Vilauttelija

Kesärytmi tässäkin hommasssa... No ei vaan sain kamerani eilen takaisin ja olinkin sitten koko päivän töissä. Illalla pyörähdin kuitenkin parilla ja vaihtamassa kuulumisia kaverin kanssa. Ei olla nähty hetkeen, koska ollaan niin kiireisiä ihmisiä (etenkin minä, joopa joo), joten oli mukava nähä pitkästä aikaa! Kaveri jäi vielä jatkamaan iltaa, mutta mitä kipaisin kotiin nukkumaan. Ihan hyvä ratkaisu, kun takana oli tosiaan se yhdeksän tunnin työpäivä ja sitä edeltäneet neljän tunnin yöunet... Siis hyvä homma, pyörin sängyssä kolmeen saakka saamatta unta.

No, tänään heräsin sitten pirteänä ja hyvin levänneenä, tein heti aamutuimaan tunnin aamulenkin ja lihashuollon siihen päälle. Niin pirtee en jaksanu olla, että oisin siivonnu. Tämä kämppä on kuin pommin jäljiltä, vaikka just siivosin! En tiijä, että kuka täällä oikein sotkee. Siivoomisen sijaan päätin uhmata tätä Suomen kesää ja pistää kesämekon päälle ja lähteä kauppaan. Siis ruokakauppaan, mutta löysin itseni laukkukaupasta.

Molemmat oli virhe. Sekä mekko että laukkukauppa. Mekossa tarkeni, mutta Kauppakatu oli kuin tuulitunneli. Jouduin pitämään helmasta kiinni koko ajan. Palatessa olin jo tuudittautunut siihen harhaan, että puistossa tuuli ei pyöritä samalla tavalla, mutta talon kulmalla ostuin johonkin pyörteeseen. Ens kerralla laitan jotku turvahousut jalkaan. Laukkukauppa oli virhe siksi, että en sitten löytäny sitä mitä hain, mutta löysin jotain sellaista, mitä en välttämättä olisi tarvinnu.

Olis ollu ehkä hienompaa ottaa nää mekkokuvat pihalla, mutta koska minulta puuttuu hovikuvaaja ja en halua olla nolo ja kuvailla itseäni yksikseni tuolla puistossa, niin päädyin sisäkuviin, joiden taustalle lätkäisin eilisaamun rehukuvia.

Samalla kaupunkireissulla pyörähdin töissä. Vesilasillisella. Terassi ois saattanu houkutella, mutta koska meen illaksi töihin ja kaikki kaverit varmaan jossain nukkumassa vielä, niin päädyin sitten ihan vaan ruokakaupan kautta kotiin. Koska oon nykyään vähän parempi nainen kuin ennen, niin opettelen laittaa ruokaa. Muutakin kun sitä perusmakaronia. Saan kaverilta reseptejä, joita sitten testailen. Alan olla jo melko hyvä jauhelikastikkeen tekijä. Lisäksi teen mielettömän hyvää salaattia!

Nyt kulutan aikaani katsomalla Juhannusjunaa. Siis mitä ihmettä, jengi on tehny 13 tuntia suoraa lähetystä juhannusyöltä. Junasta. (Teemalta tulee siis nyt uusinta tuosta kyseisestä lähetyksestä...) Siis tää tosi-tv -kulttuuri alkaa olla jo ihan käsittämätöntä. Olin jo päivittelemässä, että kuka ihme kuluttaa juhannuksensa katsoen televisiolähetystä junasta, mutta sitten muistin, että minun juhannussuunnitelma yhdessä vaiheessa näytti uhkaavasti sisältävän jotain hyvin samankaltaista aktiviteettia. (Ja nyt minä katson tätä uusintana, heh heh.)

Ehkä yritän nyt Juhannusjunasta huolimatta järjestellä paikkoja vähän tai laittaa sitä ruokaa. Ja keksiä jotain hyödyllistä tekemistä ennen työvuoroa. (Todennäköisesti löydän itseni lukemasta Feissarimokia tai Vauva-lehden keskustelupalstaa...)

