Melkein jo naurattaa

Kohtalo osaa olla toisinaan niin julma. Batman sairastuu johonkin yliharvinaiseen tautiin ja samaan aikaan minulla käy tuuri mekon kanssa. Katsoin jotain kolme viikkoa sitten Citymarketissa, että oispa kiva mekko, mut nyt just ei oo rahaa. Ja kun menin nyt Cittariin, niin kyseistä mekkoa oli jäljellä yksi kappale ja juuri minun kokoani. Ei niin vaan käy. Normaalisti. Välillä tekis kyllä mieli sanoa pari valittua sanaa tuosta, että miten sitä onnea pitäis tähän elämään jakaa...

Oon kuitenkin nyt itkenyt lähestulkoon sen viikon ja tullut siihen jotopäätökseen, että Batmanin tilanne ei oo juurikaan parantunut sen ansiosta. Tai sitten on sama lopettaa lääkitys ja jatkaa pelkällä itkulla. Että josko sitä välillä ilmottelis itestään täälläkin. Ei tää viikko nyt aivan toivoton oo ollu. Kaiken murheen keskellä käyttiin katsomassa stand uppia, oli hauskaa. Eilen pidettiin leffailta, sekin oli ihan hauskaa, vaikka leffa oli joku niin läppä. Minua jaksaa huvittaa myös se, että me ostetaan kasseittain kaikkee herkkuruokaa, mut kaikki menee Batmanille. Ite syödään lihapiirakkaa pelkällä ketsupilla, koska juusto oli homeessa. Ja itse asiassa, se ketsuppikin loppuu ihan just. Hah hah. Okei, syödään myös sipsejä ja karkkeja. Se yhdistettynä yhtäkkiä romahtaneeseen liikunnan määrään, nii hyvä tulee.