Kirjahyllyssä

Kävin tänään kirjakaupassa ja päädyin, jälleen kerran, lastenosastolle. Jos katsoo meidän kirjahyllyä, niin yksi lokero on oikeastaan täysin koristehylly. Vanhoja kirjoja, jotka näyttää kivalta. Toinen lokero on sitten satukirjoja tai muita lastenosastolta hankittuja. Kolmas lokero on sekalaisia kirjoja ja valokuva-albumeita. Muissa lokeroissa on sitten mitä sattuu, kuten esim. laukkuja. Ennen oli myös korkokenkiä, mutta Ville siirsi ne lattialle. Eivät kai sopineet sisustukseen...

Yllä muutamia lemppareita. Kuinkas sitten kävikään -kirjan sain äitiltä lahjaksi joskus teininä. Muistan vain, että loukkaannuin kamalasti, koska kuvittelin olevani jo iso, mutta sain lastenkirjan. Myöhemmin tuosta kirjasta on tullut yksi rakkaimmista, ehkä osaksi tuon siihen liittyvän tarinan vuoksi. Lapsena Mauri Kunnaksen kirjat oli lemppareita ja muistan, että Koiramäki-kirjat oli niitä harvoja, joita käytiin läpi isän kanssa. Isä kertoi entisajoista ja minä ihmettelin. Ostin tuon Koiramäki-kokoelmakirjan loppukesästä koska se oli vaan pakko saada. Noista kirjoista ehdottomasti luetuin on kuitenkin Pikku Prinssi. Yksi kaikkien aikojen ykkössuosikeistani.

Tänään kävin ostamassa Taikatalven. Metsästin sitä jo vuosi sitten, mutta se oli loppu. Tänä vuonna olin ajoissa ja sain omani. Tuosta kirjasta on muodostunut jokatalvinen perinne. Se on vain pakko saada lukea sydäntalven aikaan, teetä juoden ja kynttilöitä polttaen. Se on ehdoton suosikkini näistä muumikirjoista.

Luen kyllä muistakin kuin satukirjoja. Olen tosi nopea lukija, mutta kuitenkin tosi kausittainen. Hyvän kirjan hotkaisen kerralla, Sinuhe Egyptiläisen luin aikoinani kahdessa päivässä. Huonompia kirjoja en saa loppuun. Olen myös tosi huono löytämään kirjoja. Tarvitsen yleensä hyvän vinkin, jotta jaksan esim. lähteä hakemaan kirjaa kirjastosta. Tai no, usein vältän kirjastoa, koska minua ahdistaa ajatus siitä, että kirja on luettava tietyn ajan sisällä. Siksi tulee luettua tosi vähän. Viimeisimmät kirjat ovatkin äidin lainaamia, jotka olen sitten kotona ollessani lukaissut. Tai sitten äidin omia kirjoja, jotka olen saanut lainaan. Tai kirjoja, jotka äiti on saanut lainaan mummulta... Viimeisimmäksi luin mummun hankkiman Laila Hirvisaaren Vienan punaisen kuun. Saman kirjailijan Sonja-sarja on muuten yksi suosikkisarjoistani.

Mutta se mitä lähdin hakemaan. Luin artikkelin Shin Dong-Hyukista ja samalla hetkellä päätin saada kyseisen kirjan käsiini. Teksti on varmaan melko ahdistavaa, yleensä en oikein lämpene tällaisille aiheille, mutta nyt jostain syystä kävin hiplaamassa kyseista kirjaa säännöllisesti. En jaksanut lähteä jonottelemaan sitä kirjastoon, ostin pokkarin. Kevyttä iltalukemista tämä ei tule olemaan, mutta vaihdan sitten lennosta vaikka siihen Koiramäkeen, jos alkaa ahdistaa...

Hyviä kirjasuosituksia otetaan vastaan! Kävin nimittäin lopultakin hankkimassa kirjastokortin tämänkin kaupungin kirjastoon, mutta toistaiseksi se on odotellut lompakossa täysin käyttämättömänä...