Hattaraa ja mansikoita

Ajatus oli, että herätään aikaisin, tehdään hieman maalaushommia ja lähdetään sitten keskustaan pyörähtämään. No, siis minähän heräsin melko aikaisin ukkoskuuroon. Kävin kiskomassa tietokoneet seinästä ja nukahdin herätäkseni puolen päivän maissa uudelleen ja todetakseni, että kello on taas tuhottoman paljon. Yritin siinä sitten syödä aamupalaa ja hoputtaa Tommia, joka ehti jo jumittaa koneelle. Kun lopulta oltiin muka valmiita lähtöön, Tommi ei löytänyt sandaalejaan mistään. Lisäksi Tommin veli oli lainannut Tommin pyörää. Siinä vaiheessa saatoin sanoa Tommille pari valittua sanaa meidän lähtemisestä...

Ei olisi kannattanut, sillä ehdittiin kävellä sata metriä, kun huomasin, että olin unohtanut ottaa pyörän avaimen mukaan. (Minä siis otin pyörän ja aikomuksena oli hakea Tommin pyörä keskustasta ja palata kotiin pyörällä.) Onneksi minulla oli pyörä, jolla polkaisin kotiin hakemaan avainta. Kun oltiin edetty puolisen kilometriä, niin Tommi muisti, että se oli luvannut viedä filmin kehitettäväksi. Tommi sitten lainasi vuorostaan pyörää ja haki sen filmin. Kun Tommi sitten sai minut kiinni, oltiin jo melkein kaupungilla. Toistan varmaan miljoonannen kerran: Miten lähteminen voi olla joka kerta näin vaikeaa?!

Käytiin siis katsastamassa paikallinen joka kesän perinne, markkinakatu. Puoli kauppakatua on suljettu liikenteeltä ja täytetty myyntikojuilla. En oikeastaan koskaan osta kadulta mitään, paitsi metrilakua. Nyt en ostanut edes sitä. Sen sijaan ostettiin mansikoita, hattaraa ja muikkuja sekä käytiin kahvilassa jääteellä. Tuon satsin jälkeen ei jostain syystä tehnyt kauheesti mieli niitä lakuja...

Muistin taas, miten paljon shoppailu voi ahdistaa. Käytiin pikaisesti H&M:llä tarkoituksena ostaa alusvaatteita (Oon melko varma, että meijän sängyn alla on joku musta aukko, joka imee kaikki minun alushousut jonnekin.) mutta aloin saada kohtauksia siitä kuumuudesta, mikä koko kaupan oli vallannut. Paitsi että törmäsin yksiin kaivattuihin polvipituisiin housuihin, jotka sitten raahasin kassalle juuri ennen kuin olisin tukehtunut. Täällä on ihan käsittämätön helle! Raatihuoneentorin mittari näytti 29 astetta, eikä aurinko edes paista tänään! Pidän kyllä lämpimästä, mutta tänään en enää pysty tekemään mitään. Paitsi istumaan koneella tuulettimen edessä.

Ai niin, unohdin käydä kirjastossa. Olisin hakenut materiaalia kesäopintoja varten, mutta ehkä sitten myöhemmin. Tällä helteellä voi vaan tapetoida vessan seiniä.