Restonomijuhlat vol 2.

Apua, mihin tää kaikki aika oikein katoaa!? Ilmeisesti ei ainakaan tietokoneella hengaamiseen, istuin nimittäin just lukemassa vajaat kolme tuntia blogipäivityksiä. Ja tuossa on pari vielä odottamassa... Ei oo hetkeen tullut istahdettua koneelle ihan ajan kanssa. Tästä päivästä lähtien tosin oon osa-aikainen jedipelileski, joten ehkä jatkossa näitä postauksia alkaa tippua taas tasaisempaan tahtiin. Sitä paitsi sain joululahjaksi salaman kameraan, joten en voi käyttää tätä pimeyttäkään tekosyynä!

Joulusta puheen ollen, taidan skipata koko joulun täältä blogin puolelta. Kävi nimittäin niin, että kaikki joulukuvat ja -lahjat on kotona, ja oon menossa sinne takaisin aikaisintaan loppiaisen jälkeen. Veikkaan, että joulukuvat tammikuun puolessa välissä ei herätä kauheesti hilpeyttä. Voin kuitenkin kertoa lyhyesti, että joulu sisälsi lähinnä nukkumista ja syömistä ja lahjaksi tuli perinteiset kasa sukkia, suklaata ja pyjama.

Olin kuitenkin sen verran fiksu, että heitin omalta koneelta parit valmistujaisbile vol. 2 -juhlien kuvat photobucketiin jo etukäteen. Toiset kemut oli siis sukulaisille, tutuille ja lapsuuden (ja muinaisen nuoruuden, heh) aikaisille kavereille. Ja nää juhlittiin sitten hillitysti kotona. Olin alunperin suunnitellut ihan pieniä kahvikutsuja, mutta jotenkin kivasti homma levisi käsiin ja vieraita oli ehkä tuplamäärä. Onneks oli ruokaakin ja onneks ihmiset oli jo valmiiksi niin täynnä kaikkia jouluherkkuja, että jääkaappi pursusi vielä seuraavanakin päivänä.

Semmoiset juhlat ne. Vaikka joulut ja valmistujaiset on nyt juhlittu, niin ei tässä laihtumaan päästä. Käytiin tänään ostaa neljä kassillista ruokaa huomiselle. Voi olla, että rakettien lisäksi räjähtää mm. yksi Suvi. Jos ei, niin palailen viimeistään vuodenvaihteen jälkeen. (Olettaen, että tämä päivä on vasta jedileskeyden alkua...)

Restonomijuhlat vol. 1

Pitkästä aikaa moi! Oon ollu niin lomalla tietokoneesta viimeisen viikon ajan. Tää on ilmeisesti nyt sitten tätä työttömän arkea. Toisin sanoen oon juhlinu viikon. Ensin viralliset valmistujaisjuhlat torstaina, illalla sitten kavereiden kanssa. Perjantaina tein siirtymän kotiin ja lauantaina oli jouluaaton bileet. Viikonloppu menikin sitten syödessä ja lihoessa, ja tiistaina järkättiin vielä valmistujaisjuhlat sukulaisille.

Viralliselta valmistujaispäivältä on vähän nihkeesti kuvia omassa kamerassa. Oon ite noin kolmessa kuvassa ja kahdessa oon silmät kiinni ja kolmas on tärähtänyt. Sen sijaan kavereiden kamerat on mitä ilmeisimmin melko täynnä jos jonkin sortin matskua. Lisäksi ratsasin äitin kameran sieltä virallisesta osuudesta. (Yllä olevassa kuvassa oon tuossa hieman kuvan keskustasta oikeelle päin, mustassa, yksiolkaimisessa mekossa ja hopeinen kukka päässä. Siinä suunnilleen parasta asukuvaa, mitä kyseiseltä illallata on olemassa...)

Juhlapuheen piti liikenneministeri, joka muistutti meitä turvvyön tärkeydestä. Sen jälkeen käytiin syömässä ravintolassa ja iltapäivällä tehtiin maailman rumin, vaikkakin alan ammattilaisten valmistama täytekakku, josta minulla ei valitettavasti oo kuvaa. Illaksi mentiin pyörähtää vielä kaupungille, alan ammattilaisina sekin setti. Ja aamulla heräsin sitten työttömänä, kivat juhlat siihen nähden!

