11haaste

En oo kauheesti osallistunut näihin haasteisiin (koska minua ei oo haastettu yhyy), mutta nyt vaihteeksi sitten tätä. Haaste tuli (aikoja sitten) Heliltä ja kaikilla muillahan tämä tosiaan on varmasti kiertänytkin, mutta koska tää on ihan hauska, niin minäki ku muutkin.

1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.
2. Pitää vastata myös haastajan 11 kysymykseen.
3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.
4. Heidän pitää valita vähintään viisi jolla on alle 200 lukijaa.
5. Sinun pitää kertoa kenet olet haastanut.
6. Ei takaisin haastamista.

1. Osaan vaihtaa autoon renkaat ja öljyt. Lisäksi oon vaihtanu joskus myös jarrupalat.

2. Olen laulanut kuorossa, jonka esiintyminen televisioitiin ja lähetys, jossa hoilasin Maamme-laulua, tuli ulos milleniumyönä, samalla sekunnilla kun vuosituhat vaihtui.

3. Yksi elämäni kohokohdista on InterRail vuodelta 2009 (?) ja sieltä vielä se yksi yö, kun päädyttiin junalla keskellä yötä romanialaiseen pikkukylään, jossa ei ollut siihen aikaan mikään paikka auki. Nukuttiin sitten jonkun kioskin takapihalla ja hypättiin aamun ensimmäiseen junaan, joka vei meidät eteenpäin.

4. Sain ensimmäisen, yksinkertaisen automaattifilmikameran ehkä joskus ala-asteella. Se palveli useamman vuoden ajan aina rippikouluun saakka, jolloin sain rippilahjaksi Canonin digipokkarin, joka tosin hajosi pian ja sain takuusta uuden, joka sitten pöhnittiin tuolla edellä mainitulla InterRaililla. Nykyisen Canon EOS 450D:ni olin ostanut vuotta aiemmin yo-lahjarahoillani ja seuraava valokuvaukseen liittyvä hankinta on varmaankin sitten jo uusi runko.

5. Olen nähnyt kaikkien Suomessa elävien suurpetojen tuoreet jäljet luonnossa. Kuitenkin ainoastaan ilveksen itsensä olen nähnyt varmasti ja lisäksi kaukaa vilahduksen isosta eläimestä, joka oli joko susi tai ahma. Lisäksi olen ollut tietämättäni karhumetsällä ja lähellä karhuhaukkua, jota tosin ensin luultiin hirvihaukuksi.

6. Edellisen kohdan viimeiseen lauseeseen liittyen: Olen maistanut itse palvattua karhun sydäntä.

7. Ja vaikka harrastan metsästystä, niin kerran melkein aloin itkeä ajettuani vahingossa oravan yli.

8. En ole nähnyt Titanicia kokonaan.

9. Täytän kuukauden päästä kaksikymmentäneljä, mutta en vieläkään tiedä, mitä haluan tehdä isona.

10. Olen harrastanut pianon ja klarinetin soittoa sekä itseoppien kitaraa. Saksofonilla olen soittanu Ostakaa makkaraa ja trumpetistakin olen saanut äänen ulos.

11. Yläastella olin meidän alueen paras Metsävisassa ja pääsin edustamaan valtakunnalliseen loppukilpailuun kahdenkymmenen neljän Suomen parhaan metsätietäjän kanssa.

1. Mikä on lempipiirre itsessäsi?
Ehkä semmoinen semisekopäisyys, jolla on helppoa saada ihmiset iloisiksi tai jopa nauramaan.

2. Lempivaate?
Ai kun paha. Ehkä uusi pitsimekko, joka odottaa kesän hellekelejä.

3. Lempiruoka?
Äidin tekemä kaalilaatikko ja puolukkahillo. Tai uunilohi ja perunamuussi.

4. Paikka, jonne haluaisit päästä?
Jonnekin valkoisen hiekan ja turkoosin meren äärelle. Paikkaan, joka ei kuitenkaan ole tupaten täynnä turisteja.

5. Mitä muut eivät luultavasti uskoisi sinusta?
Montaakaan asiaa, mutta eniten ihmetystä ja epäilystä on varmaan herättänyt se fakta, että opettelin purkaamaan ja kokoamaan rynnäkkökiväärin ollessani 15-vuotias. Vähän eri leikit meillä.

6. Mitä aiot tehdä kesällä 2013?
Viettää 12 päivää elämäni ensimmäistä palkallista kesälomaa joko ulkomailla tai sitten lähden seikkailulle täällä koti-Suomessa. Haluaisin kovasti myös Qstockiin ja sitten kaikella muulla vapaalla ajalla sitten hengaan rannalla, kesäkaupungilla ja otan paljon valokuvia.

