Jämäkuvia

Hmm. Ajattelin ensin, että tältä parin päivän takaiselta kuvausreissulta ei Batmankuvia lukuunottamatta tarttunut muistikortille juuri mitään mainittavaa, mutta eilen päädyin sitten selaamaan tuota kansiota läpi ja ajattelin, että no, ehkä siellä on sittenkin jotain julkaisemisen arvoista.

Tykkään tuosta Pikisaaren reitistä tosi paljon, koska siellä on vanhoja ja erikoisia taloja. Lisäksi polku menee suoraan jonku raunion läpi. Ei mitään käsitystä, että mikähän siellä on mahtanut olla, mutta ilmeisesti jokin melko iso talo.

Erityisesti tykkään viimeisestä kuvasta, minusta se on jotenkin hupsulla tavalla muumimainen, koska siinä on pienen eläimen jäljet ja meri. (Tuo meri on minulle vieläkin kovin mystinen juttu ja saan siitä tosi voimakkaita muumiviboja. Hahah..) No, kyseessä on ihan tavallinen jänis, mutta minun silmissä joku pieni otus on lähtenyt jäälle etsimään seikkaulua. Lopulta jäljet katoavat horisonttiin. (Teen paljastuksen, ettei kukaan menetä yöuniaan. Onneksi tosielämässä jäljet johtivat saarelta manteretta kohti, joten pupu tuskin eksyi merelle tahi putosi avantoon.)

Nyt ehdin juuri ja juuri katsoa vielä yhden jakson Game of Thronesia ennen töitä. Oon koukussa. Taas.

Aurinkoenergiapommi

Eipä minulla muuta kun että oon nähny kevään ensimmäiset vesirapakot ja tulin siitä niin iloiseksi, että tuuletin matot, imuroin ja jopa luutusin. Vaihdoin vuodevaatteet ja tarkenin hengailla aamutakissa, vaikka parvekkeen ovi oli auki. Oon nyt siis höyrynny melkein koko vapaapäivän siivouksen parissa, pesin nimittäin pyykkiäkin ja vessanpöntön. Ja aamulla kävin puolentoista tunnin kävelylenkin. Ikkunoita en ehtiny enää pestä...

Muutenkin nämä päivät on menny vauhdilla, eilen ehdin kyläillä, käydä leffassa katsomassa 21 tapaa pilata avioliitto ja istua vielä iltaakin. Tosin oon edelleen antibiooteilla, joten menin kaiken varalta ihan vaan vesilinjalla ja uni yllätti melko pian. Tänään oon sitten siivouksen lisäksi pyörähtäny viinibaarissa (vesilasillisella), treffaillu kaveria ravintolassa, kuollu päänsärkyyn ja illalla vielä leffailtaa Puhdistuksen parissa toisen kaverin kanssa. Aa, mitä sosiaalisuutta ja aktiivisuutta! Ainoa, mitä en ehtinyt toteuttaa suunnitelmista huolimatta, niin kirja ja kahvila -komboa. Sain nimittäin kaverilta lainaan kirjan, jonka meinaan nyt lukea kahvilassa istuskellen. No, onhan näitä päiviä vielä.

Tajusin, että perjantaina alkaa maaliskuu eli virallinen kevät!

Valokuvamalli

...Ei varmaan edes tarvitse sanoa mitään?

Kampaus, I did it!

Pohtiessani tässä taannoin, että mitä te täällä tykkäisitte erityisesti nähdä ja sain kivan ehdotuksen, josta innostuin heti. Eli siis tilannekatsausta tähän farkkutytöstä naiseksi -projektiin. Kunnon paneutuminen tähän aiheeseen on tulossa, mutta olkoon tämä tällainen teaseri.

Minullahan on aina ollut pitkät hiukset, joita en oo kuitenkaan osannut laittaa mitenkään. Ja laitetummat hiukset on heti ollu liian juhlavat. Nyt oon kuluttanu kuitenkin aikaani YouTuben tutorialeja katsellen ja saanut jotain konkreettista aikaiseksi.

