Ennakkovappu

No joosh, meillä alkoi vaput jo perjantaina, kun piknik ja vesibussi starttasivat jo silloin. (Tänään ois ollu joku patsaanlakitus vaan, daa...) Lähdin aamulla töihin haalarit ja muut vermeet mukana, sieltä suoraan piknikille ja yöllä kotiin. (Uskaltauduin ottamaan kameran mukaan ja voi että, on reilua hehkuttaa: Kuvat on aivan loistavia ja olisin niin mielelläni julkaissut niitä täällä, mutta en jaksa metsästää lupaa kaikilta kuvissa olevilta.) Tommi siivos täällä kiltisti päivän ja pojat pelaili illalla täällä kuulema jottain. (Hyvin koulutettu. Ja ihan kiva sikälikin, että niiltä jäi tänne melko paljo sipsejä, joten aamupala oli taattu...) Myönnän nolona, että tänään oon työntänyt nenäni ulos sen verran, että hain postilaatikosta sinne eilen tulleet paketit. (Toinen oli täynnä valokuvia, joita nyt laitan albumiin ja toisessa paketissa oli ihana ylläri, josta varmaan tulee myöhemmin jotain pientä postausta.) Mutta joo, ehkä tyypit kyselee etenee, mutta kaavailin itse sellaista leppoista parisuhdeiltaa kotona, pleikkaria pelaten...

EDIT: Ai ni, ei kai vielä oo ollenkaan myöhäistä toivottaa hauskat vaput!!

Yo ho ho and a bottle of rum

Tunsin itseni aamulla hieman seiloriksi, kun laitoin päälle uuden raitapaidan ja punaiset tennarit. Seilasin töihin keväisessä auringonpaisteessa, uudet aurinkolasit naamalla. (Jouduin ostaa "normaalit" aurinkolasit, koska Tommi ei halua liikkua minun seurassa, jos minulla on jotku "pellelasit".) Kokonaisuuden pilasi uus kukkahuivi, jota en tietenkään malttanut jättää kotiin. (Ai siis mikä mätsäys?) Onneksi tänään aurinko paistoi vielä iltapäivälläkin, mikä tietenkin oli odotettavissa, sillä en laittanut hametta.

Käytiin iltapäivällä Batmanin kanssa lenkillä lähisiwassa ja pyysin Tommia ottaa minusta ja Batmanista kuvia. (Note to self: Seuraavalla kerralla, kun pyydät Tommia ottamaan sinusta kuvaa, niin laita se tarkennus sieltä manuaalilta automaatille.) PhotoScape yritti kovasti korjata tilannetta näin jälkeenpäin, mutta vähän heikoin tuloksin. No, ainahan ei voi onnistua. Sama pätee tuohon poseeraukseen. Opetetaanko sitä jossain? Voisin ilmottautua kurssille...

Ja kuvissa mukana siis uudet "normaalit" aurinkolasit. Eli siis ne ei ole kirkkaanpunaiset, ei vuodelta '79 eikä ne ole miesten. Ja kuvista puuttuu se kukkahuivi, koska se vaan ei nyt mätsännyt.

Seikkailupäivä

Kuten jo aiemmin mainitsin, niin tehtiin eilen pientä seikkailua kauppamatkalla. Tai siis käytiin kaupassa seikkailun yhteydessä, jos tarkkoja ollaan. Käytiin talvella katsomassa paikallisen harrastajateatterin esitys, johon kuului, että näyttelijät kertoivat vaihtoehtoisia nähtävyyksiä Kajaanista. Tommille oli sitten käyty kertomassa eräästä ihan tässä lähellä sijaitsevasta padosta, joten kun ulkona paistoi aurinko, otimme suunnan (tai Google Maps otti) kohti kyseistä paikkaa. Eka mentiin tietty vähän väärälle tielle, mikä oli itse asiassa ihan hauskaa. Tiellä oli erittäin kulunut asvaltti, joka näytti siltä, ettei sitä oltu ajettu vuosiin. Yhtäkkiä tie törmäsi tehtaan aitaan, ja jatkui toisella puolella. Todettiin, että etenemään ei kuitenkaan päästä ja palattiin jonkin matkaa takaisin. Lopulta se oikea paikka löytyikin, mutta totesin melko pian, että tänne olisi parempi tulla vasta kesällä, kun puissa on lehtiä. Mutta tulipahan käytyä katsomassa ennakkoon.