7. Asia jota ikävöit lapsuudesta?
Stressittömyyttä ja sellaista yleistä huolettomuutta.

8. Kaunein maisema, jonka olet koskaan nähnyt?
Yleisesti sanottuna Kainuulainen vaaramaisema tykkylumen aikaan.

9. Jokin tavara, jonka haluaisit ostaa seuraavaksi itsellesi?
Uusi kamera.

10. Mitä työtä et ikinä tekisi?
Sellaista, mikä sotisi omaa etiikkaani vastaan. En voisi työni kautta polkea kenenkään ihmisoikeuksia, toimia rikollisuuden edistämiseksi tai muuta vastaavaa. Muuten en kyllä osaa sanoa mitään yksittäistä hommaa, jota en ikinä olisi valmis tekemään.

11. Kerro jokin erinomainen niksi!
Mietin tätä tosi kauan ja ainoa minkä keksin, on lähinnä huono vitsi, niin taidan jättää nämä niksit Pirkalle.

Ja sitten ne minun kysymykset haastetulle:

1. Mikä on sinun lempparein huvipuistolaite?
2. Mitä olisit nyt, jos 6-vuotias sinä saisi päättää?
3. Jos saisit matkalahjakortin, jolla pääsisi mihin tahansa kohteeseen Suomessa, minne menisit ja mitä siellä tekisit?
4. Suosikkijugurttimakusi?
5. Mitä lettujen päälle tulee laittaa?
6. Riittääkö sinulle tanssilattia vai tanssitko pöydillä?
7. Mitä odotat kesältä eniten?
8. Kehen muumien hahmoon samaistut?
9. Mitä teit eilen tähän aikaan?
10. Minkä värisessä talossa haluaisit asua?
11. Mikä on viimeisin biisi, jonka olet kuunnellut?

Ja kuten jo mainitsin, niin tämä haaste on kiertäny ehkä jo kaikilla, mutta jos nyt Miika ja Pinja kahdestaan vastaisivat viittä ihmistä... Toki tämän saa tästä napata kuka vaan, jos haluaa!

P.s. Klikatkaa tänne ja äänestäkää!

APUAPAUAAPUA valokuvakilpailuun

Nyt tarviin kovasti kaikkien apua! Minulla on nimittäin maailman epäreiluin tilanne, koska sain juuri huikeen videoneditointiohjelman, mutta en omista video-ominaisuuksellista kameraa. Tällä hetkellä säästän uuteen kameranrunkoon, mutta se on vielä kaukainen haave. Ellei tapahu jotain jännää, kuten esimerkiksi että voittaisin Rajalan kuvakilpailussa!

Valitsin tämmösen suht "helpon" kuvan, joka miellyttäisi mahdollisimman laajaa katselijakuntaa.

Kuvaa voi äänestää kerran päivässä, ja siis seuraavana päivänä taas uudestaan. Joten oisin hurjan kiitollinen, jos kävisitte äänestämässä (vaikka useempaan otteeseen), mikäli minun kuvista tykkäätte! (Ja haluatte saaa lähitulevaisuudessa myös videopostauksia...) Kiitos!!


Äänestää voi siis TÄÄLLÄTÄÄLLÄTÄÄLLÄ!

Run Forrest, run!

Päätin olla eilen reipas ja käydä lopultakin juoksukenkäostoksilla, koska vanhat kengät aiheutti ensin jalkakipua ja sitten selkäsärkyä. Keräsin viimeiset energianrippeeni, ne mitä työaamun ja pakollisen päivälenkin jäljiltä löysin. Menin sitten erääseen nimeltä mainitsemattomaan urheiluliikkeeseen keskustassa ja suuntasin suoraan juoksukenkäosastolle. Huomasin saman tien, että myös miljoona muuta ihmistä oli juoksukenkäostoksilla ja myyjiä oli kaksi. No, odottelin siitä hetken aikaa, kunnes tämän minun kyttäämäni myyjän työaika ilmeisesti päättyi, koska tyyppi hävisi jonnekin. Eipä siinä, uusi myyjä paikalle ja kyttäys jatkui.

Olin hengaillut paikalla parikymmentä minuuttia, kun paikalle tuli miesasiakas, joka sai palvelua kahdelta myyjältä yhtä aikaa. Odottelin siinä vieressä, että jos toinen vaikka voisi palvella minua, mutta kymmenen minuutin kulutta minua alkoi turhauttaa niin paljon, että siinä väsymyksen tilassa painelin lähes itku silmässä ulos liikkeestä ostamaan karkkia.

Olisin toki voinut olla itsenäinen ja napata mukaan jotkut kengät, mutta koska en oo mikään juoksija ja olin valmis panostamaan hankintaan myös rahallisesti, niin halusin onnitua kerralla enkä tehdä hutiostosta. Ensin ajattelin, että olkoot koko kengät ja koko juoksu. Avauduin facebookissa ja laitoin kyseiseen liikeeseen asiakaspalautetta.

Tänään pahin kiukunpuuska oli kadonnut, joten päätin suunnata saman ketjun liikkeeseen keskustan ulkopuolelle.

