Söpöysvaroitus!

Kuka arvas tämän postauksen sisällön jo otsikon perusteella?

Meille tuli kotiin uusi asukas. Junnu. Batman opettelee tulemaan toimeen pennun kanssa ja yrittää tulla toimeen sen ajatuksen kanssa, että koko huomio ei oo enää hänessä. Tai no, onhan täällä aiemmin jo ollu Junnun isä, meijän Terri, mutta se nyt on pärjänny melko vähällä huomiolla. Toisin kuin tää pikkukaveri.

Ollaan telmitty pihalla koko päivä. Ja kun Junnu on pitäny lepotaukoa, niin minä oon nauttinu harvinaisesta yhdistelmästä. Vapaapäivästä, auringosta ja siitä, että on paikka, jossa hengailla. Siis niin, että porukka ei tuu herättelemään luullen sammuneeksi, jos makaat naama kiinni nurmikon pinnassa.

Lisäksi oon syöny äitin tekemää herkkupitsaa ja käyny uittamassa isompia koiria. Ja syöny herkullista mustikkapiirakkaa, nam! Aivan täydellinen lomapäivä, voisin sanoa. Lisäksi en oo koskenu kenkiin koko päivänä. Oon tallustellu pihalla paljain varpain ja nauttinu siitä, että lopultakin voin kulkee ilman kenkiä. Jospa nuo jalkapohjatkin on nyt vähän kuoriutunu ja pehmenny.

Huomiseksi joudun menemään taas Kajaaniin tekemään pari työvuoroa, mutta sen jälkeen olisi kaksi vapaapäivää. Silloinkin suunnitelmissa olisi tulla tänne maalle. Jospa sitä sillon uskaltautuis jo uimaan. Tänään tyydyin vain kastelemaan varpaita, kylmää oli, hrr... (Sanoo hän, joka leuhki viime talvena aloittaneensa avantouintiharrastuksen.)

Jospa ehtisin sitten ensi viikolla toteuttaa myös pari kuvausideaa. On nimittäin jääny viime aikoina nuo hommat vähän vähemmälle.

Eipä minulla tällä kertaa tämän suurempia, vois olla jo aika mennä nukkumaan, ei nimittäin ollu viime yö mikään kaikkein voimauttavin. Toivottavasti yöllä ei tuu kauheita ukkoskuuroja, sillä vaikka tuo sateen ropina peltikattoon onkin välillä tosi tunnelmallista kuunneltavaa, niin kello neljän aikaan sen kuuntelu voi alkaa jo vähän ärsyttää...

Hyvää yötä!

Hyvässä seurassa

Sain tuossa aamulla (tai päivällä, mutta koska olin yön töissä, niin saan sanoo hyvällä omalla tunnolla, että aamulla) viestin (tai itse asiassa useemmankin, koska en ollu heränny niihin aiempiin) Riikalta, että lähtisinkö kiertää paikallisia kirppareita ja kierrätyskeskuksia. Ja kyllähän minä lähin!

En onneks tehny mitään niin merkittäviä löytöjä, että olisin joutunut kaivamaan lompakkoa esille. Sen sijaan kaivoin kameraa kierrätyskeskuksen silmälasilaatikolla. Voi ei, jos olisin nähnyt laatikon pullonpohjalaseilla jotain, niin olisi ehkä ollut pakko käyttää euroja. Nyt tyydyttiin vaan kuvaamaan. (Kirpparilla kuvattiin minut myös Stormtrooper -kypärässä ja valomiekassa, mutta se kuva meni yksityiskäyttöön...)

Hehe. Löydettiin myös yksikorvaisen naisen lasit. Ja todettiin, että ollaan hirveitä, kun nauretaan toisen korvattomuudelle. Ja muutenkin, oli taas tosi kypsää toimintaa. Hehhe. Mut kai sitä välillä saa olla vähän raaka. Sitä paitsi ulkona on niin lämmin, että sulaa ne aivot vähemmästäkin. Huomenna meen muuten ihan satavarmaan rannalle makoilemaan!

Kotimatkalla istuin taas hetken puistossa keräämässä rusketusrajoja. Tai hengailemassa ihan muuten vaan. Luulen muuten löytäneeni itseni vanhana. Istuin eilen puistossa ja vastapäätä istui nainen. Se hengas siellä samallai kuin minäkin. Ja kun lähin, niin sekin lähti etenee. Tänään se sama nainen istui siellä samassa puistossa ja minä istuin myös. Otin kuvia. Ja kun hetken päästä katsoin sitä naista, niin silläki oli kamera kohti taivasta?! Ja oli muuten mummo puettu päästä varpaisiin kirjavaan Marimekkoon! Tervetuloa vanhuus!!

Onneks ostin Seppälästä just tuon uuden laukun, koska se vanha meni ihan rikki. Pitäis ehkä käydä kysymässä sieltä laukkukaupasta, että mitähän ihmettä. Tuo tosin on vähän liian pieni koko elämän mukana kuljettamiseen. Kamerakin mahtuu sinne vain ihan hädin tuskin.

