Kamera lomailee

Moi, minun kamera täällä vain on vähän lomaillut, koska viikonloppuna sille on tiedossa vähän keikkaa. Harmi, että missaan ite puolet kyseisistä pippaloista, mutta ehkä saatte jotain kertomusta siitä toisesta puolesta. Koska siis kamera on lähdössä jo ehkä mahdollisesti omille teilleen, niin aattelin heittää tähän väliin, että oon kuitenkin elossa. En oo vaan kauheesti pitänyt meteliä, koska en oo harrastanu mitään ikuistamisen arvoista.

Viikonlopun söin kotona mansikkakakkua ja sunnuntai-iltana lähdettiin pesäpallo-otteluun. Kamera oli mukana, mutta jätin sen autoon, koska pelkäsin vesisadetta. Oltiin äidin kanssa jo melkein lippuluukulla, kun alkoi sataa kaatamalla. Mentiin Nesteelle ja kun sade vähän hellitti, niin todettiin uuden ukkosrintaman olevan tulossa päinvastaisesta suunnasta. Mentiin sitten kotipizzaan ja suunniteltiin menevämme katsomaan pelin loppu, kun lipunmyynti olisi jo sulkeutunut. (Ei voitu lähteä kotiin, koska Heli oli katsomassa sitä ottelua, ja olisi voinut tulla sanomista, jos olisi jätetty se Sotkamoon...) Kun palattiin stadionille, niin lipunmyynti oli edelleen auki. Mentiin sitten Hiukan uimarantaan, porttien taakse kuuntelemaan selostusta, jossa jumitettiin pelin loppuun saakka.

Maanantaina uskaltauduin lopultakin alennusmyynneille, kun oletin pahimpien ruuhkien jo hävinneen. Ja kun sain lopultakin seuraa, Tommista. Ja tällä kertaa onnistuin poikkeuksellisesti löytämään jotain alennuksestakin. Mm. bikinit, joita en olisi todellakaan tarvinnut, mutta koska sai halvalla... Ostin myös hameen, jota tosin en ole päässyt käyttämään, koska en halua sotkea sitä kotona ja töissä täytyy käyttää housuja. Tai no, kävinhän minä katsomassa Harry Potterin, mutta se oli taas sellainen extreme-reissu, että... Kavereilla oli ylimääräinen lippu ensi-iltaan. Menin siis illaksi töihin, kaatosateessa. Yritin ensin pyöräillä sateenvarjon kanssa, mutta loppumatkasta totesin, että housuthan siinä kastuu kuitenkin. Sitten yritin kävellä, mutta joka paikassa oli noin kymmenen senttiä vettä ja en hoksannut kotoa lähtiessäni laittaa kahluusaappaita jalkaan. Niinpä olin aivan litimärkä reisistä alaspäin, kun pääsin töihin. Ja kun työvuoro loppui 00.00 ja leffa alkoi 00.07, niin siinä ei kauheesti olisi ehtinyt hakea kotoa vaihtovaatteita. No, kaikki meni ihan hyvin siihen saakka, kun täytyi lähteä kotiin. Vettä tuli edelleen kaatamalla ja nämä Suomen lämpimät kesäyöt tarjosivat ihastuttavat +12 astetta lämmintä. Pyöräilin avojaloin ja kävelyvauhtia, koska tulin kotiin Tommin kanssa, jonka pyörä on varastettu. Olin varma, että saan vähintään keuhkokuumeen ja kuolen, mutta toistaiseksi olo on ihan terve.

Keskiviikkona Tommi keksi, että aloitetaan juoksuharrastus. Käytiin pieni lenkki ja sen seurauksena olen löytänyt reisilihakseni, valitettavasti. Tänään tein ruuaksi couscousia, ekaa kertaa ehkä ikinä. Aattelin, että olisin kuvannut sen, mutta meidän hella meni rikki ja levy jumitti päälle. Niinpä broilerit ja kasvikset paloi vähäsen. Että sellainen viikko tähän saakka. Itse asiassa, tästä viikosta olisi saanut maailman hauskimman Viikko Suvin kanssa -postauksen...

Sotaleskeys on muisto vain

Oon ihan raato. Talo on ihan sekaisin. En oo ehtinyt tiskata enkä siivota. Oon tehny välivuoroa koko viikon, mutta huomenna helpottaa. Tai siis siltä osin, että tarttee mennä vasta illaksi, mut se voikin olla sitten entistä kauheempaa hulinaa. Varmaan pakko yrittää nukkua huomenna päiväunet ja ens yönä kunnon yöunet. Positiivista tämän kaiken keskellä on se, että tj0, eli Tommi kotiutui tänään. En tiedä, milloin herra meinasi kotiin saakka kotiutua, mutta kun tulee, niin saa kyllä siivota siltä seisomalta, ellen saa tähän väliin jotain järjetöntä energianpurkausta. Epäilen. Mutta vuosi sotaleskenä on siis teoriassa takana.