Siellä oli vähemmän asiakkaita ja minut huomioivat myyjät. Toista asiakasta palvellut mies haki paikalle myyjän kauempaa, jotta minäkin sain palvelua. Ja kengät. Enpä muista, milloin olisin ostanut noin kalliita kenkiä, jos koskaan. Ja sekin vielä, että nämä ovat kuitenkin lenkkarit. Sietääkin nyt sitten juosta.

Kirpaisi kyllä vähän, että nuo eivät olleet ne superpinkit, mitkä jätin kauppaan. Tai ne käheen violetit, joita kokeilin jalkaan, mutta jotka olivat liian pienet. Ja numeroa isompi kenkä oli sitten ruman harmaa. Mutta toisaalta, on noissakin vaaleanpunaista ja nuo on melko perus, mätsäävätpähän paremmin vähän kaiken kanssa...

Kävin juoksemassa pienen testilenkin. Tai siis normaalin juoksulenkkini ja kylläpä kulki! Aivan eri kun vastaava aamulenkki vanhoilla kengillä. Tuntui, kuin olisin lentänyt. Ja juoksu ei loppunut jalkasärkyyn vaan siihen, että kunto loppui. Tai sanotaanko näin, että juokseminen olisi ollut ehkä hieman kevyempää, jos en olisi just syönyt pussillista nachoja...

Hitsi, kun en älynny ostaa juoksuhousuja. Voi olla, että täytyy lähteä kaupoille uudestaan ja se tästä "säästökuusta", joka minulla on tässä muka meneillään.

Ruosteista kettinkiä

Lupailin teille näitä kuvia Miikasta. Ihan hyvä, että minulla on jotain jemmassa. Oon nimittäin melko lailla poissa pelistä, vähän kipeä, en oo ihan varma, että onko tämä rehellistä flunssaa vai johtuuko tämä sekava olo, päänsärky ja palelu tuosta jumittavasta yläkropasta. Toissapäivänä tilanne oli sikäli erilainen, että olo oli muuten ok, mutta liikkuminen sattui. Nyt ei enää satu, mutta tuo selkä vihloo koko kroppaan. Ja etenkin tuohon päähän, mikä sitten aiheuttaa huimausta ja sumenemista silmissä. Ai kun kiva. Särkylääkettä aamupalaksi ja pääsin töihin. Katotaan mikä tilanne huomenna. Olisin ees kunnolla kipeä, niin voisi hakea saikkua.

Hain kaupasta tänään inkivääriteetä, ajattelin kokeilla sitä ensiapuna. Minä menen nyt laittamaan veden kiehumaan, niin keskittykää te Miikaan.

Miikaa myllyllä

Arvatkaa mitä tänään! Oon juossu ympäri kyliä koko päivän, että ehin kaiken suunnittellun (enkä ehtiny oikeestaan siltikään) täällä kotona ollessani. Ehin onneksi toteuttamaan Miikan kanssa jotain extemporee-kuvaushommaa. Meillä ei ollut mitään ideoita, pää tyhjänä lähettiin eräälle koskelle pyörimään. Ja kyllä kannatti! Oon ainakin ite aivan supertyytyväinen materiaaliin, kun otetaan huomioon se, että tämä oli tämmönen hutasu ja vähän sinne päin.

Nyt on pakko alkaa edetä koneelta, koska pitää vielä siivota vähän tuota huonettani, kun se muuttuu hetkeksi majataloksi vieraille. Ja aamulla pitäisi jo olla ajelemassa Ouluun ja takaisin töihin. En oo ehtiny ees kunnolla vielä paneutua näihin kuviin, joten tässä tämmöistä pientä ennakkoa jo nyt, koska huomenna tuskin ehdin yhtään mitään. (Eli siis tää on tämmönen tosi rasittava "ei minulla mitään asiaa oo, mutta olkaa kuulolla" -postaus.)

Hei ja joo, jotta nyt saataisi jotain sisältöä tähän, niin tiedoksi kaikille, että Miikalla on nykyään oma blogi!

YKSI EURO

Kävin tänään viemässä äitin kaverina tavaraa kirppikselle. (Tulin siis yllättäen renkaanvaihtoreissulle ja täällä sataakin lunta.) Ostin kirpparilta tikkarin:

Mutta! Tuolle kahdenkymmenen sentin arvoiselle tikkarille oli syynsä. Ostosten yhteissumman piti ylittää euro, jotta kyseisessä paikassa pystyi maksamaan kortilla ja minun ostos maksoi tasan euron. (Äiti osti juuri hetkeä aiemmin minun viimeisellä käteisillä euron kolikolla hakaneuloja.) Myyjätyttö sitten ehdotti, että osta tuo tikkari, niin ostosten yhteissummaksi tulee huimat 1,20 euroa ja kortilla maksaminen onnistuu.

Ja niin, täydellisen hyvin kulutetut yksi euroa (ja kaksikymmentä senttiä):

Polaroid Instant 10. Alkuperäispakkauksessaan. Takuukorttien ja käyttöohjekirjan kera. Oi Kajaani, nämä ovat niitä hetkiä, joina tunnut loistavalta paikalta. 

