Kohti naiseuden huippua

Pahoittelen, että tää postaus on taas tämmöinen tynkä, mutta minulla on hyvä syy. En oo omalla koneella, joten minulla on tässä kuvankäsittelyohjelmina windowsin oma ohjelma ja se peruspaint ja omin päin en uskalla alkaa latailla mitään tähän. Näitä molempia ohjelmia käyttämällä sain menemään kahden erillisen kuvan muokkaamiseen ja niiden yhdistämiseen aikaa noin puoli tuntia, kun PhotoScapella olisin tehnyt sen noin puolessa minuutissa. Mutta selittelyt sikseen ja varsinaiseen asiaan!

Pitempään seuranneet saattaa ehkä muistaa minun itseni naisellistamiseni. (Ja niille, jotka ei oo ollu mukana niin pitkään tai niille, joilla on huono muisti, niin kerrottakoot, että en oo koskaan ollut mikään varsinainen tyypillinen nainen. Tosin en kyllä mikään rekkis-ääripääkään, mutta se ei nyt liene olleellista. Oon kuitenkin ennen laittanu jalkaan mieluummin kumpparit kuin korkkarit jne. Mutta tuossa jokin aika sitten aloin ostella farkkujen rinnalle vaatekaappiin myös hameita ja käyttäytyä muutenkin "naismaisemmin" eli ts. aloin käyttää entistä enemmän aikaa pukeutumiseen ja ulkonäköön.) Nyt alan olla melko kehittynyt, ostin nimittäin eilen elämäni ensimmäisen huulipunan.

Minun aikaisemmat kokemukset on lähinnä ensimmäiset meikkikokeilut äidin kaapista löytyneellä oranssilla huulipunalla ja jo tuossa iässä olin niin fiksu, että totesin minun ja oranssin huulipunan yhteensopimattomuuden. Okei, myönnän, että oon omistanut mustan huulipunan, mutta vaikka nyt jo puolet ehti innostua salatusta goottimenneisyydestä, niin joudun tunnustamaan, että ei ole mitään  jännää goottimenneisyyttä. Käytin sitä huulipunaa tasan kerran, penkkareissa esittäessäni Gene Simmonsia. Sen jälkeen se huulipuna katosi. Ja voitte kuvitella, että näiden huulipunakokemusten jälkeen ei mikäänlainen ajatus huulipunasta minun naamallani ole tuntunut kotoisalta. En ole koskaan käyttänyt edes huulikiiltoja.

Kunnes erinäisiä tyyliblogeja seuraillessani päähäni alkoi vähitellen kaivautua ajatus lumikki-naamasta. (Tiijättehän, hiukset mustat kuin eebenpuu, iho valkea kuin lumi ja huulet punaiset kuin veri.) Ihohan minulla on täysin luomuvaalea (tosin aurinkopuuteri on tehokäytössä häivyttämässä goottimielikuvaa) ja hiukset on nyt olleet jo muutaman vuoden paria astetta oikeeta tummmemmat eli lähes mustat. Enää ne huulet puuttui! Ja minähän en tosiaan tunne mitään semmoisia asteittaisia siirtymisiä, että olisin ostanut jonkin hillitymmän punan ensialkuun, vaan kävelin Seppälän kosmetiikkaosastolle ja otin suunnilleen sen punaisimman huulipunan.

Sen verran kuitenkin käytin aivojani, että päädyin (Kiitos Natan!) tuohon suht. edulliseen Wet n Wildiin siltä varalta, että tuo nyt sattuisi jäämään sinne meikkipussin pohjalle. Siis sen pienen meikkipussin, mihin mahtuu kaikki omistavani kosmetiikka, joka kertoo karua kieltään tuosta aiemmin minulle hyvinkin rakkaasta "meikkivoide ja kajalihan riittää" -mentaliteetistä. Tosin nyt keksin jo tarvitsevani luonnollisesti myös huultenrajauskynän, jota en kiireessä ehtinyt eilen bongata. Mutta sen voin käydä ostamassa samalla, kun lähden etsimään naisellista valmistujaismekkoani.

Ja loppuun tulee sitten tunnustus. Sieltä meikkipussista ei ole löytynyt edes ripsiväriä varmaan viimeiseen kahteen vuoteen. Ja ei, en omista ripsenpidennyksiä. Oli aika, jolloin ripsiväri oli suunnilleen ainoa kosmetiikka, jota naamaani tungin. Sitten yhden kesän jälkeen "unohdin" meikata ja totesin syksyllä, että ripset ovat paljon tuuheammat, kuin keväällä. Tästä vedin heti johtopäätöksen, että ripsiväri pilaa ripset, joten luomuripsillä mennään. Heh, luulen kyllä, että "vika" löytyy omasta päästä, mutta tuleepahan säästettyä se ripsiväriin kuluva raha esimerkiksi johonkin hyödylliseen, kuten karkkiin.