Tänään(kään) ei siis mitään tämän ihmeellisempää. Tosin kävin aamulla Jussin ylentämistilaisuudessa ja siellä prikaatinkenraali henkilökohtaisesti suositteli minulle vaihtoehtoa armeija. Täytee siis palata takaisin tuohon toteutumatta jääneeseen, yläasteaikaiseen suunnitelmaan... Tommi tuskin lämpenee ajatukselle, mutta tietäisipä ainakin, miltä tuntuu olla yksin kotona ja tiskata kaikki tiskit yksin.

Ehkä saan huomenna tai viimeistään sunnuntai-maanantai -akselilla jotain järkevää aikaiseksi blogin puolellakin. Nyt just oon tuijottanu näyttöä viimeiset viisi minuuttia molemmat aivosolut savuten, mutta mitään en oo saanu aikaiseksi. Parempi varmaan lopettaa, ennen kuin ne palavat pohjaan. Sen jälkeen ei ajateltais tämänkään vertaa.

Tunteellinen siili

No ni, enpä taas oo tänään kään tehny yhtään mitään järkevää sen jälkeen, kun tulin töistä kottiin. Saatiin eilen nerokas idea ja siihen liittyen jatkoin tätä kaksi päivää kestänyttä "rockabilly hair tutorial" -videoiden katsomista ja kampausten failaamista. Huomenna sitten jatkuu taas. Onneks töissä on välivuoro, niin minulla ei jää yhtä paljon vapaa-aikaa hukattavaksi. Huomenna alkaa myös runoviikko ja markkinakatu eli Kajjaanin kesän ykköstapahtumat ja se tietää sitä, että kadulla myydään metrilakua. Joudun varmaankin poikkeemaan joku päivä ennen töihin menoa ostoksilla. Muuten töissä tulee ilmeisesti olee vähän hässäkkää (etenkin kun on taas luvattu hellettä) just noitten kesätapahtumien vuoksi, joten iltaisin saattaa uuvuttaa myös sen verran, että en jaksa ajatella blogia. Mut katsoo nyt.

Oon oikeesti tosi säälittävä. En oo hakenu postiakaan moneen päivään, mut se johtuu siitä, että kun postilaatikolle on matkaa viisikymmentä metriä ja käynti vei minuutin, niin nyt tuossa välillä on viisi metriä syvä monttu ja kulkukielto. Se, että haen postin, vie kävellen vähintään kymmenen minuuttia. Koska Batmankin on tällä hetkellä lepokuurilla, ei tuu käveltyä edes sen vertaa. Postilaatikolle tuntuu taas tyhmältä pyöräillä, kun matka olisi Batmanille just sopiva pikkulenkki. Riittää, että pyöräilen töihin ja takaisin. Voi apua, menin lupaamaan Tommille, että aloitan Tommin kanssa lenkkeilyn kun se palaa armeijasta. Todennäköisesti se tarkoittaa juoksulenkkejä, sillä aina kun oon yrittäny saada Tommia minun ja Batmanin kanssa kävelylle, niin se ei kelpaa. Täytyis vissiin alkaa treenata vähän.

Tänään muuten kävi outo juttu. Törmäsin sattumalta yhteen blogiin, jota selasin jostain syystä melko pitkään. Nyt sitten jumitan telkkarin edessä katsomassa jotain burleski-dokumenttia ja what, tässä dokumentissa esiintyi sen blogin kirjoittaja. No, oikeasti minun pitäisi olla nukkumassa, koska oon nyt yrittäny saada tätä unirytmiä vähän enemmän kohdilleen. Tosin just nyt tajusin, että ei sillä olekaan niin väliä, koska minulla on tällä viikolla enää pelkkiä väli- ja iltavuoroja.

Loppukevennyksenä vielä meijän kotisiili, jolle meinas käydä vähän hassusti. Päästin Batmanin ulos, kun siili seisoi keskellä pihaa. Aika äkäseen se sai jalat alleen ja olin jo varma, että Batman huomas sen, mut ei. Koira äkkii sisään ja samalla tajusin, että siilit tykkää kissanruoasta. Ja meillä on sitä säkillinen Möhiksen (Joka muuten on ilmeisesti kadonnut mökillä ollessaan...) jäljiltä, joten siilillä riittää nyt syötävää. Ruoan avulla houkuttelin siilin ihan lähelle, pelkäsin jopa, että kohta se puraisee varpaasta. No, ei onneks purassu. Ehkä se puraisee huomenna.

Oho, vois muistaa laittaa sen otsikon...

Hyvinhän se sitten taas meni. Kun aamulla sängystä noustessa hiukset oli kerrankin lähes täydellisesti, niin eihän niiden laittamisesta sitte taas vastaavasti tullut yhtään mitään. Ei, vaikka katsoin ehkä kymmenen YouTube -tutoriaalia. Annoin sitten olla ja söin suklaata, jonka löysin aamulla Tommin tietokonepöydältä. Tommin veli kävi täällä yöllä Tommin koneella hoitamassa jonkun jutun ja oli sitten jättänyt suklaalevyn ehkä kiitokseksi siitä, että en laittanut ovea takalukkoon.