Mutta nyt tämä tyttö lähtee kohti työpaikkaa. Kymmenen tunnin työvuoro. Perjantai-ilta. Nam!

Kesä-Batman

Lähettiin eilen Batmanin kanssa puistoon hengailemaan. Evääksi otettiin vettä ja koiran herkkupaloja. Melkonen piknik. Minulla oli ajatuksena olla hetki ulkona ja auringossa, kun se kerrankin paistoi. Nimenomaan paistoi, imnperfektissä. Kun päästiin perille ja olin levittäny huovan, niin koko taivas meni pilveen. No, ei vaaraa palamisesta, mutta ne tuhannet hyttyset, jotka paikelle hyökkäsivät, saivat minut lähtemään kotiin melko pikaisesti.

Tänään lähdin sitten yksin, koska ajattelin ulkona olevan liian kuuma Batmanille. Menin puiston penkille istumaan ja nauttimaan lämmöstä. Ja hajottamaan laukkuni. Siis uuden laukun, jonka ostin tässä joku viikko sitten. Siitä irtos niitti niin, että toinen kantorivoista on käyttökelvoton. Huoh, ei vissiin oo minua varten nää kesäpiknikit.

Batman sen sijaan on ollu aivan kesämielellä ja varmasti nauttinu vähän viileemmistä keleistä. Kohta se lähtee hoitoon äidin luo, koska minulla on huomenna niin pitkä työpäivä. Voi olla, että minäki joudun menee pian äidin luo hoitoon, koska sinne on tulossa viikonloppuna pieni karvapallero... Kunhan tästä näiltä muilta hommilta joutais.

Yhtäkkinen kiire!

Apuaa. Minulla piti olla tänään vapaapäivä, jonka kunniaksi lähin shoppailee abumia. Sitä, jota yritin etsiä jo alkukesästä. Onneks tällä kertaa kävi parempi tuuri ja samalla mukaan tarttui myös uudet Stabilot. Entisistä kun on jäljellä enää puolet ja niistäkin toimii vain murto-osa. Samalla kävin pyörähtää Seppälässä ihan pikaiseen hakemassa sieltä yhen laukun ihan vahingossa. Ja pari korua. Mutta kaikki -70% -kyltin alta, joten ihan sallittuja ostoksia.

Pikaisten shoppailujen jälkeen soitin Jopelle ja mentiin jäätelölle. Oon koko kesän himoinnu popcorn-jäätelöö, koska tötterössä se on miljoona kertaa parempaa kun kaupan tuutissa. Ekalla kioskikerralla en ees huomannu sen olemassaoloo ja toisella se oli loppu. No, nyt on kesä tältä osin pelastettu. Samalla myös korkkasin terassikauden. Ihan extemporee. Heinäkuun viimesellä viikolla.

Olin juonu yhen oluen ja siinä suunnittelin illan ohjelmaa. Olin sopinu näkeväni Jarkkoa, pitkästä aikaa ja olin ihan mielissäni siitä. Ja kaikesta muusta, kuten lämpimästä vapaapäivästä jne. kun puhelin soi. Eipä siinä, suunnitelmat uusiksi, ruokakaupan kautta kotiin levähtää sen hetken verran, että jaksan paahtaa illan töissä.

No, ei pidä valittaa. Just ennen puhelua nimittäin kitisin Jopelle siitä, että kun pitäs alkaa hakee töitä. (Tuo tämän hetkinen homma kun loppuu reilun kuukauden päästä..) Argh, mut silti. Stressasin siinä jo sen verran tuota kuvioo ja kaikkien suunnitelmien uudelleen järjestämistä, että hankin itselleni päänsäryn. Taas.

Oikeestaan minulla on ollu muutenkin vähän huono päivä. Tai ehkä tää koko alkuviikko on ollu taas semmosta settiä täällä pään sisällä, että pää vaihtoon, kiitos. Miljoona asiaa tunkee taas yhtä aikaa eri suunnista semmosella  volyymilla, että kohta ihan oikeesti muutan sinne Tiibetin vuorille mietiskelee yksinäni.

Ihan mielelläni tietäisin nyt, missä elämäntilanteessa olisin esim. joulukuussa. En jaksais käydä tätä samaa stressiä nyt läpi uudestaan, näin homman jo viime talvena, eikä oo yhtään minun juttu. Toiset nauttii siitä, että maailma on täysin auki ja elämässä voi lähteä ihan mihin vaan. Minä en nauti. Tartten ainakin yhen kiintopisteen, joka lähtee ohjaamaan minua eteenpäin.