P.s. Haha, mitä tuo pohje tekee tuossa viimesessä kuvassa.. Ihan niiku oisin käyny salilla tai jotain?! Ja kiitti Batman tuosta hännästä joka kuvassa.

Perusjuttua

Tulin illaksi käymään kotona ja lähin sitten kuvailemaan tuonne rantaan. Lupasin kameran isälle lainaan, joten kävin nyt sitten räpsimässä muutamia kuvia ennen sitä. Ja muutenkin vähän ulkoilemassa, nyt kun ei vielä oo lunta maassa. Toistan nyt itseäni, mutta tämä Suomen kesä on kyllä totaalisen mahtava. Torstaiksi on luvattu jotain kuutta astetta ja Lappiin mahollisesti jopa lunta. Voi hyvänen aika.

Tämä on ihan perushuttua, rehuja ilta-auringossa jne. Onhan nuokin ihan kivoja, mutta alkaa jo kyllästyttää. Nyt kaikki vapaaehtoiset ihmismallit huutaa siellä "hep!".

Joo, huomenna varioin tätä harrastusta taas hieman ja marssin kauppaan ostamaan albumin. Tilasin taas hyvän setin paperivalokuvia, jotka oottaa tuolla järjestelemistä ja kirjaan liimaamista. Palaillaanpa näille hoodeille taas, kun saan kamerani takaisin!

Aivan hyvä juhannus

Vaikka minut suunnitelmat oli vielä auki vielä pitkälle juhannusaattoon, tuli keskikesän juhlasta kuitenkin aivan hyvä. Sain viime hetken säälikutsun mökille, joten minulla ei ollu mitään ennakko-odotuksia. Olisi pitänyt olla melko heikkoa, jos juhannuksesta olisi tullut tylsempi, kuin siitä suunnitelmasta, että olisin istunut kaksi päivää yksin kämpillä tuijottaen niitä "Nyt mökille, hyvää Juhannusta!!" -päivityksiä Facebookissa. Ja kun onlinessa on ehkä se kaksi ihmistä ja nekin vain koska puhelin on jääny vahingossa päälle.

Juhannus oli kyllä melko perinteinen. Mökki, sauna ja ruokaa. Kokko jäi tänä vuonna näkemättä, mutta oikestaan tajusin asian vasta juhannuksen jälkeen. Sen sijaan ihmettelin sitä perinteistä vesisateen puuttumista ja hyttyset! Näin ehkä kaksi, joista vain toinen yritti pistää minua!? Siis mistä muualta löydät järvenrantamökin ja juhannusyön ilman verenhimoisia itikoita... Melko uskomatonta.

Olin kovin kiireinen laulaessani SingStaria, joten unohdin kameran mukanaolon lähes totaalisesti.

Tokana iltana ihailin taas auringonlaskua mökin terassilta ja totesin, että kylläpä harmittaa, jos en nyt ota sitä kameraa ja kävele sinne rantaan. Ja todellakin ois harmittanu. Tosin harmittelin vähän myös sitä, että osassa kuvia tarkennus oli ties missä, kiitos tosiaan tuon rikkinäisen kitin, jonka korvaajaa en oo vielä saanu hankittua.

Näitten kuvien jälkeen pistin kameran takas laukkuun ja rupesin iltapalalle. Kyllä kannatti taas raahata koko hiton kamera-arsenaali mukana...

Tulin eilen kotiin ja söin jääkaapin tyhjäksi kaikesta siitä ruuasta, mitä olin itselleni juhannukseksi ostanu. Oon nyt nukkunu yhen yön omassa sängyssä, mutta on edelleen vähän pölähtäny olo. Ehkä siksi, että minulla on tässä nämä pari vapaata ja oon asennoitunu tämmöseen löhöilyyn. Batmankin on hoidossa äidillä, joten kukaan ei oo ees kiskomassa minua ulos. Ehkä pitäis liikkua, ees tuohon lähi-Siwaan suklaan ostoon... Tai ehkä vois ottaa nyt itseesä niskasta kiinni. Täällä on nimittäin lievä reissusta paluun jälkeinen kaaos.

