Ei ihan puuseppä

Vois välillä heräillä eloon täälläkin suunnalla. Oon ollu kohta viikon menossa ja näkemättä omaa konettani. Suunnitelman mukaan piti palata Kajaaniin jo siinä viimeistään keskiviikkona, mut tää homma pääsi vähän lipsahtaa ja täällä reissun päällä ollaan edelleen. Mut hei, nythän on kesäloma, ja kesälomathan on just tätä varten! Eli siis toisin sanoen auton korjaamista, koulutehtävien tekemistä ja sairastamista. Mutta nekin on ihan eri juttuja, kun ne tekee muualla kuin kotona...

Mutta niin, lupailin teille aiemmin vähän juttua uudesta kodista. Ihan hyvä, mut en oo itekkään siellä ollu kun vasta yhen viikonlopun, joten aika heikosti oon kuviakaan ehtiny ottaa. Osa laatikoista on vielä levällään niin, että eteisessä joutuu harrastaa akrobatiaa päästäkseen peremmälle. Mutta nyt se pöytä, jonka tuossa taannoin askartelin. (En maitopurkeista, kuten Heli epäili etukäteen...)

Käytin hommaan ihan vaan höyläämätöntä ja hiomatonta raakalautaa. Enkä siis tehnyt sille mitään. Sahasinkin käsisahalla, sirkkeli ois ollu jotain ihan liian hienoa. Sen verran kuitenkin suostuin joustaa, että käytin akkuporakonetta ja ruuveja vasaran ja naulojen sijaan... Jospa toi nyt kestäis vaikka jouluun saakka. Sen jälkeen voin antaa noi tarvikkeet isälle takas joululahjan muodossa ja se saa hyvät polttopuut.

Ja hyvä, että näissä kuvissakin on valkotasapainot kohillaan taas... Mut minkäs teet, kun se oma kone kuvankäsittelyohjelmineen on Kajaanissa ja ite en oo siellä päinkään.

Mutta siis takas tuohon pöytään. Alunperin suunnittelin siitä mustaa ja kapeampaa, mutta kun Suvi on taas asialla, niin ei liene mikään ylläri, että lopputulos on jotain muuta. Mutta itse asiassa oon tuohon enemmän tyytyväinen kuin alkuperäiseen visioon. Tosin tuohonkin olisin keksinyt ihan erilaiset jalat, mutta vasta siinä vaiheessa, kun pöydästä puuttui enää pöytälevy. En jaksanut heittää sitten kahden illan työmäärää hukkaan. (Tai siis niitä kahta tuntia, jotka olin tuohon tehokkaasti käyttänyt, tosin nekin eri päivinä.)

Ja sitten pöytä kokonaisuudessaan. Vähän hassu ja on varmasti uniikki, mutta kelpaa minulle. Tuossa kuvassa muutenkin vähän esimakua tuosta olohuoneesta. Lattia on ihanaa muovimattoa, onneks seinät maalattiin uudestaan. Ne oli alunperin vähän samaa sarjaa tuon lattian kanssa... Mikä ihana yhdistelmä, kun laskee mukaan myös noi taustalla näkyvät listat. Mutta nyt kämppä on siis muovimatosta ja listoista huolimatta ihana. Ehkä lempparein oma koti tähän saakka. (Kuvat ei siis todellakaan tee oikeutta tuolle pöydälle eikä tuolle olohuoneelle muutenkaan...)

Ens viikoksi minun on pakko palata hoodeille, koska mm. opari on vähän vaiheessa sen vuoksi, että minun täytyis käydä koululla. Varautukaa hukkumaan kämppäpostauksiin. Katon, jos saisin tältäkin viikonlopulta jotain reissukuvamateriaalia, koska kamerahan on ollut mukana. Toistaiseksi ainoat reissussa otetut kuvat on tosin vielä Kajaanin rajojen sisäpuolelta, kun ohitettiin mammutti just kun päästiin keskustan alueelta pois. Ja nekin on sitten tyylikkäästi auton tuulilasin läpi otettuja kuvia mammutin takapuolesta. Itkettää jo ihan tää oma valokuvausharrastus ja sen laatu.