Lupasin itselleni tehä tämän päivityksen heti, koska oon nyt laiminlyöny tätä blogia koko kesän. Koska tein tämän samalla kun söin ja samalla kun yritän saada hengityksen tasaantumaan tuolla kaupungilla juoksentelun jälkeen ja samalla kun valmistaudun töihin, vaikka Batmankin on vielä käyttämättä pissillä, niin tämä postaus on varmaan yksi iso sotku. Haha, kuvaapa ainakin hyvin minun ajatuksia tällä hetkellä!

P.s. Ai niin, kuvissa oli tarkotus esitellä tuota uutta paitajuttua, että miten sain kuin sainkin sen yhdistettyä arkikäyttöön niin, että ei edes ahdistanut liikkua julkisella paikalla!! Ja itse asiassa, tykkäsin tästä yhistelmästä ihan tosi paljon!

Hiushärpäke

Mahtava viime yö. En oo nukkunu juurikaan. Tulin töistä joskus puoli neljän aikoihin, jonka jälkeen hengailin hetken, että saan työkuviot pois päästä. Pyörin sängyssä päänsäryissäni jonkin aikaa, kunnes nukahdin. Loppuyö menikin sitten puhelimen piippausta kuunnellessa. En tietenkään hoksannu laittaa puhelinta äänettömälle, koska normaalisti saan kyllä nukkua rauhassa. Mut viime yönä ihmisillä oli normaalia enemmän asiaa. Ja Batmanilla. Lopulta nousin ylös kymmenen jälkeen ja lähdin lenkille, että saisin silmät auki. Pieni treeni ja kohta lähen työpaikalle juomaan kupin kahvia ja pyörähdän kaupassa. Laitan ruokaa ja meen taas illaksi työmaalle. Huh!

Kävin eilen Papun luona kyläilemässä ja sain tehtävänannon. Piti laittaa itsestäni kuva blogiin Papun hiuskoriste päässä ja blogata aiheesta. Oliko tää joku vinkki, että voisit päivitellä vähän useemmin? Vai ehkä Papun yritys saada hetki julkisuudessa? (Voin Papu kertoo, että jälkimmäisen toteuttamiseen on ehkä tehokkaampiakin kanavia...)

Joten olkoon tää postaus sitten omistettu sinulle, Papu!

Eilen oli kyllä mahtava päivä. Lämmin, taas pitkästä aikaa. (No tietenkin, olihan minulla työvuoro...) Mutta ehdin hengata hetken ajan ulkona siellä Papulla ja sitten vielä Batmanin kanssa. Ja kun menin töihin. Sillon oli vielä reippaasti yli kaksikymmentä astetta auringossa, niin enpä ois äkkiä kuvitellu, että yöllä kotiin palatessa meinaan paleltua neuletakissani. Keskellä kesää. Nyt on kurkku vähän kipeenä. Sanoisinko, että on taas semmonen olo, niiku ois ollu juhlimassa oikeinki kunnolla, vaikka oon ollu vaan töissä.

En ehkä jaksa nyt kiusata teitä sillä erillisellä lempikenkäpostauksella, niin liitän sen tähän loppuun. Löysin siis nuo Andiamon kengät 30 prosentin alennuksesta ja hintaa jäi mokkanahkakengille reilut viisikymppiä. Täydelliset. Harvoin mietin etukäteen kengistä, että en raaski käyttää näitä. Tiijän kuitenkin, että en malta näitä säästellä. En tiijä mikä näissä sitten eniten viehätti. Tai no, ekana bongasin kyllä nuo nauhat. Minullahan kun on muutamissa kengissä täällä jo vastaavat, tosin itse asennettuna. Näissäpä oli valmiina!

Ehkä näissä viehättää monipuolisuus. Menevät varmasti lähes joka tilanteeseen. Niin kauan kuin kestävät hajoamatta. Itken sitä päivää jo nyt...

Historian romantisointia

Kuten jo edellisessä postauksessa uhkailin, niin päädyin sitten rakentamaan koko asukokonaisuuden tuon uuden paidan ympärille. Kaupassa kokeilin sitä vaaleitten farkkujen kanssa ja niin sitä varmaan tulen käyttämäänkin, että pysyy kuitenkin vielä melko hillittynä tää homma. Minulla on kuitenkin kaapissa yksi hame, jonka kanssa tuo paita sopis omasta mielestäni hyvin yhteen. Seuraava askel olisikin sitten poistua ovesta tuo kyseinen yhdistelmä päällä. Melkoinen haaste, vaikka tykkäänkin itse tästä kombosta valtavasti!

Minun ois pitäny syntyä johonkin vanhan ajan Hollywoodiin tai okei, joku suomalainen kartano joskus 1800-luvun lopulla tai 1900-luvulla ois ehkä kuitenkin ollu lähempänä minun sydäntä. Minun lempparein tv-sarja on Hovimäki, yllärii! Muistan, kun olin melko pieni, kun se tuli televisiosta ekan kerran. Ja muistan, miten se välillä pelotti kauheesti, mutta silti piti saada katsoa. Joka jakso. Ja kuinka mielissäni olin, kun se tuli sitten myöhemmin uusintana. Oon myös lukenu tuon tv-käsikirjoituksen pohjalta tehdyt kirjat pariin otteeseen. Yhtenä kesänä luin koko sarjan kolmessa päivässä.