Lienee taas turha kysellä miten juhannukset on menny, kun porukka on jo siirtyny arkeen aikoja sitten. Minä tuun taas vähän viiveellä... Haha, jospa saan teijät viikonloppuun mennessä kiinni!

Tuuliviiri yllä talon katon...

Yks maailman huonoimmista bloggaajista ilmottautuu, heipä hei! Tää ois ihan ok juttu, jos minulla ois joku elämä. Mut ei. Oon vaan paahtanu sitä töihin, syömään, nukkumaan -rataa. Sinänsä ei haittaa minua, mutta se, että oon laiminlyöny tätä yhtä harrastusta, nii vähän ottaa päähän. No, nyt ois ruhtinaalliset kuusi päivää vapaata, eli ehkä mahdollisesti pisin tämän kesän vapaista. Mitään käsitettä "kesäloma" en tunne.

Aattelin sitten, että jos kerrankin tekis juhannuksena jotain normaalista poikkeavaa. Eli siis näkis kavereita. Oon normaalisti viettäny semmosia kotijuhannuksia, mutta koska hengasin koko viime talven kotona, niin suunnittelin jo vaikka mitä muuta. Suunnitelmat muuttuivat ja lopulta päädyin siihen tilanteeseen, että ostin pullon viiniä ja kaapin täyteen ruokaa ja päätin istua illan kämpillä elokuvia katsellen. Vielä pari tuntia sitten minun suunnitelmat vaihtuivat puolen minuutin välein. Hetki sitten sain kuitenkin yllättävän tarjouksen lähteä mökkeilemään ja tällä hetkellä oon menossa sinne.

En tiijä kyseisestä mökistä mitään, enkä kauheesti ees tunne sinne tulijoita, mut otetaan nyt seikkailun kannalta. Ehkä parempi sekin vaihtoehto kun löytää itsensä yksinäisenä jostain baarista juttelemassa oluttuopille. Hehehe.

Minun pitäs laittaa ehkä vielä jotain kamoja kasaan tässä kyytiä ootellessa. Ääh. Tosi vaikeeta pakata, kun en yhtään tiijä, että mitä pitäis olla mukana. Ehkä pitäis olla jopa oma teltta, jos meinaan saada katon pääni päälle!? Onneks mökki on käsittääkseni tässä melko lähellä ja taksithan on melkein ilmasia... Apuaa!

En ees toivottele enää tässä vaiheessa mitään juhannuksia kenellekään, koskapa kaikki muut vähemmän säälittävät ja enemmän ajoissa olevat on ehkä jo kaukana elektronisista laitteista ja palaa linjoille sitten viikonlopun jälkeen, täynnä hyttysenpuremia. Joten tsemppiä niitten sekä paleltumien kanssa! Aah, Suomen kesä on niin parasta!

Wannabe-kesälomalainen

Minulla oli eilen pitkästä aikaa vapaa lauantai-ilta ja sunnuntaipäivä. Tuntu vähän kesälomalta, vaikka oikeestihan minulla on siis vaan tää yks päivä vapaata... Tungin itseni reilukerhomeiningillä Jarkolle naapuriin, tyyliin "minulla on vapaata, tuun sinne".

Kriiseilin vaatteitteni kanssa. Olisin halunnu laittaa farkut, mutta lämpömittarin näyttäessä plus kahtakuutta konsultoin paria kaveria ja päädyin hameeseen. (Ei tosin mikään ylläri, kun nää pari kaveria oli kaikki miehiä...) Yritin vedota edelleen niitten farkkujen paremmuuteen sillä, että kun ryömin neljän aikaan pitseriaan ja sieltä tuohon lähipuistoon syömään sitä pitsaa ja tekee välikuolemaa, niin hameessa voi tulla kylmä. Mut ei kuulema tuu. Ja oikeestikki, oon niin tylsä, että oon jaksanu hengata pilkkuun saakka viimeks neljä vuotta sitten. Oon vanha 23-vuotiaana...