Tänään sää vaikutti vähintäänkin yhtä kivalta kuin eilen, joten laitoin hameen päälle. Ihan kiva, mutta tietenkin iltapäivästä alkoi sataa. (Äiti ja isä, sateenvarjo siellä isän autossa on minun, joten älkää hukatko sitä!) Olin kuitenkin jo suunnittellut pikatreffit Henun kanssa, joten uhmasin koleaa säätä ja polkaisin työpäivän jälkeen kaupungille. Tämän hetken ruokavaliokokeilu turvatusta vastaan on laktoositon, joten suunnattiin tietenkin suklaa-kermavaahtokaakaolle, eikä varmana ollu laktoositonta.

Vuoden Pääsiäisen luontokuvat

Ihanan rentouttava pääsiäisloma mökillä. Perjantaina kymmenen tuntia töitä ja lauantaina yksitoista. Sunnuntain piti olla rentoilupäivä, joten tehtiin vain seitsemän tuntia. (Pojat teki jotain kolmetoista.) Tänään tultiin aamulla takas Kajaaniin ja nukuttiin semmoset muutaman tunnin päikkärit. Sitten tuumailtiin, että koska sisällä on kylmempi kuin ulkona, niin lähdetään ostaa jäätelöt. Se reissu onkin sitten iha toinen seikkailu, josta lisää sitten, kun jaksan käydä ne kuvat läpi.

Rullaan

Vaikka en ookaan mikään toivoton tapaus polkupyörien kanssa, niin tähän väliin voisin todeta, että onneks tää projekti on nyt ohi! Tosin tänään näin yhden ihanan turkoosin pyörän ja aloin jo suunnitella uutta projektia. Apua, koetetaan nyt kuitenki mennä ens kesä tällä. Oma pyörä palveltuaan uskollisesti vuosia sanoi sopimuksensa siis irti. Ratkaisuksi keksin kunnostaa äidin vanhan, vähintäänkin yhtä rämän polkupyörän. Oikeesti suunnittelin eka kunnostavani vielä vanhemman version, mutta sitä ei löytyny mistään. (Ehkä parempi niin...) Tää nyt ei oo ihan yhtä retro, kuin se kadonnut versio, mut just viikonloppuna katselin yhtä äidin vanhaa valokuva-albumia, josta bongasin kyseisen menopelin vuonna -80 otetusta kuvasta. Melko retroo siis kuitenkin. (Ennen -kuvia siis sieltä ja jälkeen kuvat tästä blogista.)

Ja siis tuhannesti kiitoksia Jussille, joka auttoi purkamisessa, maalaamisessa ja osittain kokoamisessa ja isälle, joka osti uuden renkaat ja asensi vaihteet uudestaan. Suunnitelmissa ois vielä tuunata tai ostaa uus satula, maalata pyörään ehkä hopeisia tähtiä ja jotain muuta pientä tuuninkia vielä, mut ootellaan se kesä eka, kun täällä Kajaanissa en saa tuota pyörää oikeen mihinkää lämpöseen kuivumaan ja sateelta suojaan.

Batmanilta vielä semmossii terkkuja, että veriarvot on koko ajan paranemaan päin ja energiaa alkaa olla riittävästi, että jaksaa taas kiusata Suvia.

Tuplasti kivaa

Hauskaa muuten on, että meillä on sisä- ja ulkolämpötilan ero tällä hetkellä joku kuus astetta. Ihan kiva, paitsi ku ulkona on kahdeksan astetta. Mut joo, olin viikonlopun menossa, niin eihän täällä kukaan oo lämmittäny ja säästetään sählökuluissa, kun ei pidetä päällä ees sitä peruslämpöö. Ihme, ettei vihreet oo tullu jo kysymään minua niitten maskotiksi.