Huokailin jo tuolloin aikakoneen perään ja huokailen edelleen. Nykyaika on ihan kivaa, mutta kuinka romanttista kaikki oli ennen vanhaan! (Enkä nyt meinaa semmosta nykyajan romantiikkaa, koska sitä en hallitse.) Lavatanssit, heinäpellot ja piha-aitat kesäyönä. Oijoi, se vasta ois jotain! (Myönnän, että minulla ei oo kauheesti kokemusta, ja ehkä todellisuus on ollut tuolloin hieman toinen, mutta haaveilen silti.) Oon kuitenkin melko varma siitä, että elän väärässä ajassa.

Tosin minun tuurilla oisin joku torpparin emäntä kolmentoista lapsen kanssa jossain luteita kuhisevassa pikku tönössä. Ja sieltäkin katselisin ihaillen, kun kartanon neidit kulkevat hiukset viimesen päälle laitettuina näteissä mekoissaan.

Ehkä minun pitää nyt tosiassaan ottaa uudeksi haasteeksi tämä sisäisen kartanon neitini ulos tuominen. Oon nimittäin jo melko pitkällä tässä naisellisuusprojektissani muutenkin. Hei lavatanssit, täältä tullaan!

Ja tämähän on ajastettu, koska oon buukannu taas päivän niin täyteen, että ainoa hetki päivittämiselle oli aamupäivästä. Mutta onneks kaikki tekeminen on niin kivaa!

Oma naama, paras naama

Huh huh, enpä muista millon viimeks oisin istunu kämpillä, yksin ja ilman mitään suunnitelmia. Ja millon oisin inspiroitunut mistään valokuvaukseen liittyvästä niin paljon, että olisin toteuttanut ajatukset. No, aivan täysillä en nytkään jaksanut keskittyä, kiitos vajaan kymmenen tunnin työpäivän. Mutta jotain sentään. (Toki tylsästi omalla naamalla, kuten jo ehkä saattoi tuosta alusta havaita, jos jaksoi ajatella...) Inspiroiduin siis alunperin Oulusta ostamastani paidasta, joka oli taas niitä ostoksia, jotka pitää ostaa vaan siksi, että ne on niin ihania. Mutta loppujen lopuksi en osaa niitä arkikäytössä pitää. Toivottavasti syksystä tulee inspiroiva. Lämmin ja aurinkoinen.

Mitään erityistä kerrottavaa minulla ei nyt oo kaikesta hässäkästä ja kiireestä huolimatta. Olkoon tämä postaus omistettu näille kuville.

Huomasin just, että tänne ei tietenkään päätynyt yhtään kunnon kuvaa hiuksista eikä pahemmin tuosta paidastakaan. Rakensin jo mielessäni koko asun tuon paidan ympärille, ehkä otan vielä pari kuvaa...

Toripolliisia ja Isoa Pahaa Sutta

Äiti soitteli eilen illalla, että oisinko kiinnostunu lähtee illalla katsomaan kesäteatteria vai lähteekö äiti ja Heli Ouluun. Ilmotin sitten, että minä se muuten voisin lähtee mukaan Ouluun ja aamulla lähettiin. Minun ainoa tavote oli löytää kengät, muuten ajattelin, että hengailen vaan mukana. Minulla ei ollu, ylläri, taaskaan shoppailututka oikeen toiminnassa ja niinpä vaan haahuilin Helin perässä. Kamerakin alkoi toimia just kun parkkiaika oli loppu ja oltiin palaamassa autolle päin... Hehe, mutta otettiin muutamat pikaiset turistiräpsyt toripolliisilla.

Kuten jo esille tuli, niin en ollu kovinkaan aktiivinen shoppailija. Mutta laatu korvaa määrän ja ostin maailman ihanimmat kengät! En oikeen osaa kategorisoida niitä mihinkään kastiin, mutta sanotaanko, että ne korvaa ne hakusessa olleet Conssit, joka paikan kengät sekä vähän paremmat kengät. Yksin. Yhdet kengät miljoonaan eri käyttötarkoitukseen. (Joudun ehkä tekemään jotain poikkeuksellista ja omistamaan kokonaisen postauksen kengille tässä jossain vaiheessa...) Ja vielä alennuksesta.

Kenkien lisäksi reissun parasta antia oli tietty ruoka. Tällä kertaa taktikoitiin ja alotettiin shoppailu ravintolasta. Aikomuksena oli eliminoida se nälkäkiukku, mikä ois jossain vaiheessa tullu esille ja ois kaikki mökötetty toisillemme. Onnistuttiin.

