Historian romantisointia

Kuten jo edellisessä postauksessa uhkailin, niin päädyin sitten rakentamaan koko asukokonaisuuden tuon uuden paidan ympärille. Kaupassa kokeilin sitä vaaleitten farkkujen kanssa ja niin sitä varmaan tulen käyttämäänkin, että pysyy kuitenkin vielä melko hillittynä tää homma. Minulla on kuitenkin kaapissa yksi hame, jonka kanssa tuo paita sopis omasta mielestäni hyvin yhteen. Seuraava askel olisikin sitten poistua ovesta tuo kyseinen yhdistelmä päällä. Melkoinen haaste, vaikka tykkäänkin itse tästä kombosta valtavasti!

Minun ois pitäny syntyä johonkin vanhan ajan Hollywoodiin tai okei, joku suomalainen kartano joskus 1800-luvun lopulla tai 1900-luvulla ois ehkä kuitenkin ollu lähempänä minun sydäntä. Minun lempparein tv-sarja on Hovimäki, yllärii! Muistan, kun olin melko pieni, kun se tuli televisiosta ekan kerran. Ja muistan, miten se välillä pelotti kauheesti, mutta silti piti saada katsoa. Joka jakso. Ja kuinka mielissäni olin, kun se tuli sitten myöhemmin uusintana. Oon myös lukenu tuon tv-käsikirjoituksen pohjalta tehdyt kirjat pariin otteeseen. Yhtenä kesänä luin koko sarjan kolmessa päivässä.

Huokailin jo tuolloin aikakoneen perään ja huokailen edelleen. Nykyaika on ihan kivaa, mutta kuinka romanttista kaikki oli ennen vanhaan! (Enkä nyt meinaa semmosta nykyajan romantiikkaa, koska sitä en hallitse.) Lavatanssit, heinäpellot ja piha-aitat kesäyönä. Oijoi, se vasta ois jotain! (Myönnän, että minulla ei oo kauheesti kokemusta, ja ehkä todellisuus on ollut tuolloin hieman toinen, mutta haaveilen silti.) Oon kuitenkin melko varma siitä, että elän väärässä ajassa.

Tosin minun tuurilla oisin joku torpparin emäntä kolmentoista lapsen kanssa jossain luteita kuhisevassa pikku tönössä. Ja sieltäkin katselisin ihaillen, kun kartanon neidit kulkevat hiukset viimesen päälle laitettuina näteissä mekoissaan.

Ehkä minun pitää nyt tosiassaan ottaa uudeksi haasteeksi tämä sisäisen kartanon neitini ulos tuominen. Oon nimittäin jo melko pitkällä tässä naisellisuusprojektissani muutenkin. Hei lavatanssit, täältä tullaan!

Ja tämähän on ajastettu, koska oon buukannu taas päivän niin täyteen, että ainoa hetki päivittämiselle oli aamupäivästä. Mutta onneks kaikki tekeminen on niin kivaa!