Valitan koko ajan, kun meillä on keittiö täynnä kenkiä! (Keittiö siksi, että meijän eteisessä on talvella -5 astetta, niin kiinnostaa säilyttää kenkiä siellä. Ja sitä paitsi se lattia oottaa maalaamista.) Sitten totean tarvitsevani uudet kesäkengät, menen kauppaan, en osaa päättää väriä ja otan molemmat. Elinan sanoin, on erivärisiä vaatteita, ja siksi on hyvä olla myös erivärisiä kenkiä. Lisäksi ostin myös yhden hameen. (Mutta se oli perusfarkkuhame kivan värisenä, joten se nyt on kans sellainen listalla ollut ostos, joten sekin oli sallittu homma.) Löysin myös kolmannet kengät, mutta totesin, että niitten käyttöaste tulisi olemaan jotain about prosentin luokkaa, ja jätin ne hyllyyn. Järki on siis edelleen tallella.

Tai no, järkkäsin itseni raahaamaan yhden varmaan kymmenen litran kattilan pääsiäseksi junalla Siilinjärvelle. Älkää edes kysykö...

Hameita ja moottorisahoja

Koska suunniteltu projekti alkoi nyt tökkiä sen verran pahasti, niin jouduin kehittelee muuta hommaa. Oon saanu aikaiseksi yhdet farkkushortsit, joihin en tosin oo tyytyväinen. En tiijä miten niitä seuraavaksi lähtis repimään. Oon myös tuunannu äitin yhen hameen itelleni sopivaksi, mutta en oo siihenkään ihan tyytyväinen. Onneks löysin äitin kaapista myös muuta kivaa, kuten tän flanellipaidan, jossa tunnen olevani kuin kanadalainen metsuri konsanaan. Vastapainoa sille hameelle. Ja ne farkkushortsit saa kätevästi piilotettua tän paidan helmojen alle.

Menikö se nyt ihan oikein?

 Minulla oli hyvä suunnitelma tälle viikonlopulle. Olisin käynyt kuvaamassa peuroja, joutsenia ja yhtä Suomen korkeimmista vesiputouksista. Peurat oli lähteny jatkaa matkaa, joutsenet olivat vaihtaneet sijaintinsa toiselle rannalle ja vesiputouskaan ei kuulema ole vielä parhaimmillaan. Oon sitten säätäny yhen projektin (osittain kuvassa) kanssa, jonka piti valmistua tänä iltana, mut sitten se ei valmistunutkaan. Että putkeen menny viikonloppu, jepa.

Vois lähtee virpomaan.

Hiuksissa hiekkaa

Ihmiset liikkuu täällä ohuissa sukkahousuissa ja minishortseissa. Haloo, tää on Kajaani, täällä kuuluu pitää villasukkia vielä toukokuun puolessa välissä! En oo katkera tai mitään, kun en ite tarkene kävellä töihin sukkahousut jalassa. Ja toinen mistä en oo katkera yhtään, niin on se, että muilla on toimivat polkupyörät. Minun pyörässä kyllä toimii kaikki muut, paitsi käsijarru, jalkajarru, lukko, vaihteet, satula, takarenkaan venttiili... Kylläpä on ihana nauttia maisemista. Sääli heitä, jotka kiiltävien pyöriensä selästä eivät niitä ehdi katsella.



Aamulla satoi vettä, mut iltapäivästä paistoi aurinko tosi ikävästi silmiin ja koska kadut oli kuivia, niin hiekka meni suuhun ja narskui hampaissa. (En siis nuollut katua, vaan se hiekka leijui ilmassa. Nyt tulee niin kuollutta läppää, että taidan siirtyä opinnäytetyön pariin, jonka kirjoittamisen btw aloitin eilen!) Huomenna vois jättää noi villasukat laittamatta ja kaivaa tennarit kaapista.