Oltiin melko pikaisia shoppailijoita, koska Batman odotti koko ajan yksin Kajaanissa ja se piti tulla päästää pissille. Mutta toisaalta ihan hyvä, koska minulla ei tosiaan ollu kuitenkaan se shopping mode päällä ja rahaakin oon saanu tässä viime aikoina palamaan kaikkeen turhaan. Oon esim. käyny ulkona syömässä melkeen joka päivä ja on pitäny nähä kavereita yksien (tai parien) merkeissä ja mitä näitä nyt on... Nytki ois kauhee nälkä, koska joku naapuri grillaa ihan varmaan jossain nakkeja ja se tuoksu leijailee tänne ja minulla on täällä vaan kuivaa leipää!

Matkaseura.

Kotimatkalla poikettiin vielä Zeppeliinissä Kempeleessä ihan pikaseen vetäsemässä parit Arnoldin donitsit naamaan ja onpa taas vähä turvonnu olo. Nam nam. (Ja koska oon huono bloggari, nii en ottanu kuvia aiheesta "tässä syön tätä valkosulkaadonitsiani" ja "tässä kuvaan tätä take away -kahviani". Sori. Ehkä ensi kerralla.)

Koska oltiin niin tehokkaita shoppailijoita, niin todettiin, että ehitään myös kesäteatterin illan näytökseen Kajaanissa. Tehtiin suunnitelma. Minä juoksen käyttämään Batmanin ulkona ja äiti menee ostaa lippuja ja Heli varaa paikat, mikäli äitille on vielä niitä lippuja jäljellä. Zädäm.

Tänä kesänä ohjelmistossa on Iso Paha Susi. Semmonen satujen sekamelska eli just sopiva minunlaiselle satuhömppäilijälle. Oli Punahilkkaa ja kolmea pientä porstasta ja pikku kilejä..) Tuolla suunnilleen samalla käsikirjotuksella oli joskus ennen muinoin eri versio myös kaupunginteatterin ohjelmistossa ja muistan käyneeni katsomassa sen sillon siellä. Ihan hauskaa, koska tuo oli kuitenkin niin erilainen versio, mutta muistin silti yhtäkkiä yksityiskohtia siitä lapsena nähdystä esityksestä. Ja voi, ois taas ihana päästä itekkin esiintymään...

Minun lemppariasusta tuli superlemppari, kiitos uusien kenkien. Pyysin Heliä sitten kuvaamaan tuon asun pikaseen, mutta eihän siinä toki nuo kengät näy. (Ja niistä kymmenestä kuvasta yhessä oli tarkennus ees jotakuinkin siellä missä pitäs, että Heli, tuon kohta tuon 50 millisen sinulle opetteluun... Krhm.)

Nuo viirit on sen teatteriesityksen lavasteita, jos joku nyt ei hoksannu, että miten ne liittyy mihinkään.

Ja nyt pätkii jo niin pahasti, että vois olla jo aika mennä nukkumaan. Huomiseen! (Tai muuhun tarkemmin määrittelemättömään ajankohtaan tulevaisuudessa!)

Liian paljon elämää

Hups hup hups. Oon liitäny taas valoa nopeammin paikasta toiseen, koska minulla on pitkästä aikaa ollu oikeesti sosiaalista elämää. Oikeestaanhan tää minun kämppä on ollu viimesen viikon ajan yksi pieni majatalo, tokikin sillä erotuksella, että täällä asiakkaat saattavat laittavat ruokaa minulle, kun tuun töistä kottiin. Tai sillä, että kyläilykaveri on itekin asunut tässä samassa kämpässä ja tää on oikeestaan yhtä paljon koti hälle kuin minullekin.

Ja sitten oon tietysti viilettäny kylillä sen mitä vaan oon töiltä ehtiny. Kävin tuossa yhellä huipulla keikalla, jolta meinasin saaha nestehukan. Mutta oli mielettömän hauskaa ja törmäilin kavereihin sekä sovitusti, että vahingossa. Huippua! Viime yönä käytiin eri porukalla sunnuntain kunniaksi syömässä ja hengailemassa kaupungilla yötä myöten. Minulla tosin tuli maha jostain kipeeksi ja menin pitkälti vesilinjalla, mutta hauskaa oli siitä huolimatta. Kamerakin oli mukana, mutta unohin sen tietysti laukun pohjalle. Niin perinteistä.

Nyt oli kuitenkin pakko tulla ilmottaa, että oon siis elossa. Äiti jo äsken soitteli hätääntyneenä, että blogi ei oo päivittyny, mitä on tapahtunu. Hehe, ei mitään vakavaa, minulla vaan on vaihteeksi elämä... Ristiriitaista, että sillon en muista enää koko blogia ja kameraakaan en paljoa ehi käyttää. Ja tälle kesälle kun oli vaikka mitä kuvaussuunnitelmia! Oikeestaan on ihan hirveetä ajatella, että kesä on puolessa välissä, kun säät on tuota luokkaa. Suunniteltiin eilen, että lähetään tänään korkkaamaan rantakausi, mutta höpöhöpö. Vesisade ja plus viistoista vois olla melko epäonnistunut rantakauden aloitus...

