Spagetit lattialla

Jos eilinen ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan, niin mites tämä päivä sitten. Onnistuin levittämään kilon keittämätöntä spagettia ympäri keittiön lattiaa. Ja voin kertoa, että spagetinmurujen siivoaminen lattialta on hieman haastavaa. Joka spagetti on kerättävä käsin.

Mutta ehkä sitten hieman positiivempiin tunnelmiin. Eilen siis tosiaan käytiin katsomassa Django. Tai no, en tiedä voiko tuota kovin positiiviseksi tapaukseksi sanoa... Verta ja aivonpaloja on nyt nähty riittämiin sitten siihen seuraavaan Tarantinon pätkään saakka. Mutta muuten kyllä hyvä leffa. Ensi kerralla jos kokeilisi vaan jotain hieman erilaista, kuten 21 tapaa pilata avioliitto voisi olla sopivan kevyt.

Muuten tämä päivä on ollut ihan kelpo. Aamulla juoksin ympäri kaupunkia hankkimassa Vuoden isosisko -titteliä ja toivottavasti Helin penkkarit on nyt pelastettu. Kävin sitten samalla Stockalla ostamassa kukkapurkkia ja löysin itseni taas Vilasta ja Vero Modasta. Tuskailin yhden täydellisen ihanan kotilöhöpaidan ja mekon risteytymän kanssa sovituskopissa, mutta sen pääni sisällä käymäni taistelun päätteeksi totesin, että pärjään ilman uutta kotipaitaa ja kiikutin sen takaisin alerekkiin.

Sitten tapahtui jotain tosi jännää. Marssin saman tien avaamaan asuntosäästötilin. Hehkutin facebookissakin, että vasta viime viikolla ostin itselleni muumikirjan ja nyt aloin säästää omaa kotia varten, että tämän on nyt pakko olla sitä aikuistumista. Apua, tästähän saisi taas uuden ahdistumisen aiheen, jos haluaisi. Taidankin heti käydä heittämässä sen paidan hinnan verran rahaa kyseiselle tilille. Siinä on sitten kiva muistella sitä paitaa kun iskee laminaattia oman kodin lattiaan.

Ja kun nyt innostuin tuosta säästämisestä, niin avasin sitten samalla vauhdilla sellaisen hätävarayleissäästötilinkin. Tästä eteenpäin mietin aina sovituskopissa, että oonko nyt oikeesti ostamassa tämän vai laitanko ehkä kyseisen rahasumman sinne tilille. Ei ehkä tule tehtyä ihan yhtä paljoa heräteostoksia... Toivottavasti.

Sitä paitsi aiheutin itselleni kauheeta matkakuumetta katselemalla kuvia Lontoosta, kuuntelemalla Amalié -elokuvamusiikkia ja kaiken hupuksi menin lukemaan muutaman vuoden takaiset Interrail-matkapäiväkirjani. Tyhmä. Vaikka oikeasti nyt kaikkein parasta mitä tähän saumaan voisin kuvitella, niin olisi joku ihana rantalöhöloma!

Minun pitäis tiskata ja siivoilla täällä vähän, koska äiti on tulossa huomenna yökylään. Ja muutenkin, kun itsekään ei pysty kohta syömään, kun kaikki astiat makaa likaisena tiskialtaassa. Vaikka nyt kyllä oon vahvasti sitä mieltä, että oon reipas vasta aamulla. Tämän päivän reippauskiintiö saattais olla jo täynnä.