Yritän jaksaa käydä noi joulun kuvat ja toisten valmistujaisjuhlien kuvat läpi jossain vaiheessa. Kohta tosin pitäis vissiin lähteä kokeilemaan zumbaa, ekaa kertaa ikinä. Ja vieläpä kaksi tuntia putkeen...

Kenraaliharkkajutut

Tein eilen vuoden urotyön ja kävin ostaa kaikki joululahjat kerralla. Tai no, pariin lahjaan ostin tarvikkeet, jotka nyt odottelevat tuolla sitä hetkeä, kun joku ne lahjoitettavaan muotoon askartelee. Olin kaupoilla tosiaan ensimmäisten joukossa, roikkumassa oven kahvassa jo hyvissä ajoin. Vältyin siis pahimmilta ruuhkilta, mikä tosin kostautui sillä, että jouduin hengailemaan kaupungilla ylimääräistä aikaa. Oltiin nimittäin sovittu tapaaminen kavereiden kanssa iltapäivälle, mutta minä olin valmis jo puolen päivän aikoihin. No, loppu hyvin, kaikki hyvin ja kotiin selvisin. Tosin olin illalla aivan poikki!

Tänään olikin sitten vuorossa valmistujaisjuhlien kenraaliharjoitus. Minusta homma alkoi kuulostaa suunnilleen siltä, että huomenna olisi fiksua ilmaantua paikalle kokopitkässä mekossa. Sen verran tarkkaa toi tekeminen tuntui olevan. Mutta ei voi mitään, minulla on se viidentoista euron pikkumusta, sillä mennään! (Lisäksi tein eilen arjen säästöjä ja ostin toisenkin mekon, jonka ajattelin laittaa päälle sitten joulun jälkeen, kun järjestän sukulaisille pienen kahvitilaisuuden. Jokaiseen tilaisuuteen omansa...)

Nyt minun pitäis alkaa siivota, koska voi olla, että pari kaveria tulee huomenna pyörähtää ennen illan menoja. Täällä on tällä hetkellä hyvä kaaos. Aloin nimittäin pakkailla tavaroita siihen malliin, että pikkuveli saa omat tavaransa mahdutettua tänne tammikuun alussa. Jotenkin toi pakkaamishomma näkyy levinneen käsiin. Tai paremmin sanottuna ympäri kämppää... Ja tänä iltana ois vielä tarkotus ehtiä keilaamaan porukalla.

Päivä tekstinä ja bonuksena yksi kuva

Heh, minulla oli vielä aamulla visio, että teen tänään päivä kuvina -tyylisen postauksen, koska kerrankin tiedossa oli kotipäivä, joka sisälsii muutakin, kuin sohvalla makaamista. (Sellanen päivä kuvina vois olla semitylsä...) Mutta koska meillä päin sananaparsi "ei mennyt niin kuin Strömsössä" on lähes loppuunkulutettu, ei tämäkään päivä ollut kuvasaldon osalta kovin juhlittava. Itse asiassa huolin julkaisuun kaksi kuvaa, jotka nekin yhdistin yhdeksi. (Neronleimaus tämäkin. Ja siinä vaiheessa, kun käytän sanontaa "laatu korvaa määrän", niin katsokaa pahasti.)

Aloitin aamun äitin tekemällä riisipuurolla ja joululahjajutuilla samalla kun oottelin Heliä herääväksi. Meillä oli suunnitelmissa kampaamoleikki, vähän niin kuin silloin pienenä. Värjäsin Helin hiukset päänahan valkoisella vappuhiusvärillä ja äiti säikähti, että pikkusisko saa jonku allergisen reaktion. Suuremman reaktion tosin taisi aiheuttaa se juuriharja, jolla äiti Helin päänahkaa hankasi. Tänään onnistuttiin vähemmän kivuttomasti. Kesken operaation sain kuitenkin tiedon, että nyt lähtään hakemaan joulukuusi. Minusta tuntuu, että oon missannu tuonkin perinteen viime aikoina, joten ilmottauduin heti mukaan.