Ja minä vielä mietin, että ostanko vai enkö. Tosin en ollut aivan varma hinnasta. Yksi tai seitsemän euroa, kiitos hieman epäselvän käsialan. Mutta onneksi kassalla ollut myyjätyttö on tainnut oppia kirjoittamaan seiskan viivalla ja eurolla lähti. Happyhappyhappy.

Nyt vaan äkkiä filmin hankintaan ja toivotaan, että kamera toimii! En oo kauheena perehtyny polaroideihin, vaikka kamerasta oon aina vähän haaveillu, joten toivotaan, että tämä homma onnistuu ja en oo tehny ihan hutiostosta. (Mutta toisaalta, EURO kamerasta..)

Oon tässä viime aikoina muutenkin ajatellut, että ottaisin isän vanhan Canon A1:n aktiivisempaan käyttöön, kun tuo kuvausinto on ollut viime aikoina vähän hukassa. Oi hurja, ensi kesänä otan kyllä paljon kuvia!

Kaikki polaroid-vinkit ovat nyt enemmän kuin tervetulleita! Aa en malta oottaa, että pääsen testaamaan tuota! (Toivon totisesti, että tuo pelittää!)

EDIT: Koluan nettiä läpi ja toistaiseksi en oo löytäny tuohon sopivaa filmiä mistään. Hitto.

EDIT2: Löysin infon, että tuohon ei enää filmiä tehä. Joten taitaa jäädä vaan koristeeksi tuo kamera. Kurjaa.

Lettinuttura

Pyörin aamun Pinterestissä hiusosastolla. Kokeilin ehkä kymmentä eri kampausta, kunnes sitten ei ollut enää aikaa purkaa ja aloittaa koko prosessia alusta, koska piti rientää töihin. Eihän tuosta tullut yhtään sen näköinen, kuin oli ajatus, mutta noh. Oli se silti ihan kivannäköinen. Sen ensimmäisen tunnin ajan, jonka se pysyi kasassa. Sen jälkeen sieltä täältä alkoi lennellä pinnejä kuin ammuksia.

Aina ei voi onnistua. Ei myöskään tuossa kuvaushommassa. Ensinnäkin taustaksi kannattanee valita jotain muuta kuin siivoamaton kämppä. Tai siis siivous keskenhän tuossa oikeastaan on... Ja toisekseen, kun on hankkinut sen kaukolaukaisimen, niin olisiko hyvä myös käyttää sitä. Ja kolmas huomio, minkä tuossa kuvaillessa tein, niin oli se, että kameran akku olisi hyvä ladata, mikäli sitä meinaa käyttää. Mutta toisaalta, minulla oli jo kiire töihin, että samapa tuo sille akulle.

Ensi kerralla meinaan kuitenkin onnistua tässä paremmin, koska tykkäsin tästä kuitenkin melko paljon ja loppupeleissä tämä on melko simppeli rakentaa. Täytyy vaan ostaa tässä pari hiuspompulaa, koska totesin tuossa hukanneeni lähes kaikki. Ja pinnejäkin varmaan, koskapa puolet niistä on jossain työpaikalla. Ja hiuslakkaa, koska kulutin tuohon kampaukseen noin kaksi pulloa.

No, treeniä, treeniä, niin eiköhän tästä vielä hyvä tule, vaikka huomenna kokeilen kyllä jotain muuta.

En tosin ymmärrä, että miten tuo kampaus oli niin käsittämättömän vaikea purkaa. Siis siihen nähden, että ennen tuota purkuvaihetta se tuntui hajoavan itsestään.

Sadepäivää parvekkeella ja muuta löpinää

Kiva sää täällä. Kävin tuossa kaupungilla ja kotimatkan kävelin sitten sateessa. Tosin olin jo aivan kesäkamppeissa eikä edes paljoa palellut! Ja sulaapahan ainakin loputkin lumet. Mutta siis niin, lähdin tosiaan pyörähtää apteekissa ja ajattelin, että no, käyn samalla reissulla ostamassa yhden peruspaidan, kun nyt oon liikentessä ja paidalle voisi olla vähän tarvetta. Siinä matkalla pyörähdin sitten Seppälässä ja tein vähän heräteostoksia. Bikinit. Huhtikuussa. Toivottavasti se kesä on täällä hemmetin nopeeta. Taisi mennä eilen joku kohta aivoissa sekaisin,tuolla sulalla hiekkarannalla lenkkeillessä.

No, ei siinä mitään. En tällä kertaa ostellut mekkoja tms. Bikineitä lukuunottamatta kassan kautta kotiin päätyi tosiaan ihan vaan muutama paita ja toppi, joille tulee varmasti käyttöä.

Kun oon nyt vähän säästökuurilla ihan jo senkin vuoksi, että kesälomasuunnitelmat on vielä vähän auki. Haaveissa olisi ehkä lähteä Suomen rajojen ulkopuolelle (Joten ne bikinit saa selitettyä tällä!!), mutta katsoo nyt, että mihin ratkaisuun tässä päätyy... Ilta onkin mennyt sitten vaan kotona palloillessa ja vötkyillessä.