No, käytiin sitten syömässä ja heittelemässä frisbeetä koriin. Tai siis me tytöt neiteiltiin ja oltiin pelkästään käveleviä kiekkotelinteitä. Tulipa taas fiksu olo. Nyt pidetään ruokataukoa ja ollaan sadetta paossa. Ilta ois taas niin täyteen buukattu, että saapa nähä mihin kaikkeen sitä joutaa.

Että semmosta täällä... Voin yrittää skarpata tämän blogin suhteen, ettei tarvi huolestua siellä. Ja ne valokuvauskeikat tälle kesälle pitää vielä toteuttaa. (Riikka, oon vähän suunnitellu ja kun tuun hoodeille nii otetaan auto alle ja ajetaan. Ja Jarkko, edelleenkin haluun sinne kivelle leikki... Ja mitä muita kuvaushommia ollaan suunniteltu ja kenen kanssa!?)

Palataan!

Vapaapäivä

Tällee pitkästä aikaa vaihteeks tämmönen "ei minulla mitään asiaa mut pitää päästä huutelee" -postaus. (Ehkä saattaa olla tylsää tekemisen puutetta...) Vapaapäivä joo ja ulkona on tietenkin kurja ilma. Kävin kaupassa ja minun shoppailessani oli alkanu sataa kaatamalla ja joka paikka tulvi ja minulla oli tietenkin jalassa semmoset kengät, jotka ei pijä vettä yhtään. Kiva yhistelmä tälle kurkkukivulle, mutta onneks ikään kuin ennakoin ja ostin kaupasta suklaata lohdutukseksi. Samalla reissulla hain Batmanin kotiin.

Batman ei ehkä arvostanu tuota kotiinpaluuta yhtä paljon, kun vaihtoehtona olis ollu jatkaa uimista ja saunomista mökillä. Ois kyllä kelvannu minullekin, mutta a) työt ja b) mökin puute. Mökillä oli varmaan sata kertaa paremmat ruuatkin, mutta annoin sitten lohdutukseksi sille osan minun jauhelihakermakastikkeesta.

Kauppareissun ja Batmanin rapsuttelun lisäksi oon istunu koko päivän sohvalla tuijottaen vuoroin tietokoneen näyttöä ja vuoroin telkkaria. Nyt haastoin itseni ja teen molempia yhtä aikaa. Jees, onneks huomenna ois tiedossa semmonen kymmenen tunnin työpäivä, niin ei ainakaan kotona tartte mököttää...

Minulla on jo pitkään tehny mieli viinirypäleitä, mutta oon aina jättäny ostamatta, koska edellisellä kerralla ostin tosi pahoja yksilöitä. Nyt päätin kuitenkin herkutella vähän ja uskaltauduin ostaa laatikollisen. (Myydäänkö nykyisin ees mitään irtoterttuja?! Muistan, kun pienenä ostettiin aina semmosia eikä mittää laatikoita ollu olemassakaan...) Kurkkukipuisena sitä tekee aina mieli syyä jotain, että saa sen inhottavan maun pois suusta. No, ostin vahingossa samalta reissulta myös suklaata, mut perustelin sen olevan aivan ok, koska se oli tummaa. Ja tumma suklaa on terveellistä. Ja vaikka ei oiskaan, niin ihan sama, koska en tarvii mitään kesäkuntoo näillä keleillä.

Katoin kaupassa tänään bikineitä, mutta tajusin sitten, että en oo käyttäny vanhoja kertaakaan tälle kesälle, niin miks ihmeessä sitten ostaisin uusia.

Tuumailen tässä, että meniskö nukkumaan. Ei kyllä väsytä yhtään, että saan varmaan hetken pyöriä sängyssä. On nimittäin rytmit pikkusen sekasi. Jospa ne tämän viikon työvuoroilla korjautuis sen verran, että voin ne taas ensi viikolla sekottaa uudestaan. Eeh. Tai sitten yritän löytää FB:stä päivityksen, jota en oo vielä lukenu ja kommentoinu. Sekin varmaan viekin oman aikansa.

Hei onko kaikki muut jossain muualla kun tietokoneiden ääressä, kun kommenttilaatikossa on nykyään niin hiljasta? Onko jossain paremmat säät kun Kajaanissa ja aikaa voi viettää esim. puistossa piknikillä? Ilmottakaa, niin tuun sinne...

Taikanuttura

Huh, sain varmaan perjantaina jonku nestehukan. Istuin ensin pari tuntia työpaikan terassilla auringonpaahteessa (Huom! Vesilasillisella!!) ja siirryin sitten illaksi tiskin taakse palvelemaan janoisia asiakkaita. Ilmeisesti en juonu tarpeeksi, koska olin eilisen päivän tosi kipeenä. Nukuin sitten melkein koko päivän ja toivoin, että särkylääke alkais tehota. Onneks olo helpotti illaksi sen verran, että pystyin menee taas töihin.