Ja lopulta sitten käytiinkin isän kanssa kaksin hakemassa kasa kuusia, jotka tuotiin äidille arvioitavaksi. Ilmeisesti toinen kuusista saa tulla aattona sisälle asti, vaikka se onkin taas perinteisesti harva, lyhytneulainen, väärän värinen... Samalla reissulla laitettiin traktoriin ketjut, tosin siinä hommassa en ollut ihan niin täysillä, lähinnä tyydyin katselemaan vierestä. (Että voisin taas päteä osaavani laittaa traktoriin ketjut, hehe.) Illalla käytiin äitin kanssa kirkossa laulamassa kauneimpia joululauluja, joten eiköhän se joulu voi nyt jo lopultakin tulla. Tai ei ihan vielä, minulla kun on tasan yksi lahja hankittuna ja sekin on itse asiassa vielä kesken. Ajattelin kuitenkin olla kaupoilla tiistaina aamupäivästä, jolloin mummot ovat ostoksensa jo tehneet ja työihmiset ovat vielä töissä.

Tee se itse -kynttilät

Mummulan kuusessa on edelleen aidot kynttilät ja itse asiassa osa niistä tehdään itse. Kun oltiin pieniä, tuo kynttilänvalaminen oli joka jouluinen perinne. Nykyään sitä tulee viipotettua aina ties missä, joten talkoisiin ehtii harvoin. Tänään satuin kuitenkin olemaan maisemissa ja heti paikalla, kun mummu soitti illan ohjelmasta. Homma hoidettiin ja sormet poltettiin tänä vuonna yhdessä Aino-serkun kanssa. Nykyään tuo tosin on todella siistiä tekemistä siihen nähden mitä se oli esimerkiksi kymmenen vuotta sitten, jolloin kaikki mahdollinen oli steariinikuorrutuksen alla.

Kynttilöiden väritkin on vaihdellu vuosien saatossa, koska yleensä sekaan heitetään kolmen talouden vuoden aikana kertyneet kynttilänjämät. Tänä vuonna saatiin kuitenkin kauniin harmaita ja vanhan joulun punaisia kynttilöitä. Ehkä mukavampia, kuin ne yhden vuoden mintunvihreät kuusenkynttilät, jotka olisi nyt ehkä sopinut paremmin kesäjuhliin. Mutta toisaalta, eikö tää joulukin oo laulun mukaan ikään kuin kesä keskellä talvea? (Tai no, voiko tuota vesisadekeliä nyt kovin talveksi kutsua...)

Kynttilähommien jälkeen lauleskeltiin joululauluja moniäänisenä. Mummulla on kunnianhimoinen suunnitelma saada aatoksi jonkinlainen musiikkikavalkadi kasaan, onhan meillä jo muutama biisi pelkästään yhdellä kokoonpanolla.

Kynttilähommien lisäksi oon lähinnä vaan maannu sohvalla ja katonut telkkaria. Tänään kyllästyin morsiandieetteihin, pikakurssikodinostoihin sekä ostos-teeveeseen ja pistin aina niin piristävän Heinähatun ja Vilttitossun pyörimään, vhs-laadulla. Heh. Sen jälkeen kävin vielä lenkillä, jonka olisin ehkä voinut jättää tekemättä. Keli oli ihan hirveä, taivaalta tuli lähes kaikkea mitä sieltä ylipäätään on mahdollista tulla ja tie oli jäässä. Kuvitelkaa tilanne ja lisätkää siihen kaksi eri suuntaan kiskovaa koiraa. Kun pääsin kotiin, olin aivan poikki, märkä ja kylmissäni. Yksi kunnon talvi tähän väliin ei ois pahitteeksi, kiitos!

Profiilikuvan metsästys

Tulin kaupungista hengailee tänne kotikulmille ja tämän päivän ohjelmassa oli pieni road trippi eräälle paikalliselle nähtävyydelle, vanhalle myllylle. Mukaan lähti Riikka ja kamerat. Tavoitteena oli saada minulle uusi FB-profiilikuva. Heh, oon ehkä vähän perfektionisti sen suhteen... Ei mutta kyllä me otettiin muitakin kuin profiilikuvakelpoisia otoksia, koska a) miljöö on upea ja b) valo ulkona oli erinomainen. Oon niin liekeissä tästä lumesta, nyt vaan toivotaan, että se ei katoa ennen joulua. Lisää ainakin tulee hyvää vauhtia! (Tajusin muuten eilen, että joulu on jo ensi viikolla, kuinka hurjan nopeasti aika onkaan mennyt! Sain myös lopultakin kansitettua opinnäytetyöni ja opintosihteeri onnitteli minua valmistumisen johdosta, eli se on varmaa nyt! Enää puuttuu, että joku tulee koputtamaan ovelle ja tarjoamaan töitä...)