Koska oon tosi huono tekemään suoraa kopiota mallista, niin todettakoot, että tässä on käytetty ehkä noin viiden eri videon vinkkejä ja lisäksi vielä kymmentä inspiraatiokuvaa. Kyseessä on siis täysin oma viritelmä ja itse asiassa onnistuin tosi hyvin, sillä sain joltain aivan randomilta asiakkaalta palautetta, että tosi kiva kampaus!

Ja siis tosiaankin, tämä kampaus ihan arkikäytössä. Meillä kun pitää olla töissä hiukset kiinni, ja se iänikuinen ponnari tai sotkunuttura alkaa jo käydä tylsäksi, niin on jo pakko alkaa kehitellä jotain uutta tilalle. Oon nyt löytänyt pari kikkaa, jolla saan nuo hiukset pysymään siellä missä pitääkin.

Samanlaista kampausta tuskin koskaan tulen enää tekemään, koska voi olla melko mahdotonta onnistua. Mutta ainakin samanlaista tulen yrittämään, saa nähdä, mitä siitä tulee. Kivat tämmöiset yllärihiukset...

Tosiaan, tässä siis yksi edistyksen askel tällä saralla. Kesti melkein 24 vuotta oppia käsittelemään näitä hiuksia, ja voin antaa vinkiksi muille samanlaisten itsepäisten hiusten kanssa temppuileville, että mikäli hiuspuuteri ei ole tuttu, niin suosittelen tutustumaan. Ehdottomasti yksi parhaista hiustuotteista, mitä olen kokeillut. Ja nykyään saattaa mennä helposti kolme tai jopa neljäkin päivää pesemättä hiuksia, koska ne eivät tunnu eivätkä näytä yhtään likaisilta. Sen sijaan niihin on helpompi tehdä kampauksia, kun niissä on vähän mömmöjä karhentamassa hiusta.

Minä olen kamppailut sen ajatuksen kanssa, että leikkaanko vaihteeksi lyhyeksi, mutta nyt jos vasta alan oppia käyttämään tätä pituutta hyödyksi, niin olisi kurjaa pilata omat mahdollisuuteni kehittyä! Siispä jatkan niiden tutorialien tuijottelua ja etenkin kesää kohti mentäessä tulen varmasti innostumaan villeistä lettikampauksista ja opettelemaan ranskalaisen letin kalanruotoversion ja pari muuta mielessä pyörivää juttua.

Mikäli kiinnostaa, niin voin jossain vaiheessa yrittää tehdä oman osani ja järjestää muutaman tutoriaalin niistä vinkeistä, mitä itselläni on tällä hetkellä mielessä.

Ilmalentoa

Minun piti tulla postaamaan teille päivän onnistumisesta: Minun kampauksesta, mutta kun iskin nuo kuvat koneelle samaan aikaan aamulenkillä otettujen kuvien kanssa, niin en voinut enää muuta kuin nauraa maha kippurassa seuraavat puoli tuntia.

Nyt alkaa olla jo vähän kiire päivälenkille, antinbiooteille ja töihin, mutta lupaan ja vannon postata ensinnäkin sen aamulenkin loput vastaavat kuvat, aamulenkin muut kuvat ja lisäksi vielä ne kampauskuvat tässä alkavan viikonlopun aikana ja viimeistään maanantaina! Onpahan ainakin postauksia luvassa...

Batman siis tässä vaan toivottelee vauhdikasta viikonloppua!!

Aurinkoa vasten leijailevat lumihiput

Voimat on edelleen jossain hukassa, päässä huimaa ja lihaksissa hapottaa, mutta sisukkaasti kampesin itseni ylös jo hyvissä ajoin. Pistin pyykit pyörimään, lepäsin hetken ja kannoin vuodevaatteet parvekkeelle tuulettumaan. Noron jälkeisenä vaivana sain nyt ilmeisesti sitten tulehtuneen viisaudenhampaan, jonka takia jouduin raahautumaan myös kauppaan jäätelöostoksille, jotta saisin jotain, jolla turruttaa kipua. Särkylääkkeitäkään kun en mielelläni liukuhihnatyylillä napsi.