Hame on ihan uusi ja vedin parit vaatekriisit kotoa lähtiessäni. En vaan tuntenu oloani yhtään kotoisaksi. Hassua, sillä oon kaikesta huolimatta alkanu hamstrata noita hameita vaatekaappiini. Itse asiassa ostin tuolla hamereissulla myös mekon. Hups. Loppuillasta onneks lakkasin ajattelemasta liikaa ja minulla oli hauskaa siitä huolimatta, että hame meinas nousta korviin, kun harpoin menemään liian pitkillä askelilla...

Ilta oli kyllä parasta pitkään aikaan! Saatoin jopa käydä semisti tanssilattialla, ihan vaan koska minulla oli niin hyvä fiilis. Normaalisti en kauheesti innostu. Oltiin melko nätisti ja lähettiin jo hyvissä ajoin ihan vaan todetaksemme, että ulkona sataa kaatamalla vettä. Käytiin kuitenkin se pitserian kautta, koska siitä pitsalaatikosta sai hyvän sateensuojan. Haha, kastuttiin kyllä silti ihan totaalisesti! Minun "pitsikengät" otti vähän vettä sisään, joten loppumatkan kävelin avojaloin ja joka rapakon kautta, tietenkin.

Mutta se hetki. Jos minulla ois semmonen systeemi, mikä Dumbledorella oli siellä sen työhuoneessa, niin laittaisin tuon kotimatkan sinne niin, että voisin palata siihen aina kun on paha mieli. Lämmin kesäsade, valoisa yö ja paras kaveri. Pari koiranulkoiluttajaa katsoi meitä kuin sekopäitä, kun hypittiin lätäköissä kukkivan omenapuun alla ja naurettiin maailman huonoimmille jutuille. Aa, tästä kesästä tulee kyllä yhtä hieno, kun niistä lapsuuden kesistä. Aurinko paistoi melkein koko ajan ja sadekuuron aikaan mentiin pihalle juoksemaan uimapuvussa. Muu aika juostiin metsässä avojaloin, höyhenet päässä ja leikittiin intiaaneja tai sitten kelluttiin uimapuvut päällä järvessä. Aa, kesä!

Seikkailija

Huonoa omaatuntoa paikatakseni toteutin lupauksen siitä kameran kantamisesta mukana. Lähin töitten jälkeen iltalenkille, pistin jalkaan farkut ja kaulaan kameran. Voiko tuota nyt enää lenkiksi sanoa. Ehkä ennemmin iltakäppäilyä? Mut joka tapauksessa, seikkailtiin Batmanin kanssa ennen tuntematonta polkua, ihailtiin kesäiltaa ja kuljettiin yhden minun lemppareimman paikan kautta kotiin. Tosin jouduin toteamaan, että lempparipaikkaa oli vähän raivattu ja siellä oli ihan eri fiilis. Mutta onneks pajukko kasvaa nopeesti takasin...

Minun elämä on kyllä välillä yhtä seikkailua, tosin nämä seikkailut on melko pieniä. Minulle on seikkailu kulkea sellaista reittiä, mitä ei ole ennen kulkenut. Seikkailun tuntua voi tuoda se, ettei tiedä, mihin päätyy tai ihan vaan se, ettei tiedä mitä matkalta löytyy, vaikka päämäärä olisikin tiedossa. Seikkailu voi olla myös kävellä keskellä yötä kaverin luo yökylään. Matkaa on hurjat kaksisataa metriä, mutta yöllä kaikki on paljon jännempää.

Ehkä oon vähän tylsä ihminen, mutta toisaalta, eikö se oo vaan hienoo, että saa irti noinkin pienistä jutuista?

Suurin seikkailu minun elämässäni on ollut parin kesän takainen InterRail Euroopassa. Saan edelleenkin mielettömät fiilikset siitä, kun muistelen sitä, miten juna jätti meidät Kreikassa keskelle ei mitään ja lähti takaisin kohti Turkkia. Oltiin siellä lähes tyhjällä rautatieasemalla ja mietittiin, että millonkahan tänne mahtaa tulla seuraava juna ja mihin se mahtaa olla menossa. Ja missään ei mitään mulla kielellä ku kreikaksi.