Innostuttiin kuvaushommista siinä määrin, että suunniteltiin huomiselle uutta reissua! Hehe, toivottavasti en oo kippeenä, istuin tänään nimittäin vahingossa tuonne hankeen pelkkä villatakki päällä (ja siis toki minulla oli siellä sukkahousut alla...), mikä imaisi kosteutta melko hyvin ja nyt on kurkku vähän arkana. Tosin se nyt on ollut jo vaihtelevasti kipeä pitemmän aikaa, varmaankin ihan normaalia syysflunssaa. Tai talviflunssaa, sisäinen kello elää vielä syksyssä, koska säiden puolesta talvi on vasta alkamassa.

Seuraavaksi ajattelin pyörähtää ulkona lumitöissä. Meillä ei kyllä tarvis juurikaan lumitöitä tehä, kun talosta löytyy kolme traktoria, mutta koska minun ei tänä talvena ole enää pakko tehdä lumitöitä, niin ne on taas mukavia hommia! Tälle reissulle tosin varaudun toppakamppein!

Virallinen pikkujoulukauden aloitus

Oon ehkä muutamaan otteeseen maininnu näistä hiuksista. Kivat, mutta mahdottomat käsitellä, mikäli kyse on esimerkiksi kihartamisesta. Oon kokeillu ilmakihartimet ja suoristusraudat. Tähän saakka oon saanu kiharat pysymään pisimmillään kaksi tuntia. Sen jälkeen hiukset muistuttaa enemmän jotain tuulenpesää, joka on pakko harjata. Tästä taas seuraa pörröilmiö ja täysin hallitsemattomasti leijailevat haituvat. Nyt lopultakin päätin sitten uhrata neljäkymppiä tuohon aikoinaan niin monessa blogissakin hehkutettuun Remingtonin Pearl Wandiin.

Nyt voin vaan todeta, että olisi pitänyt tehdä tämä sijoitus jo aikoja sitten. Minulla on ollu kiharat nyt vuorokauden ajan. Ne on kestäny lumituiskun ja yön sängyssä pyörimisen. Lisäksi oon laittanu niitä moneen otteeseen uudelleen ja uudelleen. Ja siis en oo laittanu hiuksiin mitään semmoista ainetta, mitä en olisi aikaisemmin kokeillu. Systeemin käyttö tosin vaatii vielä harjoittelemista. Kiharat tuli, mutta ne sojottivat joka ilmansuuntaan, heh...

Vedin sitten hiukset yhteen myttyyn ja kiinnitin ylös muutamalla pinnillä. Tämäkään kampaus ei normaalisti onnistu, vaan pää lähinnä ampuu pinnejä täysin hallitsemattomasti. Kiharat kuitenkin jämähtivät hyvin paikoilleen, enkä edes tukehtunut hiuslakkaan. Tuolta tosin saattoi sojottaa muutamia latvoja, mutta hyväksyn sen, koska vasta opettelen tuon kihartimen käyttöä. Enkä oo mikään haka kampaajanakaan. Vielä. Täytyy jatkaa treenaamista, valmistujaisiin on kaksi viikkoo aikaa, joten hyvin ehtii!

Kävin eilen kauden ekoissa (ja ilmeisesti myös viimeisissä) pikkujouluissa. Nää pikkujoulut on jokavuotinen perinne. Ollaan kokoonnuttu sekalaisella porukalla syömään mahat täyteen ja istumaan iltaa. Illan päätteeksi kipaistiin vielä keskustassa. Tää toinen meidän paikallisista, eräs nimeltä mainitsematon yökerho ei minua kauheesti houkuttele, enkä ees muista milloin oisin kyseisessä paikassa viimeksi käynyt. Normaalisti oon liuennu jengistä hyvissä ajoin, mutta nyt oli pakko viimeisten pikkujoulujen vuoksi käydä toteamassa, että kaikki hinnat oli taas noussu edellisen kerran jälkeen. Mutta pääasia, että meijän porukalla oli ihan huippuhauskaa!

Ai niin, kompeksoidakseni näitä viimeaikaisia mekko- ja huulipunaosteluita, ostin eilen lukkosulaa ja rassasin pyörän lukon kanssa pakkasessa ainakin viisi minuuttia. Lukko ei auennut, mutta kohmeiset sormet se lukkosula kuitenkin sai lämpiämään. Oon kuitenkin ylpeä itsestäni siinä mielessä, että hoksasin marketissa kävellä suoraan ah niin miehekkäälle autotarvikeosastolle ja itse lukkosula löytyi noin puolen minuutin etsimisen jälkeen.

