Tee se itse -kynttilät

Mummulan kuusessa on edelleen aidot kynttilät ja itse asiassa osa niistä tehdään itse. Kun oltiin pieniä, tuo kynttilänvalaminen oli joka jouluinen perinne. Nykyään sitä tulee viipotettua aina ties missä, joten talkoisiin ehtii harvoin. Tänään satuin kuitenkin olemaan maisemissa ja heti paikalla, kun mummu soitti illan ohjelmasta. Homma hoidettiin ja sormet poltettiin tänä vuonna yhdessä Aino-serkun kanssa. Nykyään tuo tosin on todella siistiä tekemistä siihen nähden mitä se oli esimerkiksi kymmenen vuotta sitten, jolloin kaikki mahdollinen oli steariinikuorrutuksen alla.

Kynttilöiden väritkin on vaihdellu vuosien saatossa, koska yleensä sekaan heitetään kolmen talouden vuoden aikana kertyneet kynttilänjämät. Tänä vuonna saatiin kuitenkin kauniin harmaita ja vanhan joulun punaisia kynttilöitä. Ehkä mukavampia, kuin ne yhden vuoden mintunvihreät kuusenkynttilät, jotka olisi nyt ehkä sopinut paremmin kesäjuhliin. Mutta toisaalta, eikö tää joulukin oo laulun mukaan ikään kuin kesä keskellä talvea? (Tai no, voiko tuota vesisadekeliä nyt kovin talveksi kutsua...)

Kynttilähommien jälkeen lauleskeltiin joululauluja moniäänisenä. Mummulla on kunnianhimoinen suunnitelma saada aatoksi jonkinlainen musiikkikavalkadi kasaan, onhan meillä jo muutama biisi pelkästään yhdellä kokoonpanolla.

Kynttilähommien lisäksi oon lähinnä vaan maannu sohvalla ja katonut telkkaria. Tänään kyllästyin morsiandieetteihin, pikakurssikodinostoihin sekä ostos-teeveeseen ja pistin aina niin piristävän Heinähatun ja Vilttitossun pyörimään, vhs-laadulla. Heh. Sen jälkeen kävin vielä lenkillä, jonka olisin ehkä voinut jättää tekemättä. Keli oli ihan hirveä, taivaalta tuli lähes kaikkea mitä sieltä ylipäätään on mahdollista tulla ja tie oli jäässä. Kuvitelkaa tilanne ja lisätkää siihen kaksi eri suuntaan kiskovaa koiraa. Kun pääsin kotiin, olin aivan poikki, märkä ja kylmissäni. Yksi kunnon talvi tähän väliin ei ois pahitteeksi, kiitos!