Eilen oli yhtä reipas päivä. Valvoin vahingossa vuorokauden touhutessani. Töistä kotiin saavuttuani soitin Redelle, että nyt lenkille! Käytiin sitten mukava kuralenkki auringonpaisteessa ja ehdotin sitten lenkkijatkoja illallisen merkeissä. (Tosin toisen illallinen on toisen brunssi.)  Sunnuntai-ilta tosin on vähän huono ajankohta brunssille, etenkin kun porukka yhtäkkiä kasvoi yllättäen. Piti löytää paikka, joka on ensinnäkin auki ja toisekseen tarjoaisi jokaiselle jotakin. Päädyttiin sitten perusratkaisu-Rossoon ja oltiin siellä valomerkkiin saakka. Valomerkki perheravintolassa on aika hauska kokemus. Etenkin kun oltiin ainoat asiakkaat. No, eipä siinä. Lähdettiin sitten jatkoille Vanhalle Paloasemalle. Ei tosin edelleenkään oltu koskettu alkoholiin lainkaan, sen sijaan pelattiin mölkkyä ja täytettiin Iltalehen ristikkoa.

Lopulta muutaman mutkan kautta päädyttiin sitten taas perinteisesti Gloriaan. Teelle. Okei, join myös liköörikahvia, koska meinasin jo nukahtaa siinä vaiheessa, kun kello oli yksi ja minulla oli takana 21 tuntia valvomista. En tiijä, onko tultu vanhoiksi vai mitä on nyt tapahtunut, koska tilattiin drinkit, jotka ei saa olla liian vahvoja. Parin jälkeen hipsin sitten kolmen aikaan kotiin ja nukkumaan ja heräsin aamulla juoksulenkille ja siivoamaan. Imuroin kämpän käytännössä kahesti, koskapa tuota karvaa on niin paljon, ettei se tuntunut lähtevän yhellä kierroksella. Vaihoin myös vuodevaatteet, koska kun eilen tulin kolmen aikaan yöllä kotiin, niin totesin, että minun sängyllä on hiekkalaatikko. Kiitos Batman taas tästäkin yllätyksestä.

Nyt hörpin lempiteetäni. Olin semisti fiiliksissä, kun löysin tässä taannoin Nordqvistin Lady Greeniä irtoteenä! En juo nykyään juuri ollenkaan pussiteetä, joten en oikein kehtaa ostaa tuota koko sarjaa erilaisia makuja vaan tuon Lady Greenin vuoksi. Nyt kun minun toinen vihreä lempparitee alkoi olla lopussa, niin annoin itselleni luvan käydä ostamassa tilalle tuota. (Oon nyt vähän niiku (mustan) teenostolakossa, koska noita on alkanu kuin itekseen ilmaantua tuonne kaappiin sen verran tiheetä tahtia, että en millään ehi juua kaikkea...)

Oon todennu, että parhaiten saan veden alas teen muodossa. Silloin menee puoli litraa kerralla aivan helposti. Muutoin kuin teeksi tehtynä juon aina lasin tai puoli kerrallaan, mutta oon nyt siis kiinnittänyt erityistä huomiota siihen, että nimenomaan täytän sitä lasia säännöllisesti. Ja oikeastaan nyt kun oon alkanu juua vettä enemmän, niin oon löytäny kropastani myös jatkuvan janon tunteen. Aiemmin en tuntenu janoa kovinkaan usein, epäilen, että kroppa oli jotenkin niin tottunut siihen, että en huomannu koko asiaa. Mutta nyt kun tätä kehoa on tässä herätelty, niin nyt sitä vettä sitten tarvitseekin ihan tosissaan. Ja se myös ilmottaa siitä. Muutoin en tosin oo huomannu mitään muutosta esim. ihon kuivuudessa, mutta ehkä vähitellen!

Nyt minä alan hamstraamaan vettä huomista varten. Täällä on nimittäin huomenna taas vesikatko. Tällä kertaa tosin etukäteen tiedossa oleva. Huomenna vaan tulee välipäivä tuohon treenailuun, koska en voi käydä suihkussa ennen töihin lähtöä. Toivottavasti ei sada enää, koska joudun kuitenkin käyttämään Batmanin ulkona ja jos on kauhea rapakeli ja en voi pestä sitä sisälle tullessa, niin ollaan pulassa. Tosi hauskoja nämä tämmöset, arghh.. No, eipä voi mitään, ja eikös välipäivät ole hyväksi..?

Loppuun vielä vähän hauskaa Batmanin kustannuksella:

Nauroin niin paljon taas näille Batmanin ilmeille. Ei nyt vissiin oikeen oo hauskaa.

P.s. Tein huikeita löytöjä omasta korulaatikostani! (Näkyy tuossa viimesessä kuvassa..) Taidan tehdä sinne huomenna jonkun inventaarion, tiijä mitä kaikkea sieltä löytyykään. Ajattelin saada samalla aikaan jotain korupostausta...