Videoton videopostaus

Oon taas mennä viipottanut ympäri maailmaa, ja kun lopulta palauduin hoodeille, niin oon ollu kotona sen verran, että nukuin päiväunet ja lähetin yhden työhakemuksen. Nytkin oon lapsenlikkana. Sain talon just hiljaiseksi, toivotaan, että tää hiljaisuus kestää... Heh. Jään tänne vielä yöksi ja hoitohommat jatkuu huomenna. Sen jälkeen pyörähdys kotona ja jokavuotisiin pikkujouluihin illaksi! Huh, ehkä sunnuntaina ehtii jo hengähtää ja ensi viikolla aattelin vaihtaa maisemaa, mutta tällä kertaa äidin ruokiin.

Ja tässä vaiheessa voin tyylikkäästi todeta, että tämän postauksen sisältö ei nyt taas mennyt ihan nappiin. Tarkoitus oli upottaa tähän video siitä, mitä tapahtui sillä välin, kun Batman oli pojilla hoidossa. YouTube päätti kuitenkin toisin ja kyseistä videota ei YouTuben mukaan ole mahdollista upottaa ollenkaan. Videon voi kuitenkin katsoa täältä!

Hätävarakuvituksena kuva parin viikon takaa, mutta fiilis ulkona on ollut eilen ja tänään kutakuinkin sama, joten annan itselleni anteeksi.

 Korvauksena tästä mönkään menneestä postauksesta tähän loppuun voinkin sitten paljastaa, että ostin tänään elämäni ensimmäisen pikkumustan! Elämäni ensimmäisen! Alkaa nousta jo hurjiin sfääreihin tää homma. Viikko sitten huulipuna ja nyt pikkumusta, mitä täällä tapahtuu?!

Kohti naiseuden huippua

Pahoittelen, että tää postaus on taas tämmöinen tynkä, mutta minulla on hyvä syy. En oo omalla koneella, joten minulla on tässä kuvankäsittelyohjelmina windowsin oma ohjelma ja se peruspaint ja omin päin en uskalla alkaa latailla mitään tähän. Näitä molempia ohjelmia käyttämällä sain menemään kahden erillisen kuvan muokkaamiseen ja niiden yhdistämiseen aikaa noin puoli tuntia, kun PhotoScapella olisin tehnyt sen noin puolessa minuutissa. Mutta selittelyt sikseen ja varsinaiseen asiaan!

Pitempään seuranneet saattaa ehkä muistaa minun itseni naisellistamiseni. (Ja niille, jotka ei oo ollu mukana niin pitkään tai niille, joilla on huono muisti, niin kerrottakoot, että en oo koskaan ollut mikään varsinainen tyypillinen nainen. Tosin en kyllä mikään rekkis-ääripääkään, mutta se ei nyt liene olleellista. Oon kuitenkin ennen laittanu jalkaan mieluummin kumpparit kuin korkkarit jne. Mutta tuossa jokin aika sitten aloin ostella farkkujen rinnalle vaatekaappiin myös hameita ja käyttäytyä muutenkin "naismaisemmin" eli ts. aloin käyttää entistä enemmän aikaa pukeutumiseen ja ulkonäköön.) Nyt alan olla melko kehittynyt, ostin nimittäin eilen elämäni ensimmäisen huulipunan.

Minun aikaisemmat kokemukset on lähinnä ensimmäiset meikkikokeilut äidin kaapista löytyneellä oranssilla huulipunalla ja jo tuossa iässä olin niin fiksu, että totesin minun ja oranssin huulipunan yhteensopimattomuuden. Okei, myönnän, että oon omistanut mustan huulipunan, mutta vaikka nyt jo puolet ehti innostua salatusta goottimenneisyydestä, niin joudun tunnustamaan, että ei ole mitään  jännää goottimenneisyyttä. Käytin sitä huulipunaa tasan kerran, penkkareissa esittäessäni Gene Simmonsia. Sen jälkeen se huulipuna katosi. Ja voitte kuvitella, että näiden huulipunakokemusten jälkeen ei mikäänlainen ajatus huulipunasta minun naamallani ole tuntunut kotoisalta. En ole koskaan käyttänyt edes huulikiiltoja.