Samaa vanhaa

Koska käytin jo toista päivää peräkkäin (samaa) mekkoa, niin tänään oli jo pakko kompensoida ja pistää saappaiden tilalle maiharit ja trenssin tilalle iskän vanha maastotakki. Sukkahousut on tosin lymynneet kaapin perällä, koska maanantaina oli liian kiire edes yrittää laittaa niitä jalkaan ja tänään oli tiedossa eläinlääkärireissu, minkä teen mielelläni housut jalassa. Ihan vaan siksi, että tänäänkin jouduin konttaamaan lattialla, kun yritettiin ottaa Batmanilta verinäytettä. (Eläinlääkäri muuten uskalsi jo antaa vähän parempaa ennustetta, tulin niin hyävlle tuulelle!!)

Sain töissä Elinankin mukaan ja leviteltiin post-it lappuja yhdessä. Oon melko varma, että siivojat ei oo kovin innoissaan noista lärpäkkeistä. Tai mistä sitä tietää. Toivottavasti ovat! Ja toivottavasti joku ehtii spottaa ne ennen kun ne kerätään roskikseen.

Oon taas niin kyllästynyt kaupunkielämään (Kun istun vaan koneella, hädin tuskin käyn ees postilaatikolla.), että tulin kotiin illaksi ja yöksi. Batman rakastaa olla täällä ja piristyy heti huomattavasti. Tosin en tiedä onko se loppujen lopuksi hyvä, tauti kun nimittäin kaipaisi lepoa. Mutta eikö paranemisprosessissa kuitenkin merkkaa myös se, että pitää olla jotain positiivista. Niiku limppari, karkit, leffat... Batman vaan korvaa noi kokoaikaisesti saatavilla olevilla rapsuttavilla sormilla.

Asiaton

Tulin tänään niin iloiseksi, kun sain Facebookissa kutsun POSiTive-IT -tapahtumaan, jonka ideana on levittää post it -lapuille kirjotettuja kohteliaisuuksia erilaisiin paikkoihin, joissa ne ilahduttavat ihmisiä. Aloitin heti, ja jätin jo kaksi lappua! Pienestä se ihminen tulee iloiseksi...

Eilen käytiin äidin ja isän kanssa Rakenna, sisusta, asu -messuilla ja kyllä kannatti, näin nimittäin Remontti-Reiskan! Siinä jos jossain on miesten mies! Oma Remppa-Reiska suosikkini löytyy täältä! Äiti osti minulle myös yhen aivan loistavan jutun, mutta koska unohdin sen olemassaolon ihan totaalisesti vielä äsken, niin esittelen sen myöhemmin. Jos muistan siis. Kävin eilen extemporee-reissun kotona hakee äitiltä auton, että pääsen huomenna taas eläinlääkärille. Batman vaikuttaa toipuneen hienosti, noin niinkuin käyttäytymiseen katsoen. Se ronkkuu taas rapsutuksia melkein yhtä lailla kuin ennenkin. Ja terrorisoi kissaa. Mutta joo'op, katsellaan huomenna mitä mieltä se lääkäri on.

Sitten aattelin, että voin nyt laittaa nahkasaappaat, koska meen autolla töihin. Mut sitten kävi niin, että jouduin ottaa yhen valokuvauskeikan ja siellä piti seistä sohjossa. Sukat kastu, kiva. No mut hei, ei se mitään. Näitähän sattuu, kaikille. Ja kivempi vaan, että se kevät nyt tulee. Huomenna saatan laittaa kumpparit ihan kaiken varalta.

Ääh, nyt pitäis hakea halkoja ja lakata kynnet. Tuossa järjestyksessä.

Melkein jo naurattaa

Kohtalo osaa olla toisinaan niin julma. Batman sairastuu johonkin yliharvinaiseen tautiin ja samaan aikaan minulla käy tuuri mekon kanssa. Katsoin jotain kolme viikkoa sitten Citymarketissa, että oispa kiva mekko, mut nyt just ei oo rahaa. Ja kun menin nyt Cittariin, niin kyseistä mekkoa oli jäljellä yksi kappale ja juuri minun kokoani. Ei niin vaan käy. Normaalisti. Välillä tekis kyllä mieli sanoa pari valittua sanaa tuosta, että miten sitä onnea pitäis tähän elämään jakaa...