Rautakauppoja ja vuorenkuningasta

Minulla on ollu tänään tosi levoton päivä. Oon sählänny siellä sun täällä, mutta pistän tämän sen piikkiin, että nukuin viime yönä vähän lyhyet yöunet. (Tämä meinaa sitä, että minun ois pitäny luonnollisesti olla tänä iltana nukkumassa aikoja sitten.) Mutta ajattelin kuitenkin nopsaa tulla jakamaan tämän päivän kohokohdat tännekin, kun spämmänny jo tuon facebookini.

Vaikka en oo ihan onneton remppaihminen naiseksi, niin rautakaupat on minulle melkoisia ansoja. Meen muka aina pätevänä paikalle ja lopulta nolaan itseni. Tänään menin ostamaan taulukoukkuja. Haahuilin ympäri kauppaa sujahtaen välillä ikään kuin tarkoituksellisesti sisustuspuolelle pohtimaan, että mihin seuraavaksi kannattais suunnata. Lopulta löysin oikean hyllyn, oikeat koukut ja oikean kassan ulos. Maksun jälkeen ehdin jo riemuissani juhlia onnistunutta rautakauppareissua, kunnes niissä onnenpöllyissäni kävelin päin yhtä työntekijää ovella. Great. 

Sitten kävin Prismassa. En ookkaan käyny aikoihin, koska boikotoin sitä Prismaa vähän sen yhden kassapojan vuoksi. Tällä kertaa meninkin kostoksi sitten eri kassapojalle. Taas. Toisaalta vois lopettaa tämän boikotin ja alkaa boikotoida vaan sitä yhtä tiettyä kassapoikaa. No mutta siis lähdin ostamaan pölypusseja, mutta unohin ostaa niitä. Ei sitten imuroitu tänäänkään. (Ihan niinku olisin sen muutoin tehnyt muutaman tunnin yöunien ja työpäivän jälkeen.

Sitten paras. Kävin lenkillä ja tuossa torilla lapset leikki vuorenkuningasta. Tiijättehän, se leikki missä kaikki yrittää kiivetä vuorelle ja kevyimmät heitellään matkalla alas. No, pojat oli jotain alakoululaisia, mutta kielenkäyttö oli karkeempaa kun karskimmallakaan merimiehellä. Tässä vaiheessa huokasin syvään, mutta vielä syvempään huokasin (ja suoristin kukkahattuani) kun yksi näistä pojista pisti tupakaksi. Siis anteeksi nyt mutta ihan oikeesti. Siinä vaiheessa ois tehny mieli mennä sanomaan, että kuvitteletteko te poijjat oikeesti, että tuo on esim. tyttöjen mielestä coolia..? No, onneksi joku minua nopeempi alko valistuksen. Torin yli nimittäin kaikui kimeä "V***N TUPAKOIJAHOMO, PUKATAAN SE ALAS TÄÄLTÄ!"

Lenkin sinetiksi Batman vielä ui yhessä rapakossa. Että eipä minulle sen ihmeempiä. Loppuillan tosiaan vietin katsellen Viidakon tähtösiä, voin tunnustaa. 

Kuvat on yhen päivän kampauksesta, kun tykkäsin siitä oikeesti tosi paljon, mutta en jotenki saanu kuvattua sitä niiku oisin halunnu, niin mut ovatpahan nyt sitten täytteenä tässä. Oon taas vähän hurahtanut letteihin ja takkutukkaan, kesä on selkeesti tulossa!

Aikaansaamattomuuspäivä

No oho hups. Lähdin tosiaan eilen lasilliselle viiniä ja yhtäkkiä löysin itseni juhlimasta uutta kämppää skumppapullon kanssa. Ei tosin minun kämppää, vaan kaverin kaverin, johon sattumalta törmäsin. Ja jota olin nähnyt ehkä kerran aiemmin. Mutta kyllähän meillä oli hauska ilta. Tehtiin nimittäin baarikierros, jonka tavoitteena oli käydä sellaisissa paikoissa, missä ei olla ennen käyty. Varmaan sitten jossain vaiheessa vähän lipsuttiin tästä, kun maanantai-iltaisin nuo kaikki paikat ei vaan meinaa olla auki kovin myöhään ja jouduttiin valitsemaan ihan vaan muutaman paikan väliltä. Ja ainakin itse aloin lusmuta ja olin viimeiset metrit tuolla kierroksella vesilinjalla, koska tää uusi terveellinen elämä. (Ostin tänään taas vähän sipsejä.)