Samalla reissulla päätettiin ottaa suunnaksi Transilvania, koska se vaan sattui kuulostamaan niin mahtavalta. Päädyttiin sitten junaan, joka sekin jätti meidät keskellä yötä johonkin pieneen kylään, jossa ei ollu mikään paikka auki. Nukuttiin sitten pari tuntia jonkun kioskin takana ja aamun valjetessa hiippailtiin kylää ympäri ja otettiin sitten ensimmäinen kylästä lähtevä juna.

Ja niin monta muuta muistoa tuolta reissulta...

Nyt jatkan näitä pieniä seikkailujani. Homma lähtee siitä, että sulloudun noihin uusiin farkkuihini, eräänlainen seikkailu sekin. Mutta hei, saan jo napin kiinni ja pystyn ottamaan muutaman askeleen kyseiset housut jalassa!! Löystyy, löystyy...

Hempeilyt

Oon taas paahtanu tulla ja mennä, mutta valitettavasti ilman kameraa. Tai sitten kamera on ollu mukana, mutta unohtunu johonkin laukun pohjalle. Esimerkiksi eilen olin teatterileirillä yövalvojana. Raahasin tietty kameraa mukana koko ajan, mutta lopulta keskityin vain kahvinjuontiin pysyäkseni hereillä. Kolmeen saakka jaksettiin, sitten nukahdettiin. Illalliset keskustelut tuli uniin ja seikkailin koko yön autiotalossa. Huh.

Tänään minulla oli onneks vapaapäivä. Siirryin sitten aamusta omaan sänkyyn nukkuu ja nukuin jonku pari tuntia, jonka jälkeen totesin, että nyt vois olla jo aika nousta. Kiskoin kamat kasaan ja lähin ostaa farkkuja.

Olin vähän hempeellä päällä, ehkä taas joku auringonpistos. Roosa pitsipaita ja laukku sävy sävyyn. Ja sitten tuommoset söpöt virkatut ballerinat. Oisin laittanu vaaleemmat farkut, mutta koska oon niin kyllästyny siihen että ne putoo koko ajan jalasta. (Ne ois ollu revityt ja siis vähän rokimmat ja antanu anteeksi tuota vaaleenpunasta joka paikassa.) Sen sijaan menin ostaa repimättömät vaaleet farkut, jotka todennäköisesti laitan jalkaan sitten ensi kerralla.

Niitä farkkuja siis lähin ostaa alunperinkin. Päätin, että ostan nyt sen verran tiukat farkut, että todellakin pysyy jalassa. No, eka ois tietty ok, jos ne sais jalkaan. Mut ostin ne kuitenkin, koska huomasin vanhojen ja löysien farkkujen olevan sitä yhtä numeroa isommat, joka ois tuntunu just sopivalta siellä kaupassa. Nyt sitten pitäs alkaa hengata nuo farkut jalassa sen verran, että saan sen napin kiinni.

Shoppailen tosi harvoin vaatteita. En jaksa ihmisiä siellä kaupassa, jonottamista sovituskoppeihin ja sitä jatkuvaa vaatteiden riisumista ja pukemista. Ja sitten kun pitäis päättää, että ottaako tämän vai ei. Käy urheilusta, menetin taas tänään varmaan kolme litraa nesettä hikoillessani. Mutta siis niin, kun kerran lähden, niin ostan sitten kerralla kaiken, että ei tarvitse taas hetkeen vilkaistakaan sovituskoppeja kohti.

Ja itse asiassa tää oli ehkä kaikkien aikojen onnistunein shoppailureissu! Ostin tuhona vaatteita (siis minun mittakaavassa, ei oikeesti oo paljoo...), mutta lähes kaiken alennusrekeiltä. Uskomaton tuuri!! Normaalisti en löydä sieltä yhtään mitään ja ostan kaiken sieltä normaalihintaisten osastolta ja sitten ärsyttää. Ainoastaan farkut ja sukkahousut oli normaalihintaiset, että ei paha ollenkaan. En oo ees laskenu paljonko säästin, mutta aika hitosti.