Harmittaa ihan vietävästi, että oon missannu nämä upeat auringonpaistepäivät tässä sairastellessa. Argh. Tsemppasin kuitenkin jopa niin paljon, että peitin väsyneet silmät kajalilla ja otin kauppareissulle kameran mukaan. Vaapuin sitten tuolla hangessa henkeä haukkoen, mutta selvisin kuin selvisinkin kauppaan ja sieltä kotiin ja sain muutaman talvikuvankin napattua. Tai no, ilmeisesti ihan hyvä onnistumisprosentti näin pikaiselle reissulle ja vieläpä toipilaana, kun tännekin päätyi kymmenkunta kuvaa... Olkoot nämä korvauksena kaikesta viimeaikaisesta hiljaisuudesta täällä.

Kokeilin taas tuota panoraamakuvausta, tällä kertaa vähän lähempänä oleviin kohteesiin. Yhden panoraaman rakentamisen hylkäsin nähtyäni ottamien kuvieni epäterävyyden, toisen hylkäsin panoraamavaiheen jälkeen sen "vikojen" vuoksi, mutta kolmas onneksi onnistui.

Olisi kiva kuulla, millaisista postauksista tykkäätte eniten? Onko tällaiset kymmenen valokuvan kuvapostaukset vähällä tekstillä liian raskaita? Miten asujutut? Ihan arkihommat? Batmania? Tai ehkä jotain ihan uutta?

Toipilas

Jaksoin nousta sohvalta sen verran, että räpsin päivällä parit kuvat, nukuin sitten pari tuntia ja nyt jatkan uudella yrityksellä, joten jospa saisin tämän postauksen nyt julkaisuun saakka... Meni nimittäin vapaapäivät hiukan uusiksi. Eilen töissä meinasi lähteä taju, joten katsoin parhaaksi poistua paikalta. Hissimatka tämän talon kellarikerroksesta neljänteen kesti ikuisuuden ja kun lopulta pääsin kotiin, niin syöksyin suoraa päätä vessaan ja vietinkin siellä sitten koko illan. Ilmeisesti se noro tuli nyt sitten lopulta tännekin.

Mistä tunnistaa parhaat ystävät? No, Aten kuultua tästä norosta, tuli välitön kysymys, että tarviinko kaupasta mitään. Yritin kieltäytyä, että ei kannata tulla, tämä tarttuu aivan varmasti. Mutta ei auttanut. Sain ison kasan mehua, hedelmiä ja prinsessapillejä. Tosin hetkeen en niitä voinut edes syödä, koska en jaksanut nousta sohvalta edes kuorimaan omenaa. Onneksi illalla sitten sain kerättyä voimia sen verran, että käytin Batmanin pikaisesti ulkona ja sain kuin sainkin omenan syötyä. Ja sitten nukkumaan, mikäli sitä levotonta ja puoliunista pyörimistä voi sillä nimellä kutsua. Heräsin sitten tunnin pyörittyäni, kuvittelin, että on jo aamuyö...

Tänään olo on ollut jo parempi siinä mielessä, että en ole joutunut oksentamaan. Mutta en tosiaankaan ole jaksanut tehdä mitään muuta kuin maata sohvalla, nukkua välillä ja välillä taas katsoa televisiota. Onneksi minulla on ollut nuo Aten tuomat hedelmät, oon selvinnyt niillä tämän päivän.

Tosin kun yksi tauti lähtee niin toinen ongelma tulee. Nimittäin minun viisaudenhammas vaikuttaisi suuttuneen tuosta eilisestä ja on nyt tosi kipeä. Tosi hienoa, tässä kaupungissa kun on kuulema Suomen pisimmät hammaslääkärijonot... No, jos tämä jatkuu näin kipeänä niin toivottavasti saan jonku pika-ajan, ennen kuin puoli naamaa on turvoksissa. 

Haha, ai niin, eilen käyttäessäni Batmania pihalla joku mummo säikähti minun riutunutta, hiukset pystyssä ja silmät verestää -olemusta ihan urakalla. Näytin varmaan joltain narkilta, koskapa se meinasi hypätä rollaattorinsa kanssa saman tien toiselle puolelle tietä.