Kunnes erinäisiä tyyliblogeja seuraillessani päähäni alkoi vähitellen kaivautua ajatus lumikki-naamasta. (Tiijättehän, hiukset mustat kuin eebenpuu, iho valkea kuin lumi ja huulet punaiset kuin veri.) Ihohan minulla on täysin luomuvaalea (tosin aurinkopuuteri on tehokäytössä häivyttämässä goottimielikuvaa) ja hiukset on nyt olleet jo muutaman vuoden paria astetta oikeeta tummmemmat eli lähes mustat. Enää ne huulet puuttui! Ja minähän en tosiaan tunne mitään semmoisia asteittaisia siirtymisiä, että olisin ostanut jonkin hillitymmän punan ensialkuun, vaan kävelin Seppälän kosmetiikkaosastolle ja otin suunnilleen sen punaisimman huulipunan.

Sen verran kuitenkin käytin aivojani, että päädyin (Kiitos Natan!) tuohon suht. edulliseen Wet n Wildiin siltä varalta, että tuo nyt sattuisi jäämään sinne meikkipussin pohjalle. Siis sen pienen meikkipussin, mihin mahtuu kaikki omistavani kosmetiikka, joka kertoo karua kieltään tuosta aiemmin minulle hyvinkin rakkaasta "meikkivoide ja kajalihan riittää" -mentaliteetistä. Tosin nyt keksin jo tarvitsevani luonnollisesti myös huultenrajauskynän, jota en kiireessä ehtinyt eilen bongata. Mutta sen voin käydä ostamassa samalla, kun lähden etsimään naisellista valmistujaismekkoani.

Ja loppuun tulee sitten tunnustus. Sieltä meikkipussista ei ole löytynyt edes ripsiväriä varmaan viimeiseen kahteen vuoteen. Ja ei, en omista ripsenpidennyksiä. Oli aika, jolloin ripsiväri oli suunnilleen ainoa kosmetiikka, jota naamaani tungin. Sitten yhden kesän jälkeen "unohdin" meikata ja totesin syksyllä, että ripset ovat paljon tuuheammat, kuin keväällä. Tästä vedin heti johtopäätöksen, että ripsiväri pilaa ripset, joten luomuripsillä mennään. Heh, luulen kyllä, että "vika" löytyy omasta päästä, mutta tuleepahan säästettyä se ripsiväriin kuluva raha esimerkiksi johonkin hyödylliseen, kuten karkkiin.

Irtiottoja

 Ihan pikapikamoit ennen lomaa! (Lasken viikonlopun lomaksi, koska tiistaikin on vapaata, joten maanantai menee siinä samalla. Tai no, siis minullahan on nykyään enemmän lomaa kuin mitään muuta, mutta se lomakin tuntuu spesiaalilta, kun lähtee johonkin...) Oon lähössä Ouluun, jossa menee ainakin puoleen väliin ensi viikkoa. Tavoitteena tuolla reissulla ois löytää mekko valmistujaisjuhliin ja lopettaa sen asian stressaaminen. Senmoista.

Kävin äsken kaupassa matkaeväitä ostamassa sukkahousut jalassa testaamassa, että voisinko ehkä mahdollisesta selvitä paleltumatta rautatieasemalle hame päällä. Totesin, että mahdollisuudet onnistua ovat ehkä noin kahdeksankymmenen prosentin luokkaa, joten näillä mennään. Ongelmana ovat kengät. Ei hirveesti houkuttais laittaa valkosia tossuja tuonne kuraan tallustelemaan ja pelkään, että korkkareissa lentelen melko reippaasti. (Karu yhdistelmä hameen kanssa...) Onneks tässä on vielä vajaa tunti päättää ja siitä tulikin mieleen, että vois mennä jo pakkaamaan.

Batman menee Tommille hoitoon ja ostin Tommin kiusaksi kaupasta Batmanille vinkupallon, jonka meinaan antaa sille viikonlopuksi mukaan. Heh, vahingonilo, paras ilo! Ja tästä tuli mieleen, että oman pakkaamisen lisäksi levällään on Batmaninkin tavarat, joten ehkä ois aiheellista laittaa kone nyt sivuun ja toimia.

Otan kameran mukaan, jos saan sen mahtumaan johonkin väliin! Mutta palaillaan viimeistään ens viikolla!

P.s. Ai niin, tänään on joulukuu, eikä minulla oo ees kalenteria.