Nukuin sitten semmoset vajaat neljä tuntia ja suuntasin serkun rippijuhlaan. Oisin ehkä muuten skipannu sen kirkko-osuuden ja levänny pitempään, mutta konfirmaatio oli Paltaniemellä vanhassa kirkossa, jossa ei kovin usein järjestetä mitään jumalanpalveluksia. (Kirkossa ei siis oo sähköjä jne.) Tulipahan nyt koettua ja todettua, että nuo kolmesataa vuotta vanhat kirkonpenkit ei ihan täytä nykyajan ergonomia-asetuksia...

En ehitny arpoa asua kovin kauaa, kun tosiaan heräsin joku nelkyviis minuuttia ennen kun porukat tuli hakemaan minua. Kiskoin sitten päälleni tuommosen melko varman valinnan, joka on muuten minun oma rippimekko. Jostain syystä en tykänny tuosta sillon niin paljon, että olisin sitä tuolloin käyttänyt enempää, kuin sen kerran. Jokin aika sitten tykästyin tuohon mekon malliin (Joka ehkä oli sillon aiemmin se ongelma...), mutta tuo väri pelotti vähän. No, nyt tuo mekko on yks lemppareista. Minusta on tullu ihan lälly.

Minusta tuo on vähän semmonen 60-luvun henkinen, joten minulla oli kunnianhimoinen tavoite saada hiukset samaan henkeen. Nostin ne aamulla päälaelle ihan kokeeksi, mutta ne jämähtivätkin siihen. Ilman mitään hiuspuuteria ja tupeerausta! Siis mitähän ihmettä!? Normaalisti vääänän tuommosta kampausta kolme tuntia, koska oon vaan niin käsi noitten hiusteni kanssa. Jouduin toki pelkäämään koko ajan, että tuo kampaus läsähtää, mut ei. Päässä on ja pysyy edelleen! (Tyhjensin tuohon häkkyrään toki kaks pulloo hiuslakkaa...)

No, vastaavasti meikin kanssa ei menny niin nappiin. Ilmeisesti väsymys paino sen verran, että se sai käden tärisemään niin, että en oo koskaan pessy eyelineria niin monesti pois ku tänä aamuna. Huh. Meinas jo palaa hermo ja meinasin painua takas peiton alle. Tsemppasin kuitenkin ja nyt on kaikki ok!

Oon saanu syödäkseni ihania herkkuruokia, mutta vähän jäi harmittaa, että en ees syöny itseeni ähkyyn! Kyllähän se vähän laimensi juhlafiilistä ja jäi vähän semmonen olo, että en sitten käyttänyt tilaisuutta hyväkseni... Mutta aika hyvin kuitenkin! Ja nyt sitten seuraavia juhlia ootellessa. (Että jos jollakin sattuu olemaan jotku kivat pippalot ja ylimääräsiä kutsuja, nii saa laittaa tulemaan!)

Minun pitäis nyt jaksaa ripustaa pyykit kuivumaan ja ehkä syödä jotain pientä. Hei oikeesti, kyllä siitä täytekakusta alkaa olla jo useempi tunti aikaa niin ihan hyvin voi olla jo kova nälkä! (Oon vähän koukussa niihin lasten vanukkaisiin ja oon ostellu taas vähän jääkaappia täyteen, hehe...) Vois taas alkaa elää vähän terveellisemmin, onneks Batman tulee mahollisesti huomenna takas kottiin, tulee taas liikuttua muutenkin ku sängystä keittiöön ja takas ja ehkä joskus töihin...

Paitsi huomenna on vielä vapaapäivä ja tämmösen rankan viikonlopun jälkeen on ok ottaa vapaapäivä superrennosti!

Alla vaahterapuun

Tässä on nyt menty kolme yötä semmosilla kuuden tunnin unilla. Oon tehny iltavuoroa ja en yksinertaisesti saa aamulla nukuttua. Millon naapuri alkaa porata kiviseinää ja millon pihassa leikataan nurmikkoa. Tänään sentään nukuin vähän pitempään, kunnes heräsin yhtäkkiä siihen, että seisoin sängyn vieressä. Haha, ilmeisesti säikähin jotain ääntä ja kuvittelin, että joku tulee sisälle kämppään. Oon nimittäin ootellu, että tähän taloon tullaan vaihtamaan lukot ja stressannu, koska minulla ei oo vielä uusia avaimia. (Sain kuitenkin just hetki sitten tietää, että ne lukot vaihetaankin vasta kuun vaihteessa...)