Keidasta etsimässä

Ihanaa sunnuntaita! Tosiaan. Heräsin tuossa 10.22 toteamaan, että hanasta ei tule vettä. Hetken aikaa pohdiskelin siinä, että muistaakseni tästä ei oo tiedotettu mitään etukäteen. Kurkkasin kuitenkin eteiseen ja siellähän se oli lattialla. Ei mitenkään yllättävä lopetus tällaiselle katastrofiviikolle.

Ei mitään tietoa, että mihin aikaan tuo lappu on tullut, mutta siis joko yöllä tai aamulla ennen sitä minun heräämistä. Joka tapauksessa liian myöhään, että oisin ehtinyt mitään käyttövettä varastoimaan, niin kuin tuossa ohjeistettiin. Vesihanat olivat siis lakanneet toimimasta reipasta tuntia aiemmin ja tilanne normalisoituisi vasta huomenna iltapäivästä. Onneksi jääkaapissa oli maitoa minulle, mutta Batmanin kuppi oli tyhjä. Pistin kuitenkin aivot toimimaan ja aloin etsiä keidasta aavikolta. Vedenkettimestä löytyi tilkka vettä eilisen jäljiltä ja tupareiden jäljiltä parvekkeelta löytyi pari pakasterasiaa täynnä vettä. (Yrityksenä siis saada jääpaloja booliin, mutta ne ei koskaan ehtinyt jäätyä ajoissa.)

Tähän saumaan ei varmaan kannata mainita sellaista sivuseikkaa, että tähän taloyhtiön pihalle on tuotu iso säiliö vettä... Pilaisi koko jännän tarinan siitä, kuinka pelastin koirani janokuolemalta.

No, kerrankin onni onnettomuudessa siinä mielessä, että lähden illaksi töihin, jonka jälkeen käyn nukkumassa kotona muutaman tunnin ja menen aamuun. Käytönnössä siis vietän koko vesikatkon ajan töissä. Sitten tiedossa onkin pari vapaapäivää, joten jospa sitä ehtii taas luomaan jotain materiaalia tännekin. Suunnittelin tässä pientä donitsireissua, mikäli saan kaverin kanssa aikataulut mätsäämään yhteen!

Toivottavasti teidän sunnuntai on tosiaan käynnistynyt hieman normaaleimmissa merkeissä!

Spagetit lattialla

Jos eilinen ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan, niin mites tämä päivä sitten. Onnistuin levittämään kilon keittämätöntä spagettia ympäri keittiön lattiaa. Ja voin kertoa, että spagetinmurujen siivoaminen lattialta on hieman haastavaa. Joka spagetti on kerättävä käsin.

Mutta ehkä sitten hieman positiivempiin tunnelmiin. Eilen siis tosiaan käytiin katsomassa Django. Tai no, en tiedä voiko tuota kovin positiiviseksi tapaukseksi sanoa... Verta ja aivonpaloja on nyt nähty riittämiin sitten siihen seuraavaan Tarantinon pätkään saakka. Mutta muuten kyllä hyvä leffa. Ensi kerralla jos kokeilisi vaan jotain hieman erilaista, kuten 21 tapaa pilata avioliitto voisi olla sopivan kevyt.

Muuten tämä päivä on ollut ihan kelpo. Aamulla juoksin ympäri kaupunkia hankkimassa Vuoden isosisko -titteliä ja toivottavasti Helin penkkarit on nyt pelastettu. Kävin sitten samalla Stockalla ostamassa kukkapurkkia ja löysin itseni taas Vilasta ja Vero Modasta. Tuskailin yhden täydellisen ihanan kotilöhöpaidan ja mekon risteytymän kanssa sovituskopissa, mutta sen pääni sisällä käymäni taistelun päätteeksi totesin, että pärjään ilman uutta kotipaitaa ja kiikutin sen takaisin alerekkiin.

Sitten tapahtui jotain tosi jännää. Marssin saman tien avaamaan asuntosäästötilin. Hehkutin facebookissakin, että vasta viime viikolla ostin itselleni muumikirjan ja nyt aloin säästää omaa kotia varten, että tämän on nyt pakko olla sitä aikuistumista. Apua, tästähän saisi taas uuden ahdistumisen aiheen, jos haluaisi. Taidankin heti käydä heittämässä sen paidan hinnan verran rahaa kyseiselle tilille. Siinä on sitten kiva muistella sitä paitaa kun iskee laminaattia oman kodin lattiaan.

