Tuommonen viulun muotoinen pullo, tietenkin. Ei olla vielä korkattu kyseistä pulloa, joten makuarviota en voi valitettavasti antaa. Mutta jos vain suinkin vielä korkkaamisvaiheessa muistan, niin raportoin siitä toki teillekin. (Olenhan aika haka näiden maku-, väri-, ja hajuarvioiden kanssa, sillä olenhan käynyt viininmaistelukurssin.)
Mutta sitten se toinen juttu. Pikkuveli soitteli tänään, että lähdettäiskö Heseen sen kanssa. Ja kyllähän me lähdettiin, koska ite oon ainakin näköjään nykyisin niin epäterveyseläjä, että kolmas kerta pikaruokaravintolassa reilun viikon sisään ei tunnu missään. Onneksi siellä oli kampanjatarjouksena rukiinen hampurilaisateria, johon otin juomaksi edes sen tuoremehun. Ei tartte potea edes huonoa omatuntoa. Paitsi siitä rahankäytöstä. Samalla sitte poikettiin siinä Prismassa ostamassa leipää ja...
...Kumisaappaat. Hei oikeesti. Olin kaupassa yhteensä 10 minuuttia ja löysin itseni kassalta ostamassa kenkiä! Kävelin päämäärätietoisesti kohti leipäosastoa, kun mustien kumppareitten keskeltä lävähti verkkokalvoille nämä yksilöt. Viimeinen pari, kokoa 40. Numeroa liian isot, mutta kumppareidenhan kuuluukin olla, eikö? Ainakin uskottelin itselleni niin. En edes ehtinyt sovittaa näitä kunnolla siinä kiireessä. Mutta oikeasti, juuri eilen sanoin ääneen, että tarvitsen salonkokelpoiset kumisaappaat. Ja tänään kadulle oli ilmestynyt valtava rapakko.
Yhtä tosin jäin miettimään. Mistä lähtien olen ostanut fuksianpunaisia kenkiä..?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!