En tiedä mikä vaihe tää taas on, mutta näin vaivaa ruokani eteen. Jo toisen kerran viikon sisään. Perjantaina tein hirvikäristystä perunamuussilla ja ostin ihan puolukkahillot sitä varten. Tänään lähdin ihan asioikseni ostamaan Siwasta broilerinsuikaleita (maustamattomia!) ja wok-vihanneksia. Mausteeksi just himpun verran liikaa chilikastiketta ja ripaus karsinogeenejä. Piti tehdä myös nuudeleita, mut ne ei ehtinytkään sitten ajoissa mukaan, joten hylkäsin ajatuksen. Tein nimittäin tomaatti-mozzarella -salaattia. (Mikä selittää karsinogeenit...) Oon tehny ylipäätään minkäänlaista salaattia kotona ehkä puoli vuotta sitten, jos silloinkaan. Ja todisteeksi kuvia, koska kököt ruokakuvat muissa kuin ruokablogeissa saavat tunnetusti aikaan pieniä riemunkiljahduksia.

Ja nyt jatkan tätä usemman päivän jatkunutta suklaansyöntiä ja keskityn kohta alkavaan The Biggest Loser -finaalijaksoon. Omnomnomnomnom...

Tj5

Välivuorot töissä on jees, sellaisina työpäivinä ei ehdi tehdä mitään. Sitä kun herää siinä kymmenen aikoihin, syö aamupalaa reilun tunnin, täytyykin jo lähteä töihin. Ja kun tulee illalla töistä kotiin, niin kello on jo sen verran paljon ja olotila sen verran väsynyt, että ainoa houkutteleva aktiviteetti on sohvalla makaaminen. Voisi ärsyttää, ellei töissä olisi niin mukavaa. Ja itsetuntokin on kohonnut viikon aikana ehkä 567 prosenttia, kun joka toinen asiakas kehuu ulkonäköä tai haluaa naimisiin. Ja siis varmistan vielä, että ihan oikeesti tykkään tuosta hommasta niin paljon, että voisin kuvitella tekeväni tuota jatkossakin. (Ja kun tätä kysyttiin tässä taannoin, niin työkseni myyn kaljaa. Mut teen sitä ainakin toistaiseksi ilman palkkaa, koska tää liittyy vapaaehtoisiin opintoihin eli on työharjoittelu.)

Ja kun nää helteet hellitti, niin eiköhän minulla alkanu vapaat. Mut ei se oikeestaan haittaa, koska en kuitenkaan keksis yksin mitään tekemistä ja istuisin sisällä koko päivän. Jos ulkona ois hyvä ilma, niin se harmittais. Nyt ei harmita. Tai no, oikeestaan en pilvisestä kelistä huolimatta istunut koneella vaan kävin naapurissa kylässä estämässä sosiaalivajetta. Kaiken lisäksi sain sieltä kotiintuomisiksi Papun itselleen ostaman, mutta vähälle käytölle jääneen vajaan purkin hiuspuuteria, jota minun on pitänyt ostaa testattavaksi jo pitemmän aikaa, mutta en nyt enää edes jaksa alkaa mainita tästä minun saamattomuudestani...

Aloin heti testata ja ainakin yhden kokeilun perusteella uskallan sanoa ihastuneeni pikkuisen. Yritin kuvatakin tätä minun fiftarihenkistä viritelmääni, mut naisellisesta kampauksesta huolimatta oon kuitenkin edelleen sen verran putkiaivo, etten onnistu ottamaan valokuvia ja katsomaan televisiota yhtä aikaa... Lisäksi ens kerralla koetan panostaa myös tuohon naamaan ja laittaa kuntoon muutakin kuin kulmat ja nekin voisi siistiä, mikäli niiden kanssa on oltu peilin edessä edellisen kerran kahdeksan tuntia sitten.

Pian jatkan noitten YouTube -rockabellakampaustutorialien katsomista ja hiusteni päästä repimistä, mut sitä ennen huomautan, että oon kyllä oikeesti kerrankin vähän ruskettunut myös jaloista. Joten toi reisien possunpunainen väri johtuu sukkahousuista, jotka jouduin tänään laittaa päälle, jotta tarkenin pyöräillä sinne naapuriin. Ja lisäks huomasin just, että kun katsoo tuota vasemmanpuoleista kuvaa, niin oon näköjään onnistunu vahingossa ottamaan itsestäni kuvan myös peilipöydällä olevan piianpeilin kautta. Aika uskomatonta, kun en meinaa osata ottaa sitä kuvaa piianpeilin kautta edes suunnitellusti...

Ai niin, uskomatonta on myös se, että tj5. Ekaa kertaa koko vuoden aikana minua ei harmittanut päästää Tommia lähtee lomilta pois takasin kassulle. Mitä nopeemmin aika nimittäin kuluu, sitä nopeemmin Tommi on reservissä, eikä minun tarvitse enää tiskata kuin joka toinen kerta!