Kiitos tämän reissun, voin nyt hyvällä omalla tunnolla skipata sen juhannuksen jälkeisen alennusmyyntihulluuden. Ok, parit kengät saattaisin lähteä hakemaan, mutta sovituskoppiin en itseäni tunge. Ainakaan mielelläni. Paitsi jos löydän jotain oikeesti must have -juttuja. Haha, nään niin itseni siellä kopissa miettimässä tätä tekstiä ja hakkaamassa päätäni seinään.

Oon nykyään joutunu yhä useemmin perääntymään näitten lausuntojeni kanssa, että parempi ois jo pitää suu kiinni. (En edelleenkään pääse yli näistä asun väreistä...)

Ja hei, tänään otin kameran mukaan sekä kaupungille, että lenkille!! Nyt otan itseeni oikeestikki niskasta kiinni tämän asian suhteen. Enää ei mitään tekosyitä, ettei muka jaksa tai ei muka huvita. Tai että ei siellä kuitenkaan oo mitään kuvattavaa. Höpö höpö.

Esimerkiksi nuo omenapuut tuossa lähipuistossa! Ois hiukan harmittanu missata nämä kukat...

Viime päivien fiilikset

Oon viime aikoina tehny paljon huonoja valintoja. Ne on lähes jatkuvasti liittyny yhteen ja samaan asiaan. En ota kameraa mukaan, kun lähden iltalenkille. Oon tehny uskomattomia fiilistelyjä täällä liikkuessani. T'ää ei oo minun kotikaupunki, mut melkein kotikaupunki on. Vaikka asun nyt samoilla kulmilla, josta minun koulumatka kulki neljä vuotta, niin löydän silti aivan mahtavia, uusia juttuja! Esimerkiksi yksi vanha maalaispihapiiri. Keskellä kaupunkia! Tässä lähellä on jonkin verran vanhan Kajaanin aikaisia taloja, mutta tuo yllätti kyllä totaalisesti. Keskellä kerrostaloja oli vanha talo, jonka pihassa on edelleen punamultamaalattu talli/navetta/aittarakennus. Ja oisko vielä ollu hirrestä!

 Tai toisaalta, olisinko saanut tallennettua sitä itse fiilistä. Vähän sama juttu, kun tässä jokin aika sitten olin iltalenkillä sateen jälkeen. Sillä lenkillä, että kun ei huvittais, mutta koira menee kohta ovesta läpi. Tarkotus oli käydä vain pieni lenkki, mutta se fiilis vei mukanaan. Löysin täydellisen alkukesän yön tuoksun. Tärkeimmät elementit olivat tuomenkukka, sade, vastaleikattu nurmikko ja etanat. (Etanat tuli tähän lähinnä siitä syystä, että siinä paikalla, missä tuon tuoksun tavoitin, niin olin edellisenä päivänä rusentanut vahingossa etanan kengänpohjaan. Siis sellaisen kotilomallisen! En oo koskaan ennen ees nähny semmosta näillä leveyksillä ja nyt löysin sellaisia ihan tusinoittain! Ja yhden poljin...)

Tämäkin hetki on melko hyvä. Istun parvekkeella ja otan aurinkoa. (En nääkkään koneen näytöltä juuri mitään, joten en vastaa kuvien laadusta enkä kirjoitusvirheistä tänään.) Kentältä kuuluu pesäpallon peliäänet ja torilta musiikki. Linnut laulaa ja ihmiset on ihan kesäfiiliksissä! Vain aurinkorasva puuttuu, seuraukset kärsitään myöhemmin. (En vaan siis oo hoksannu ostaa sitä, en oo mikään kapinallinen muuten. Mutta nyt kun otan aivot käyttöön ja mietin, niin minulla saattais sittenkin olla purkin jämät viime kesältä...)

No okei, joudun olee tässä lähtövalmiudessa, mikäli töissä tulee tarve pika-avulle. Siksi hylkäsin ajatuksen bikineistä. Ja ehkä myös tuon vastapäisen talon asukkaiden viihtyvyyden vuoksi.

