa. Paistettiin myös valkosipulivoipatongit ennen lähtöä ja saatiin huonelämpötila kohoamaan 25 asteesta 28 asteeseen. Lähes yhtä lämmintä kuin ulkona siis!

Mentiin yhden lammen rannalle, mutta ei löydetty yhtäkään kunnollista varjopaikkaa. Laitettiin sitten sentin kerrokset aurinkorasvaa ja pidettiin suht. nopea piknik. Eli siis sen verran aikaa, että saatiin patongit syötyä ja kuohuviinit juotua. Tulipahan juhlittua vuosipäivää ehkä ekaa kertaa ikinä tässä parisuhteessa. Tosin vähän myöhässä. Ja tajusin sen vuosipäiväpiknikin vasta paikan päällä. Piknikin päälle tehtiin vielä pieni pyörälenkki, kun keli oli just urheiluaktiviteettiin sopiva. Lenkin jälkeen menin kylmään suihkuun ja istuin hetken sisällä.

Illalla käytiin vielä uimassa ja aurinkoa ottamassa. Tai mikäli sitä nyt enää seitsämän aikaan voi kauheasti ottaa. Pompoteltiin palloa kahdestaan, koska meitä ei ollut enempää. Ja vaikka ois ollu, niin kenttä oli tietenkin varattu. Ja kun uimassa tuli niin kova nälkä, niin käytiin subilla patongilla, missä tapahtui vakava asia. En jaksanut syödä kokonaista subia!? Ei oo koskaan ennen tapahtunu...

Kukkaniityn loppu

+26 ja Suvi ei laita päälleen bikineitä ja makaa rannalla. Suvi ei myöskään pelaa rantalentopalloa tai lähde ostamaan jäätelöä. Sen sijaan Suvi laittaa kumpparit jalkaan, ottaa siimaleikkurin käteen ja alkaa urheilla. Niin kiva kuin tämä meidän oma kukkaketo tässä pihalla onkin, niin ne ei niin kivat nokkoset siellä täällä eivät houkuttele pihapiknikille. Nämähän laskettaisiin miesten hommiksi, mutta koska a) miestä ei näy ja b) teen tätä sata kertaa mieluummin kuin tiskaan, niin mitäpä sitä muuta tällaisena mukavana hellepäivänä tekis. Töihin suuntaan tänään vasta illaksi, joten minulla on koko päivä tehokasta aikaa tappaa nokkosia.

Otin tavoitteeksi tehdä polun pihakeinulle, mut sitten totesin, että johto ei riitä sinne asti ja viimeiset metrit olisin joutunut tuhoamaan koiranputkia tms. joihin toi siima ei edes olisi tehonnut, vaan olisin tarvinnut lähinnä kirvestä. Tein kuitenkin polun tieltä ovelle, joten nyt pääsen ehkä sisälle ilman, että tarvitsee väistellä nokkosia.

Nokkosistsa tuleeki mielee, että jos keksitte rynnätä nokkospöheikköön siimaleikkurin kanssa, niin suosittelen laittamaan päähän jotkin suojalasit. Se tunne, kun nokkospuskasta lentää sitä nokkosnestettä sinun silmään. Myös jotkin pitkät hihat ja lahkeet vois olla enemmän jees, kuin shortsit ja toppi. Ja puolessa välissä tätä hommaa jouduin käydä laittaa villasukat jalkaan, kun kumisaappaat hiosti sen verran pahasti.

Tarkotus oli myös haravoida piha tai noi rehut siitä pois, mut haravat oli keskellä järkyttävää nokkospuskaa, ja tuohon puskaan leikkurin johto ei yltänyt. Pitäs vetästä pihaa vielä ruohonleikkurilla, mut kun me ei omisteta sellaista. Ja tuossa tonttien rajalla on Tommin äidin istuttama vuokko, joka yrittää epätoivoisesti puskea nokkosten läpi valoon. Siihen en kehtaa mennä leikkurin kanssa surraamaan, kun sen jälkeen siellä ei ois sitä vuokkoakaan.

Mut joo, nyt alan olla sen verran levännyt, että voisin pyöräillä kauppaan ostamaan jäätelöä, ennen kuin noi meijän tiellä hengaavat työmiehet pistää koko kadun poikki. Sen jälkeen joutuu joko kiertämään ylimääräset sata metriä tai oikomaan naapurin pihan läpi.

Mainoksen uhri

Eka työpäivä takana, oon ihan poikki, mutta lähdin hymyillen töistä. Teen todellakin mieluummin asiakaspalvelua kuin toimistossa istumista! Olin jopa niin hyvällä tuulella, että jaksoin tiskata! En oo tiskannu aikoihin, koska meillä on ollu talvella pesukone, mut kesäksi se lähti mökkeilee. Aattelin jopa niin pitkälle, että tiskaan ennen kuin siellä on jonossa 56 paistinpannua ja 359 kattilaa. Molempia oli vaan se yksi.

Kun oltiin kotiuduttu juhannusmenoista, niin sain Tommilta tuliaisia lentokentältä. Pieniä suklaapulloja täynnä tequilamaustettua vaahtoa ja muita makuja. Ihan hyviä, kun vertaa liköörisuklaaseen, jota inhoan. Pienenä söin siihen suklaakuoreen rei'än, kaadoin liköörit viemäriin ja söin kuoren. Itse asiassa on uskomatonta, että noita pulloja on vielä jäljellä! Voi tosin johtua siitä, että tehtiin eilen pussillinen pop corneja ja sorruin Siwassa Ahlgrenin bilareihin, joten tuli muuta mättöä. Joo kyllä, olen mainoksen uhri.