Ja kun nyt innostuin tuosta säästämisestä, niin avasin sitten samalla vauhdilla sellaisen hätävarayleissäästötilinkin. Tästä eteenpäin mietin aina sovituskopissa, että oonko nyt oikeesti ostamassa tämän vai laitanko ehkä kyseisen rahasumman sinne tilille. Ei ehkä tule tehtyä ihan yhtä paljoa heräteostoksia... Toivottavasti.

Sitä paitsi aiheutin itselleni kauheeta matkakuumetta katselemalla kuvia Lontoosta, kuuntelemalla Amalié -elokuvamusiikkia ja kaiken hupuksi menin lukemaan muutaman vuoden takaiset Interrail-matkapäiväkirjani. Tyhmä. Vaikka oikeasti nyt kaikkein parasta mitä tähän saumaan voisin kuvitella, niin olisi joku ihana rantalöhöloma!

Minun pitäis tiskata ja siivoilla täällä vähän, koska äiti on tulossa huomenna yökylään. Ja muutenkin, kun itsekään ei pysty kohta syömään, kun kaikki astiat makaa likaisena tiskialtaassa. Vaikka nyt kyllä oon vahvasti sitä mieltä, että oon reipas vasta aamulla. Tämän päivän reippauskiintiö saattais olla jo täynnä.

Karvismaanantai

Ei taas mene ihan käsikirjoituksen mukaan tämä päivä. Ei varmaan olisi kannattanut nousta sängystä ollenkaan. Kävin kaupassa, ja unohdin taas vitamiinit kassalle. Onneksi mukava kassaneiti huomasi asian ja huusi minut ovelta takaisin. Viimeksi tämä sattui Prismassa ja juoksutin jotain raukkaa perässäni melkein parkkipaikalle saakka. Kotiin tultuani päätin toteuttaa yhden jo pitemmän aikaa päässä pyörineen kuvausidean, mutta koska kotistudiostani eli makuuhuoneestani paloikin yllättäen lamppu, jäi sekin homma kesken. Tai en oikeastaan ehtinyt aloittaa edes. Iltapäivästä yritin keskustella ystävän kanssa tärkeästä asiasta Facebookin välityksellä, niin eiköhän koko sivusto lakannut toimimasta. Hemmetti. Suutuspäissäni päätin sitten lähteä haukkamaan happea raittiiseen ilmaan, kameran kanssa, mutta sain otettua yhden julkaisukelpoisen kuvan ennen kuin aurinko katosi johonkin tehtaan taa.

Batmanin takapuoli. Kyllä kannatti tämän takia tarpoa hangessa hartiat jumiin ja kärsiä nyt päänsärystä... Hetkinen, onko nyt ehkä kenties maanantai..? No, toivotaan, että päivä muuttuu tästä vähän paremmaksi. (Siis mikäli enää tähän aikaan iltapäivästä näin voi sanoa..) Käydään ehkä illalla pyörähtämässä leffassa, jos tältä päänsäryltäni selviän.

Sitä ennen ajattelin vaan mököttää sohvan nurkassa haalariin kaivautuneena ja tuijottaa televisiota. Tekisi mieli puuroa, mutta en edes uskalla ajatella, millaisen sotkun saisin aikaan tällaisena päivänä, jos sellaista alkaisin keittelemään...

Toivottavasti teidän maanantainne ja viikkonne on startannut hieman onnistuneemmissa tunnelmissa!

Normipäivä kuvina

Kuten lupailinkin, niin luvassa olisi nyt eilinen päivä kuvina. Tai ainakin melkein. En esimerkiksi kuvannut syömisiäni ollenkaan, koska ruuan kanssa ei leikitä! Ei vaan minusta ei tuntunut kovin järkevältä rakentaa kelvollisia kuvausolosuhteita ihan vain saadakseni muutaman päivän takaisen, mutta eilen uudestaan lämmitetyn kasviswokin ikuistettua.