Tänään oonkin sitten ottanu melko lungisti. Kävin leppoisalla aamukävelyllä ja nautin auringosta. Makoilin parvekkeella ja luin. Sitten alkoi tulla vähän vilu ja nyt sitten katson telkkarista lähetekeskustelua valtiontaloudesta. En kyllä yhtään tiedä, että miksi. Politiikassa minua ärsyttää nimenomaan tuo muitten syyttely, mitä puolueitten kesken tapahtuu. Totta kai isoista asioista pitää keskustella ja tarvitaan useita näkökulmia, mutta kun hyvä ideakin saatetaan torpata vain siksi, että idean esittäjä sattuu nyt istumaan eri puolueen listoilla. Tämän blogin poliittinen osuus oli ehkä siinä.. (Paitsi, haha, minuahan on kysytty aikoinaan mukaan kunnallispolitiikkaan ihan useamman puoleen toimesta! Totesin kuitenkin, että ainakaan toistaiseksi se ei taida olla minun juttuni.)

Oon vapaalla ja saan pittää löhöpäiviä hyvällä omalla tunnolla, mutta olin kuitenkin sen verran reipas, että pesin yhden koneellisen pyykkiä. Batman kantaa nykyään sisälle puolet tämän kaupungin hiekoista ja voitte kuvitella, miltä Batmanin pyyhkeet näyttää. Oli jo pakko pestä ne, kun ne aiheutti enemmän sotkua kun teki siistiä jälkeä. Oi että rakastan tätä kurakautta. Toivottavasti kesä ois pian täällä, niin loppuis tuo enin rapa. Meillä on muuten täällä kesähuoneessa myös hiekkalaatikko, sepä vasta olisikin lystiä.

Mutta kaikista lysteintä on, että minun kesähuoneen naapurit ovat tulleet kevään myötä takaisin! Nimittäin tuossa parvekkeen kohdalla on koivu, jonka oksanhangassa on linnunpesä. Juuri parvekkeen korkeudella. Oon arponut talven, että mikä lintu siinä on mahtanut asua ja vieläkö tyypit palaa takaisin. Huomasin juuri harakan fiksailevan tuota risukasaa! Olisipa huippua saada harakanpoikia naapuriin. Oma, henkilökohtainen avara luonto.

Eipäs täällä tämän ihmeempiä. Huomenna on taas paluu arkeen ja töihin, loppuviikosta on ehkä suunnitteilla jotain valokuvaushommia, mikäli säät sallivat. Ja mikäli töitten jälkeen jaksan. Yritän kuitenkin keksiä tässä viikollakin vielä jotain juttua, vaikka sitten pesää rakentavasta harakasta.

Ja oon nyt yrittäny olla pikkusen aktiivisempi tuolla Instagramin puolella, mutta niitä kuvia en ihan tietoisesti tunge tällä puolen, koska itse skippaan blogeissa pyörivät Instagram-postaukset melko usein. Olisi vähän hölmöä julkaista sellaisia itse, ellei tuonne tule nyt jotain superspessua matskua.

Ruokabloggausta

Tänään oon mm. nyppiny kulmakarvaan loven ja ollut lähdössä Verkkokauppaan tekemään reklamaatiota hiirestä, josta oli patterit loppu. Oon pessy myös pyykkiä ja nyt tuli mieleen, että unohdin ripustaa ne. Lisäksi oon tsempannu näitten syömisteni kanssa niin, että tein kunnon ruokaa kotona. 

 

Tykkään kamalasti kanawokista ja oon lopultakin oppinut olemaan ostamatta niitä valmiita wokkivihanneshässäköitä. Ostan vihannekseni mieluummin tuoreina, kuin syön niitä kumivihanneksia. Todennäköisesti en vaan osaa laittaa niitä oikein. Mutta niin, tänään menin astetta ylemmälle levelille, kun ostin ihan kookosmaitoa! Ja tulipa kyllä superhyvää! En tiijä sitten tuosta terveellisyydestä, kun tuota kookosmaitoakin tuli niin paljon, mutta eipähän ainakaan ollut sitä ainaista leipää.

Oon nimittäin tässä tuumaillut, että pahin turvottaja ja pahan olon aiheuttaja on nimenomaan tuo leipä. Koska yksikin pala sitä ja olo on kuin ilmapallolla. Toinen on sitten tuo vesi, jota en juo juuri ollenkaan siihen nähden, että sitä pitäisi juoda useampi litra päivässä. Minulla tekee tiukkaa jo useamman desin juominen. Yritän nyt skarpata senkin suhteen. (Ja kun nyt skarppaamisesta puhuttiin niin taisin ostaa eilen minipussin sipsejä ja irttareita... Mutta hei, oikeastaan ei edes tympäse. Ostin nimittäin todellakin minipussit molempia, mikä on minulle todella hyvin! Ja sitä paitsi, oli rankka päivä töissä ja vapaat alkoi.)

Yksinkertaisuudessaan tämän kana-kookos-wokkihässäkän resepti on seuraavanlainen: 

Ruskista kanat oliiviöljyssä, heitä mukaan sipulirenkaat, paprikasiivut ja parsakaalit. Mausta esim. suolalla ja pippurilla tms. Anna paistua kuumalla pannulla kunnes kanat ovat kypsiä. Vihannekset saavat jäädä rapsakoiksi. Heitä mukaan kookosmaito ja puolikypsäksi keitetty nuudeli ja makeaa chilikastiketta. Ja valkosipuli, jos muistat... Anna hautua ihan hetki ja valmista!