Mutta joo, semmoset kaheksan tunnin yöunet, mitä normaalisti tarvitsisin, niin tulis nyt tarpeeseen. Alkaa pian olla melko sekava tää oltila. Tällä hetkellä tilanne ei oo kyllä kovin lupaava. Seuraava vapaapäivä minulla on sunnuntaina, jollon pitää olla kuitenkin kymmeneltä kirkossa serkun konfirmaatiossa. Ja tarviiko ees sanoa, että oon edellisen yön töissä..?

Eilen  kuitenin piristin itseäni siellä markkinakadulla. Se on semmonen jokakesäinen muutaman päivän mittainen tapahtuma täällä, jolloin tuo pääkatu on suljettu autoilta ja se on täynnä myyntikojuja. Olin liikenteessä äitin ja Helin kanssa.

Minun koko kroppa oli ihan puhki ja yritin löytää jotain rentoa päälle, mutta koin sitten taas yhden elämäni pahimmista vaatekriiseistä ja päädyin maailman tylsimpään ratkaisuun. Farkkuihin ja valkoiseen perustoppiin. Päähän sentään laitoin hatun, vaikka aurinkokaan ei paistanu. Olin muuten paleltua sinne tuossa topissa, mutta en ees ala vinkua tähän mitään tästä kesästä. Onneks se aurinkokin tuli esille sitten iltaa kohti mentäessä ja lämmitti vähäsen. Mutta tänään on kurkku kipeenä. Höh.

Kotimatkalla nakitin äitin ottamaan pari kuvaa, kerrankin jotain muuta kun tämän kämpän tapettia taustalla. Sen sijaan sieltä kadulta ei tullu napattua yhtäkään kuvaa, vaikka raahasin kameraa mukana taas koko päivän. Perusjuttua. Sen sijaan tänään tuumailin lähteväni ulos seikkailemaan, ehkä sitten kameran kanssa. Tosin tää voi jäädä ihan vaan suunnitelman tasolle, koska oon niin laiska keksimään yksin mitään tekemistä. Kaikki muut kun on töissä keskellä päivää ja Batmankin on siellä hoidossa.

Ois kuitenkin melko rikollista istua tällaisena päivänä sisällä.

Asiallista käytöstä

Meillä on kyllä ihan parhaat asiakkaat! Pari viikkoo sitten yksi toi mansikkajäätelötötterön ja eilen sain toiselta asiakaalta litran mansikoita, pikkusen piristää päivää tuommoset! Muita päivänpiristeitä eilen oli ilta. Meillä sattu olemaan yhen kaverin kanssa yhteinen vapaa ja tungin itseni siihen porukkaan. Mentiin laulaa karaokea, mikä oli ehkä pahin virhe ikinä. Oon töissä opetellu paria biisiä hiljasina iltoina, mutta tuolla ei sitten ollukkaa niitä ja oltiin sillä asenteella, että no kokeillaan vaan jotain sitten. Huono idea. Mutta muuten ilta oli oikeinki mainio. Paitsi nyt väsyttää, koska heräsin taas kaheksalta. En tiijä miksi.

Karaoken lisäksi pelleilyksi meni nämä kuvat. Nainen, voitko käyttäytyä normaalisti! Ei nyt vaikuta taas kovin kypsältä. Ja siis tässä vaiheessa en ollu vielä ees aatellu alkoholia. Toki saatoin olla vielä myötätuntohumalassa töitten jäljiltä...

Minulla oli mielessä miljoona asiaa, joista kertoa teille, mutta nyt ei oo mielessä yhtään. Oon siis ollu tosi laiska, kun en oo jaksanu postailla tapahtumista reaaliajassa. No siis lähinnä en oo tehny mitään muuta kun töitä. Ja istunu kämpillä ja kironnu facebookin chattia, kun sillä on joku sensuuri päällä minun viestien kohalla. Nyt en oo ees käyny lenkillä tai mitään, koska Batman meni Tommille hoitoon viikoksi. Tähän kun lisäis vielä sipsipussin, niin ois melko hyvä setti kasassa. (Ostin tiistaina Makuunista karkkia viiellä eurolla, hups.)

Tänään ois ohjelmassa kuitenkin siivoomista, tää kämppä alkaa näyttää vähän huolestuttavalta. Minun vaatekaappi on näköjään purautunu sohvalle ja olohuoneen mattoa hädin tuskin näkyy minun albumiprojektin alta. (Laitoin kuvia albumiin, mut homma on nyt vähän jäissä, kun tästä kaupungista ei löydy albumia! Ei oo ees kovat vaatimukset, haluisin vaan kierresidonnan ja mustat tai valkoset pahvisivut, mutta ei löydy.)

Sen lisäksi suunnitelmana ois pyörähtää kaupungilla, kun meillä on täällä Kajaanissa nyt semmonen markkinakatuhässäkkä menossa. Että tuhona ihmisiä pakkautuu kojumyyjien sekaan tönimään toisiaan ja menettämään hermojaan. Itehän oon tietty ekana siellä ostamassa sitä metrilakua, nii moimoi!