Mutta lupaan olla jatkossa aktiivisempi kameran ja ilta- sekä aamulenkkien suhteen!

Inpiraatio hukassa

Ääh, tää blogi elää jossain talvihorroksessa. Tää kaupunkielämä on ehkä tappanu minun inspiraation. Tai työelämä. En oo enää boheemi työtön. Virallisestikaan. Soitin just työkkäriin, että ei tarvi rahaa lähetellä.

Ei vaan ihan oikeesti, kun viettää ensin lähes kymmenen tuntia töissä, käy kaupassa, laittaa ruuan ja pesee pyykit, niin saattaa se inspiraatio olla vähän hukassa. Sitten on nää päivät, kun on töitä vaan neljä tuntia. Sillon sataa vettä ja on ihan yhtä pimeää huolimatta siitä, että avaako niitä sälekaihtimia vai ei. Kaikki normaalit ihmiset on töissä, kun ite vasta ootat sitä työvuoron alkamista.

Ajattelin kuluttaa aikaa katsomalla jotain tämän kämpän leffatarjonnasta. Suunnitelma oli ihan hyvä, täällä on kuitenkin pari semmosta leffaa, jotka oon jo pitkään halunnu nähä, en vaan oo saanu aikaseksi. Oon tähän mennessä päässy siihen saakka, että oon saanu ostos-tv:n näkymään leffamusiikeilla. Tässäki hommassa tarvis vissiin olla joku insinööri. Yks kaukosäädin ei ees toimi. Toisaalta se meinaa, että vaihtoehtoisia nappuloista on kolmasosa vähemmän. Ulkona ehtii tulla helle, ennen kun saan tämän kotiteatterisysteemin toimimaan.

Onneks aina on vaihtoehtoista tekemistä, kuten imurointi. Tai tiskaaminen. Tai paikkojen järjestely muuten vaan. Huh, jaksaahan se kiinnostaa. Ehkä vaan odottelen tuota aurinkoa tuolta esiin ja lähden siskon tykö syömään raparperipiirakkaa. Kuluuhan se päivä niinkin. Ja sieltä sitten illaksi töihin. Toivottavasti saadaan terassikelit ja asiakkaita, aikakin kuluis vähän nopeemmin.

Kannatti taas valittaa vähäsen. Sain leffan näkymään. Mutta samaan aikaan ulkona alkoi paistaa aurinko ja tää elokuva vaikuttais just semmoselta synkän päivän jutulta. No, eipä auta valittaa, katotaan nyt kun onhan tätä tässä tunti väsäiltykin. Voi ei, tekniikan ihmelapsi ilmottautuu. (Onko säälittävää, että en oo ehtiny ja jaksanu perehtyä ees tähän uuteen koneeseen?!)

Jospa se aurinko paistais vielä uudemmankin kerran tälle kesälle...

VAIOOO

Ääh, kirjottaminen on tuhohidasta, koska teen virheitä koko ajan. (Siksi kirjotan lyhyesti ja ytimekkäästi, mutta myös siksi, että äiti on tulossa kohta kahtoo Batmania eli toisin sanoen tarkistaa oonko siivonnu ja tiskannu.) Facebookin chatit on tosi hyvä juttu, koska aina kun pitäisi pyyhkiä ne typot, niin painan vahingossa enteriä. Tämän vuoksi myös kastelin itseni eilen rankkasateessa, koska en malttanut oottaa paria tuntia, että olisin saanut kyydin postiin. Onneksi matkaa on ehkä semmoset kolmesataa metriä, että ne nyt ois menny vaikka päällään seisten. Oikeestaan ois ollukki noloo pyytää autoo tuolle välille...