Oon kuitenkin nyt itkenyt lähestulkoon sen viikon ja tullut siihen jotopäätökseen, että Batmanin tilanne ei oo juurikaan parantunut sen ansiosta. Tai sitten on sama lopettaa lääkitys ja jatkaa pelkällä itkulla. Että josko sitä välillä ilmottelis itestään täälläkin. Ei tää viikko nyt aivan toivoton oo ollu. Kaiken murheen keskellä käyttiin katsomassa stand uppia, oli hauskaa. Eilen pidettiin leffailta, sekin oli ihan hauskaa, vaikka leffa oli joku niin läppä. Minua jaksaa huvittaa myös se, että me ostetaan kasseittain kaikkee herkkuruokaa, mut kaikki menee Batmanille. Ite syödään lihapiirakkaa pelkällä ketsupilla, koska juusto oli homeessa. Ja itse asiassa, se ketsuppikin loppuu ihan just. Hah hah. Okei, syödään myös sipsejä ja karkkeja. Se yhdistettynä yhtäkkiä romahtaneeseen liikunnan määrään, nii hyvä tulee.

Yön mustavalkoinen ritari

Hurjasti kiitoksia kaikista ihanista tsemppiviesteistä! Ne on todellakin tullut tarpeeseen. Ollaan tällä viikolla käyty kolmesti eläinlääkärissä plus kaikki puhelut siihen suuntaan, ja voisin sanoa, että tuo on melko hyvin suhteessa stressin määrään. Lupasin kertoilla meijän tilannetta, ja nyt oon saanu vähän lisäinfoa.

Batmanilla oli siis pari viikkoa sitten ihan harmiton napatyräleikkaus, joka on ollut tiedossa jo pennusta saakka. Tai no, sen piti olla harmiton. Jostain syystä leikkaus ja sen jälkeinen antibioottihoito laukaisivat Batmanin kehossa autoimmuunin hemolyyttisen anemian, eli suomeksi sanottuna Batmanin oma elimistö alkoi jostain syystä tuhota omia punasolujaan. Tauti on ilmeisesti todella harvinainen, sillä kukaan ei esimerkiksi ollut puhunut meille tällaisesta mahdollisuudesta ennen leikkausta. Käytännössä tauti ilmeni todella voimakkaana väsymyksenä, mitä ei ollut vaikea havaita, Batman kun on normaalisti ylivilkas bordercollie. Lopulta tajuttiin, että väsymys ei ole ohimenevää ja otettiin yhteys lääkäriin. Pikkuinen otettiin vastaan jo samana päivänä ja sen jälkeen ollaan otettu verikokeita ihan urakalla.

Tänään käytiin eläinlääkärillä, joka onneksi totesi saman kuin me: Batmanin vointi on parantunut rankalla lääkekuurilla sen verran, että pelättyä verensiirtoa ei toistaiseksi aleta tehdä. Operaation suuruudesta kertoo se, että niitä tehdään vain Helsingissä yliopistollisessa eläinsairaalassa. Toistaiseksi siis saadaan hengähtää hiukan. Jatkoa en tällä hetkellä halua ajatella. Todennäköisesti tullaan olemaan lääkityksellä koko loppuelämä ja sydämeen on tullut jonkinlainen vika, jonka vakavuudesta en tiedä tarkemmin ja mitä kaikkea vielä. Se, että joudutaan luopumaan Batmanin lempparista, agilitystä, on pienin murhe. Tällä hetkellä sitä toivoo vain, että koira toipuu sen verran, että pystyy elämää normaalia kotikoiran elämää mahdollisimman kauan ja kärsimättä.

En ala kaunistella totuutta, koska en näe siihen mitään syytä. Tällaista sattuu ja näiden kanssa pitää pystyä elämään, niin vaikealta kuin se välillä tuntuukin. Joskus se vaan osuu omalle kohdalle. Kyllä me pärjätään ja Batman tsemppaa tosi urheasti!