Koska tarjous oli kaks pussia, niin ostettiin tietenkin molemmat. (Kuinkas muutenkaan.) Tykkään enemmän noista sursockradeista eli sokeroiduista, mutta hajotin kieleni niihin. Aina käy näin, mut eipähän tuu hotkittua koko pussia kerralla, vaan siihen menee kaksi kertaa. Siinä välissä joudun syömään yhden mikropitsan aka roiskeläpän aka kumipitsan, koska Tommi oli ostanut sellaisen ja jättänyt sen jääkaappiin vanhenemaan. En millään haluaisi heittää sitä roskikseen.

Ja jotta tämä kaikki mättö mahtuis minuun ongelmitta, laitoin päälle riittävän löysän t-paidan (jonka oon löytänyt äitin kaapista, peräisin varmaan jostain 70-luvulta) ja college-pöksyt (jotka ostin Tommille joululahjaksi ja tuun olemaan pulassa kun Tommi pääsee kahden viikon päästä siviiliin ja kaipailee housujaan takaisin). Jättisuuret tossutkin on Tommin ja ylikuumat tähän vuodenaikaan, mut en jaksanut etsiä töistä tullessani sukkia ja avojaloin en tämän flunssan vuoksi haluaisi pyöriä. Ja oikeastihan minulla ei ole omia vaatteita. (Mietin tässä, että olisin testannut itseäni ja kiinnittääkseni enemmän huomiota ulkonäkööni, olisin laajentanut hetkeksi tyylibloggariksi, mutta tänään tajusin sen olevan toistaiseksi maailman typerin idea. Töissä käytän firman t-paitaa ja farkkuja ja kotona näytän tältä, joten haloo.) Lähden nyt laittaa pitsan mikroon.

Mittumaari

Juhannus meni ihan väärin. Aattoiltana ei satanutkaan ja villapaidassa olisi ollut liian lämmin. Juhannuspäivänä otettiin aurinkoa ja kahlailtiin rantahiekassa. Mutta siis kuten arvelinkin etukäteen, päädyttiin viettämään juhannusta ensin Hiisijärvelle ja sitten omaan rantaan. Yhteensä poltettiin kolme kokkoa, joista yksi oli niin suuri, ettei jaksettu katsoa kuin sen sytytys.

On tosi hauskaa.

Oon viimeksi ollu Hiisijärven kokolla neljä vuotta sitten, mut meininki oli edelleen aikalailla sama. Tosin perinteiset arpajaiset puuttuivat ja perinteiset pitsiliinat ja villasukat jäivät nyt saamatta. Ehkä ensi vuonna. Hiisijärven hiekat on mainio paikka pelata biitsiä, mut tänä vuonna päätettiin unohtaa pallokin kotiin. Tai ei edes ajateltu asiaa, kun katsottiin ennen lähtöä säätiedotusta. (Minun tekstillinen anti on nyt tosi kehnoa, koska a) Juhannuksena ei tapahtunut mitään erityistä, josta raportoida ja 2) Katson tässä samalla Neloselta jännittävää dokumenttia Viivin missivuodesta.)

Ja makkarat mentiin syömään sitten omaan/naapurin rantaan. Kokon jämällä yritettiin paistaa makkaraa ja polttaa kulmakarvoja. (Meijän ranta on vielä vähän vaiheessa, että jos joku luuli, että asutaan saharassa.) Tänä vuonna ei nähty kelluvia saunoja eikä uivia hirviä, joten mentiin melko aikaisessa vaiheessa nukkumaan. Mutta omaksi puolustuksekseni sanon, että enpä ollut yksin koneella.

Juhannuspäivänä sain sitten uuden pikkukaverin. En usko kauheesti siihen, että noi sisiliskot oikeesti pudottaa häntänsä, koska en oo ikinä nähny kyseistä tapahtuvan. Vaikka niin kovasti olisin halunnut ottaa liskon lemmikiksi, niin vapautin sen turvallisessa paikassa. Toivottavasti löytää kavereita.

Ja nyt loppui missi-Viivin dokumentti, joten minä lähden keittämään teetä tms. Oon nimittäin hankkinut jostain itselleni järkyttävän kurkkukipeän!

Ai mikä päivä?

Juu, hyvä minä. Aamulla blogeja selatessani ihmettelin, että onpas ihmiset jo juhannusfiiliksissä. Hetken aikaa kuulin päästäni pientä raksutusta, kävelin kalenterille ja totesin, että itse olen päivän myöhässä. Ja kun tänään olin suunnitellut vasta suunnittelevani juhannusaaton ohjelman. Okei, no se toinen vaihtoehto eli Tommin äidin mökki karsiutui kätevästi pois, sillä myöhästyneiden lentojen vuoksi Tommikin oli myöhässä ja Kajaanissa vasta puolen päivän aikaan. Nyt pitäisi siis vielä ajaa reilu pari tuntia mökille, jonne päästyämme kokko olisi todennäköisesti jo poltettu. Siispä käyttöön vaihtoehto b eli Ristijärvelle ja minun perinteinen lapsuusjuhannus tiedossa. Se tietää kahta eri kokkoa ja kasan villasukkia, villapuseoita, kumpparit ja vettäpitävän takin.

Koska aurinkolasit näyttää olevan melko turha kapistus tuossa säässä ja uimalaseja en omista, niin päädyin kaikista turhimpaan vaihtoehtoon - ja näyttämään nörtiltä. Siihen vielä kumpparit, niin kyllä kelpaa viettää juhannusta! Paitsi tää kuva on ihan pikkusen feikki, todellinen juhannuslook (mutta ilman kumppareita) on tässä:

Lämmintä ja aurinkoista Juhannusta! Älkää hukkuko vesisateeseen!