Löysin heti hyvän polun, jota pitkin oli helppo kulkea. Vaikka oon hyvä eksymään kaupungissa, niin metsässä löydän kuitenkin yleensä perille. Kerras eksyin pusikkoon ja kerran raviradalle, mutta ne ovat vain poikkeuksia säännöissä jne. jne.
Välillä piti ottaa suuntia uusiksi ja miettiä, että mihin se teltta nyt ois paras laittaa. Piti laskee noita auringonnousu- ja -laskuaikoja, jotta teltan sijainti ois ihanteellinen. Tässä vaiheessa pitää kans huomioida alusta, ei saa olla suota nimittäin. Mäntykangas on usein hyvin tasainen, mutta kuiva ja ehkä hieman tukahduttava. Ei oo mitään amatöörien puuhaa tää telttailu! Tällä helteellä pitää muistaa levätä, ettei tuu nestehukkaa. Siksi en tänään teekään kouluhommia. Ja siis juoda pitää kans. Eilen en juonut ja illalla tuli nestehukka, mutta onneksi se lähti pian pois. Totesinpahan vain, että ne kaksi lasia valkoviiniä päivässä eivät riitä pitämään nestehukkaa loitolla.
Sain lopulta teltan pystyyn, vaikka eihän noi nykyajan teltat oo homma eikä mikään pystyttää. Muistan isän ja äidin vanhan teltan, jota ei saatu koskaan kasaan. Ja siis jos joku nyt epäilee, niin kyllä, oon ollu täydellinen teltan kasaaja jo 5-vuotiaana, että ikä tuskin on vaikuttanut mitenkään. Päivällä sitä vain joutuu odottelemaan tuota teltan viilentymistä, mutta yöllä siellä on ihan hyvä olla.
Löysin onneksi tämmösen just hyvän ja tasaisen paikan tuolle teltalle. Metsässä kun saattaa olla niitä kantoja monesti ja ne on ikäviä, jos semmonen osuu tyynyn alle. En oo siis mikään prinsessa, että pikkuherneet haittais, mutta siis tajuuttehan te kyllä...
P.s. Tiijän kyllä, että helle on pehmittäny minun pään. Meen ottaa nyt vähän aurinkoo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!