Yksi juttu vielä... Jos teillä on koira, joka täyttää verenluovutukseen vaadittavat kriteerit ja teillä on tilaisuus ja mahdollisuus luovuttaa verta, niin tehkää se! En ole itse aiemmin ajatellut asiaa sen kummemmin, mutta tämän kaiken keskellä asiaa pohtiessani tein lupauksen, että kävi tässä Batmanin kanssa miten tahansa, niin tulevaisuudessa minun mahdolliset luovutuskelposet koirat kyllä tulee luovuttamaan verta, jos vaan tilaisuus tulee.

Pieniä huolia

Oon pahoillani tästä hiljaisuudesta, jonka lopusta en osaa vielä sanoa. Viikonlopun olin siis mökillä töissä. Batman oli kotona hoidossa ja meni siellä ollessaan melko huonoon kuntoon. Soitin heti aamulla eläinlääkärille ja ollaan nyt ravattu eläinlääkärillä molempina päivinä, nyt katsellaan miten jatkossa.. Tilanne on vähän auki vielä, mutta mistään pikkujutusta tässä ei ole kyse, joten ajatukset ovat melko lailla muualla kuin blogin puolella. Tiedän, että monia teistä kiinnostaa Batmanin vointi, joten laittelen kuulumisia kun tiedän tilanteen kehittymisestä paremmin.

Palailen, kun ajatukset ovat sen verran kasassa, että se on järkevää. Toivokaa te ihanat siellä parasta, jospa pikkuinen saadaan pian niin terveeksi kuin se tässä tilanteessa on mahdollista!

Käsiveska

Veska on ehkä typerimmän kuuloinen sana, vaikkakin söpö. Blogeissa kiertelee paljon näitä käsilaukun sisältö -postauksia ja koska minulla on tää teema tässä nyt päällä, nii täytyy pysyä trendissä mukana! (Oikeastaan idea tähän lähti siitä, kun laukku alkaa olla niin täynnä tavaraa, ettei sieltä löydä enää mitään tarvittavaa.)

Minulla on oikeestaan vaan yksi käyttölaukku, koska en jaksa vaihtaa päivittäin noita tavaroita laukusta toiseen ja jos vaihdan vaan ne tarvittavat, niin osa jää tietenkin puuttuu. Toi on joku tosi kätevä väri niiku valkonen, mutta muuten kiva ja maksoi aikoinaan varmaan aika tasan kympin Seppälän alessa. Sitten tarvittaessa käytän pienempiä laukkuja, mutta vain hätätilanteissa, joihin toi valkoinen ei sovellu.

Laukun sisältö lähes tulkoon kokonaisuudessaan. Muutamia kampanjapinssejä ja -karkkeja, penaali, kalenteri, avaimia... Teippirulla käytän ihan liian vähän tarpeeseen nähden ja hiuslakkaa en tajua, koska en sitä käytä about koskaan. Lisäksi löytyy kasa kuitteja ja muuta roskaa. Peili, lääkkeitä ja henkilökohtainen hygienia -kategoriaan lukeutuvia juttuja, lompakko. MP3-soitin ja varaparistoja, tosin en kuuntele tuolla musiikkia juuri koskaan, käytän kuulokkeita töissä kun tarvitsee katsella tai kuunnella koneelta jotain. Lisäksi tuolla kulkee mukana jotain ikivanhoja passikuvia ja pinnejä ja mitä kaikkee!!

Tänään spesiaalijuttuina oli noi jotku Tommin äidin rakennuspiirrustukset (lol?) ja liput ensi viikolle Suureen Stand Up -kiertueeseen. Että se legenda naisten pohjattomista käsilaukuista ei tässä vaiheessa vaikuta ollenkaan pelkästään huuhaalta... Ja hei, minä omistan sellaisen!!

Casual friday

Jes, lopultakin päivä, jolloin se hame oli järkevä ratkaisu! Yritän olla sikanopee ja ajastaa huomiselle tätä samaa naisellisuusteemaa mukailevan postauksen, mutta ylättävien aikataulumuutosten vuoksi minulla onkin odotettua enemmän kiire. Ja pakkaaminen nyt menee aika lailla postaamisen edelle, kun en ilman vaatteita kehtaa lähteä.