Ja mitä sieltä paketista sitte paljastui. Uusi tietokone. Kyllästyin siihen, että entinen käynnistyi sen nelkytviis minuuttia ja tiletti sitten viiden minuutin käytön jälkeen. Se saattoi myös sammua yhtäkkiä. Se on käyny huollossakin jo niin miljoonat kerrat, että lopulta halvemmaks tuli varmaan ostaa uus kone. Itehän en näistä kauheesti tajua, paitsi ulkonäöstä. Sen verran kuitenkin ymmärsin, että ois fiksumpaa ostaa se toiseksi nätein kone, koska siinä on puolta enemmän kiintolevytilaa kuin siinä näteimmässä. Sitten pistin niin nörtiksi, että tilasin vielä lisämuistia. Tosin tähän sain vinkin yheltä nörtiltä ja sitten sain toisen asentamaan sen muistin paikoilleen.

Lupasin itselleni, että sitten kun minulla on uusi kone, niin voin panostaa kuvankäsittelyohjelmaan! En oo vielä siellä saakka näin vuorokauden käytön jälkeen, mutta ehkä sekin päivä koittanee vielä...

Semmosta. Se on nätti, mikä on tärkeintä. Sitten lisäksi tää on puolta pienempi ja viisi kertaa kevyempi kuin vanha, eli melko helppo kulettaa mukana. Lisäksi tää toimii superpaljon nopeemmin. Eiköhän tällä taas yhet viisi vuotta pärjäillä.

Ja koska oon niin nörttien ympäröimä, niin tilasin myös hiiren samaan sarjaan. Eilisen istuin sitte yöpuvussa, kahen koneen kanssa ja sälekaihtimet kiinni. Ja söin valmispastaa. Tänään teen jo jotain muuta, ettei mee kaikki uskottavuus. Palaillaan!

Elossa!

 Heipä hei, pitkästä aikaa. Oon ollu totaalisen blogipimennossa ja itse asiassa oon ollu melko pimennossa jopa Facebookista. Sen verran on ollu tekemistä viikonloppuna. Perjantaina tein viimesen työvuoron koululla, jonka jälkeen pakkasin tavarat kasaan ja muutin Kajaaniin. Illaksi ja yöksi menin vielä töihin. Seuraavana päivänä oli parit valmistujaiset, joihin laittauduin pitkästä aikaa, mutta kuvia en tietenkään ottanut. Kiitos jonku järkyttävän päänsäryn, mihin sain vetää kasan panadolia, hierontaa ja unta ja sitten vasta helpotti sen verran, että pystyi menemään yksi töihin. Hieman harmitti ne kaikki kakut ja herkut, joita en pystynyt siinä olossani syömään.

Eilen sitten nukuin univelkoja ja päänsärkyä pois puoleen päivään, jonka jälkeen lähin pienelle roadtripille Kuhmoon. Siellä meni onneks koko päivä. Ois voinu muuten olla melko nihkeetä, kun perjantaina avattu liittymä mokkulaa varten ei alkanu pelittää vaikka kuinka soitin asiakaspalvelut läpi. Vastaukseksi sain jotain, että kokeileppa ens viikolla sitä, että saattaa alkaa toimii sitten tai sitten ei koskaan. Great. Onneks Jarkko kikkaili minun Samsungin ympärille jonku langattoman verkon, jonka huippunopeudella sitten pääsi just ja just tarkistaa kavereiden FB-päivitykset, ettei vahingossakaan tarvis soittaa...

Tänään minulla on ollu vapaapäivä, mutta läksin jo heti aamusta tunnin lenkille, jonka päälle tein lihaskuntoharjotukset. Sitten vielä imuroin ja hoidin näitä virallisia muutoasioita. Illan oon soitellu kitaraa, osaan jo Jesse Kaikurannan Vie Mut Kotiin -biisin kertsin... Lisäksi tänään alkoi toimia mokkula ja minä sain postipaketin! En tietenkään malttanut oottaa iltaan, että olisin saanut kyydin postiin, vaan juoksin sinne vesisateessa heti kun saapumisilmoitus kilahti puhelimeen. Kastuin, mutta oli sen arvoista!

Mutta paketista lisää huomenna, nyt minä lähden taas ulos sateeseen, tällä kertaa pakotettuna. Batman alkaa nimittäin olla kohta melko vihainen minulle tuolla ovella...