Vaapaapäivä, mutta jouduin laittamaan kellon soimaan päivän muiden menojen vuoksi. Heräsin kuitenkin hyvissä ajoin ennen kelloa ja chillasin ensin sängyssä ja sitten sohvalla. Jääkaapin ovessa oli raivostuttava lappu. "Muista! Ei saa syödä aamupalaa." Aloin olla jo tosi nälkäinen ja kiukkuinen, mutta aamulenkille vaan! Kävelin jäätä myöten tuohon läheisen saareen, jossa en ollutkaan käynyt ennen. Melkoinen viidakko...

Sitten sen verran meikkiä tuohon väsyneeseen naamaan, että kehtaa liikkua julkisilla paikoilla. Voin muuten kertoa, että en pitänyt itseäni mitenkään aamupalaihmisenä. Oon aina ollut huono aamusyöjä (paitsi hotelliaamiaisilla), mutta en kuvitellut, että täysi syömättömyys olisi tämmöinen ongelma. Heikotti, huimasi, suututti ja melekein jo itketti. Ja näytin normaaliakin väsyneemmältä. Ja sitten siihen aamupalankiellon syyhyn.

Tämä kuva nyt on otettu vähän myöhemmin illalla, kun kotiuduin reissuiltani ja olin näköjään jo pessyt edellisen kuvan meikit. Hehe.. Mutta kuitenkin, kävin siis verikokeessa, jota varten piti paastota 12 tuntia. Never ever again.Tai no, kyllähän tuo varmasti vielä joskus eteen tulee, mutta voin kertoa, että neuloilla tökkimiset ja muut labrahommat menee kyllä, mutta tuo paasto...

Kun sitten raahasin itseni kaupungille tuon verikokeen vuoksi, niin ajattelin käydä samalla reissulla sekä syömässä jotain hyvää ja Akateemisessa kirjakaupassa ostamassa Muumit ja Taikatalven. No, matkalla pysähdyin ensin Seppälässä, sitten Vero Modassa, sitten Ginalla ja lopulta oli lähteä jo taju, niin menin sitten Coffee Houseen aamupalalle.

Nämä kuvat tuli otettua ihan sattumalta, ei siis tätä postausta ajatellen. Raahasin toki järkkäriä laukussa, mutta en siihen koskenut. Sen sijaan napsin kuvia puhelimella peilin kautta, how professional... Mutta siis näitten takana on järkevä tarina. Me shoppailaan usein yhessä minun suosikkishoppausassistentti Jarkon kanssa. Lieviä hankaluuksia aiheuttaa tuo kahdensadan kilometrin välimatka meijän välillä, mutta onneksi on WhatsApp. Siellä kuvat ja viestit sinkoilee edestakaisin...

Näistä ostin kaksi viimeisintä, mutta tuo keskimmäisen kuvan sotilaspusero jäi kummittelemaan mieleen. Onneksi Jarkko ei tykännyt siitä kovin paljoa, niin saatoin jättää sen kauppaan, koska en oikeasti tarvitse tuollaista vaatetta.

Ja niin, se Muumit ja Taikatalvi oli Akateemisesta loppu, joten ostin sitten toisen muumikirjan. Sanoin, että no, luen sitten tätä siihen saakka, että löydän sen. Tässä vaiheessa myyjä mietti pari sekuntia ja kysyi, että olisinko siis ostanut kirjan lahjaksi. Haha, no en todellakaan, vaan itselleni!

Kotona odotti yllätys. Batman oli pitänyt omaa kivaa liian matalalle unohtuneiden Subway-kääreiden kanssa. Oli vähän nolo koira... Onneksi minulla oli siivouspäivä, joten en vetänyt kovin hirveitä kilareita. Ja sitä paitsi, oli ehkä oma moka jättää nuo roskat Batmanin ulottuville, kun ne olisi voinut viedä suoraan roskikseen...

Sitten siis pyykkäystä ja imurointia. Minun oli tarkoitus tehdä myös vähän enemmän, koska tänä iltana täällä on tuparit. Mutta no, ei aina voi jaksaa ja teen tänään hommat loppuun. Jos jaksan ja ehdin... Pitäisi nimittäin vielä käydä kampaajalla, kaupassa ja leipoakin vähän. Mutta jos palataan vielä siihen eiliseen.

