25. huhtikuuta 2013

Run Forrest, run!

Päätin olla eilen reipas ja käydä lopultakin juoksukenkäostoksilla, koska vanhat kengät aiheutti ensin jalkakipua ja sitten selkäsärkyä. Keräsin viimeiset energianrippeeni, ne mitä työaamun ja pakollisen päivälenkin jäljiltä löysin. Menin sitten erääseen nimeltä mainitsemattomaan urheiluliikkeeseen keskustassa ja suuntasin suoraan juoksukenkäosastolle. Huomasin saman tien, että myös miljoona muuta ihmistä oli juoksukenkäostoksilla ja myyjiä oli kaksi. No, odottelin siitä hetken aikaa, kunnes tämän minun kyttäämäni myyjän työaika ilmeisesti päättyi, koska tyyppi hävisi jonnekin. Eipä siinä, uusi myyjä paikalle ja kyttäys jatkui.

Olin hengaillut paikalla parikymmentä minuuttia, kun paikalle tuli miesasiakas, joka sai palvelua kahdelta myyjältä yhtä aikaa. Odottelin siinä vieressä, että jos toinen vaikka voisi palvella minua, mutta kymmenen minuutin kulutta minua alkoi turhauttaa niin paljon, että siinä väsymyksen tilassa painelin lähes itku silmässä ulos liikkeestä ostamaan karkkia.


Olisin toki voinut olla itsenäinen ja napata mukaan jotkut kengät, mutta koska en oo mikään juoksija ja olin valmis panostamaan hankintaan myös rahallisesti, niin halusin onnitua kerralla enkä tehdä hutiostosta. Ensin ajattelin, että olkoot koko kengät ja koko juoksu. Avauduin facebookissa ja laitoin kyseiseen liikeeseen asiakaspalautetta.

Tänään pahin kiukunpuuska oli kadonnut, joten päätin suunnata saman ketjun liikkeeseen keskustan ulkopuolelle.


Siellä oli vähemmän asiakkaita ja minut huomioivat myyjät. Toista asiakasta palvellut mies haki paikalle myyjän kauempaa, jotta minäkin sain palvelua. Ja kengät. Enpä muista, milloin olisin ostanut noin kalliita kenkiä, jos koskaan. Ja sekin vielä, että nämä ovat kuitenkin lenkkarit. Sietääkin nyt sitten juosta.

Kirpaisi kyllä vähän, että nuo eivät olleet ne superpinkit, mitkä jätin kauppaan. Tai ne käheen violetit, joita kokeilin jalkaan, mutta jotka olivat liian pienet. Ja numeroa isompi kenkä oli sitten ruman harmaa. Mutta toisaalta, on noissakin vaaleanpunaista ja nuo on melko perus, mätsäävätpähän paremmin vähän kaiken kanssa...


Kävin juoksemassa pienen testilenkin. Tai siis normaalin juoksulenkkini ja kylläpä kulki! Aivan eri kun vastaava aamulenkki vanhoilla kengillä. Tuntui, kuin olisin lentänyt. Ja juoksu ei loppunut jalkasärkyyn vaan siihen, että kunto loppui. Tai sanotaanko näin, että juokseminen olisi ollut ehkä hieman kevyempää, jos en olisi just syönyt pussillista nachoja...

Hitsi, kun en älynny ostaa juoksuhousuja. Voi olla, että täytyy lähteä kaupoille uudestaan ja se tästä "säästökuusta", joka minulla on tässä muka meneillään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!