1900-luvun alkupuolella Keisarillisen yliopiston professori Hidesamurō Uenolla oli akita, joka odotti häntä työpäivän ajan uskollisesti Shibuyan asemalla. Eräänä päivänä professori sairastui ja kuoli töissä, mutta Hachikō jatkoi tästä huolimatta uskollisesti isäntänsä odottamista yli kymmenen vuoden ajan. (Wikipedia)
Erehdyin eilen katsomaan ehkä maailman koskettavimman elokuvan. Minä, joka harvoin itken elokuvia katsoessani, sain olohuoneeseen aikaan pienen valtameren. Voi olla, että minun kohdallani viime aikaisilla tapahtumilla oli vaikutusta, mutta jos jotakuta kiinnostaa kyynelkanavien puhdistaminen, niin suosittelen kokeilemaan tätä. Ja vaikka tuota valtamerta tarvitsisikaan, niin sympaattinen tämä ainakin on! Onhan tässä sentään Richard Gere ja koira. Ja siis Hachikon kerrotaan perustuvan tositapahtumiin.
Traileri ei ehkä ole maailman vakuttavin, mutta leffa oli kyllä katsomisen arvoinen.
EDIT: Jaha, video ei sitten mahdu näkymään kokonaan. Taidot ei taida riittää kikkailuun, mutta katsellaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!