Siivouksen jälkeen tosiaan keskityin kaikkeen muuhun kuin mihin olisi pitänyt. Testailin uusia luomivärejäni, otin Jarkolle kuvia uusista vaatteista ja iloitsin niiden mätsäämisestä pari viikkoa sitten ostettuihin kenkiin. Tosi tärkeää siis!

Totesin mm. että en edelleenkään osaa laittaa sitä luomiväriä ilman, että näytän hakatulta. Mikä kumma siinä on...

Iltapäivästä muokkailin sitten edellisen päivän kuvia ja päivitin blogia. Hääräsin Facebookissa ja tuijotin telkkaria. Lakkasin kynsiä ja harmi, että unohdin kuvata hulavannetreenin aivan kokonaan. Iltapalaksi söin karkkia ja joi jättikupillisen vihreää lemppariteetäni.  Sitten painun hampaitten pesun kautta sänkyyn, luin hetken uutta muumikirjaa ja nukahdin. Semmoinen vapaapäivä täällä, melko monipuolinen!

Tehtaan varjossa

Oon kulkenu tämän päivän kamera kädessä, koska yritän tässä saada aikaan sitä päivä kuvina -henkistä postausta. Siihen palataan kuitenkin vasta myöhään illalla tai sitten huomenna aamulla, koska päivähän on nyt vasta puolessa! Oon kyllä ehtiny tekemään tosi paljon tänään, loppupäivä meneekin sitten sohvalla telkkaria tuijotellen ja facebookia päivitellen...

Käytiin kuitenkin eilen kaverin kanssa extemporee -valokuvaus- ja kävelylenkki ja jälkkäriksi kuumat kaakaot Aitassa.

Käytiin pyörähtämässä tehtaan luona ja käveltiin jotain pientä polkua sen taakse, tosi aavemaiseen paikkaan. Vanhaa metsää, ränsistyneitä taloja. Merenrannassa oli kaksi yksinäistä puutarhatuolia vierekkäin, tuijottamassa merelle. Tehtaalta leijui outo usva (vesihöyryä tai savua tms.) ja koneet kolisivat. Pakkasta oli kuitenkin niin paljon, että minun sormet alkoivat uhkailla irtoamisella, ellei mentäisi pian lämmittelemään. Niinpä pyörähdettiin keskustaan.

Panoraamatestailua

Minulle tuli keväällä tämän koneen mukana Photoshop Elements ja opettelin lopultakin sen käyttöä niin, että tein lopultakin elämäni ensimmäisen panoraaman. Tuo on siis koottu paristakymmenestä yksittäisestä kuvasta ja onnistuikin tosi hyvin! Sisältöä ja sommitteluahan tuo kuva ei ole nähnytkään, mutta ihan vain testinä siis tämän tein. Ensi kerralla toivottavasti sitten vähän järkevämpää matskua tästä aiheesta. Otin kuitenkin myös muutaman muunkin kuvan, kun nyt kameran lenkille raahasin.

Nyt myönnän, että oon tosi väsyny ja meinasin jo skipata koko postauksen. Siksi kuvat on muokattukin sen kummempia ajattelematta ja vähän sinne päin. Oon nimittäin tehny hulluna töitä ja nähny vielä siinä ohessa kavereita ja tänään oli jo pakko tiskatakin, kun astiat loppu kesken. Mutta minua alkoi jo itseänikin ärsyttää tämä hiljaisuus täällä blogissa. Onneksi huomisen jälkeen tiedossa on reilusti vapaapäiviä, voisin harkita sitten jotain Päivä kuvina -postausta! Lisäksi minulla on yksi toinenkin idea mielessä.. Ja siihen päälle vielä toivottavasti useampi extemporee -kuvausreissu...

Nyt heitän aivot narikkaan, katon hetken televisiota ja painun sitten peiton alle. Loppuun tosin vielä pakko heittää minikuvagalleria aiheesta Batman kiipeilee.