Ja olin tosiaan sen verran liekeissä, että tein samalla vauhilla jälkkäriksi uuniomenoita. (Haha, inspiroiduin tähän jääkaapissa nököttäneestä vaniljakastikkeesta, joka oli menossa vanhaksi.) Omenathan on terveellisiä...

Samoin on punaviini. Minä lähdenkin pyörähtämään kaupungilla ja moikkaamassa Redeä viinibaarissa!

Olin kysymässä, että mitäs teidän viikonloppuun, mutta taitaakin olla jo maanantai... 

Ajelehtimista

Ei pitäisi varmaan lupailla mitään. En nimittäin ottanut Kainuussa ollessani kuin ihan vain pari hätäistä kuvaa ja nekin taitavat olla enemmän roskakori- kuin blogitavaraa. Hengailin kyllä ulkona ja yritin itse asiassa kuvata videomateriaaliakin, mutta edintointivaiheessa homma alkoi tökkiä. Siis ohjelman, ei minun osalta. Ja niin, kävin hiihtämässä usempaan otteeseen, mikä lienee jo jonkin asteinen saavutus, kun minulle ei tosiaan ole noita hiihtoskillsejä suotu, vaikka koko muu suku ei talvella juuri muuta harrastakaan ja meijän kylältä on lähtenyt maailmalle parikin hiihtolajien maailmanmestaria.

Sitten, reissun lopuksi Batman sairastui ruokamykytykseen. En oo siis kauheesti saanut levättyä viime aikoina, kun oon siivonnu oksennuksia pitkin yötä. Lisäksi tässä on kaikkea muutakin ylimääräistä mietittävää, ja ensimmäisenä reagoin unissa ja oon sitten aamulla tosi kärttyinen. Päätin kuitenkin tarttua nyt yhteen ongelmaan, joka lienee melko helposti selätettävissä. Nimittäin tuo ruokavalio.

Mussutan liian helposti leipää ja skippaan ns. kunnon ruuan. Ja syön muutenkin herkkuja vähän väliä. Pienissä määrin, tosin, mutta kuitenkin niin, että olo on jatkuvasti kuin ilmapallolla. Päätin skarpata nyt asian suhteen. Herkkupäivä ei ole joka päivä. Lisäksi lähden salille viimeistään maanantaina ja aloitan ehkä juoksuharrastuksen, kun tiet sulaa ja kuivahtaa vähän. Jos ei tämä yleisolo ala näillä parantua, niin lupaan käydä lääkärillä tutkituttamassa mm. kilpparin toiminnan.

Lisäksi tämä kevät ahdistaa, koska nyt on taas ollut kaikki haut kouluihin ja sitä tulee taas mietittyä, mitä elämältä oikeastaan haluaakaan. Tällä hetkellä tosin ykkösenä on lentää ensi syksynä Australiaan töihin, keksin tämän ajatuksen eilen, joten kovin pitkälle pohdittua suunnitelmaa ei siis ole. Se olisikin se aikuismaisin ja vastuullisin vaihtoehto tässä vaiheessa. Just kun pääsin avaamaan sen asuntosäästötilinkin. Huh, miksi en vaan voi kuulua niihin ihmisiin, jotka tietävät jo ekaluokalla mitä haluavat olla isona. Ja ovatkin sitä sitten loppuelämänsä.

Ja miksi minun pitää aina asettaa itselleni niin isoja odotuksia, että koen sitten huonoa omaatuntoa, kun en niitä täytäkään.

No, kuten varmaan tekstistä huomaa, minun on tällä hetkellä tosi vaikea tarttua mihinkään ajatukseen tai asiaan ylipäätään. Ehkä olisi parempi pistää kone nyt syrjään ja mennä tekemään jotain järkevää, kuten tiskaamaan.

Mutta yksi tärkeä juttu vielä! Pitempään blogia seurailleet muistanevat ystäväni Miikan, ja nyt olen luvannut auttaa miestä mäessä yhden koulujutun kanssa. Miikahan opiskelee tosiaan restonomiksi, aivan kuten minäkin aikoinani. Lupasin yhteen projektiin käytettäväksi kuviani aivan vapaasti. Projekti löytyy täältä! Lisäksi klikkasin tuolta follow-napiskasta, sillä kurssin loputtua eniten seuraajia saanut ryhmä voittaa. Ja tässä vaiheessa luonnollisesti suosittelen teitä (Pinterestiin rekisteröityneitä tai sitten voittehan rekisteröityä ihan vaan Miikan takia!) toiminaan kuten minä, sillä saatetaan järkätä Miikan kanssa uusia kuvauksia, mikäli ryhmä pärjää... (Heh, tämähän on itse asiassa minun tällä sekunnilla keksimä lupaus, mutta tiijän Miikan olevan innoissaan ajatuksesta, joten...)