Minun elämä on kyllä välillä yhtä seikkailua, tosin nämä seikkailut on melko pieniä. Minulle on seikkailu kulkea sellaista reittiä, mitä ei ole ennen kulkenut. Seikkailun tuntua voi tuoda se, ettei tiedä, mihin päätyy tai ihan vaan se, ettei tiedä mitä matkalta löytyy, vaikka päämäärä olisikin tiedossa. Seikkailu voi olla myös kävellä keskellä yötä kaverin luo yökylään. Matkaa on hurjat kaksisataa metriä, mutta yöllä kaikki on paljon jännempää.
Ehkä oon vähän tylsä ihminen, mutta toisaalta, eikö se oo vaan hienoo, että saa irti noinkin pienistä jutuista?
Suurin seikkailu minun elämässäni on ollut parin kesän takainen InterRail Euroopassa. Saan edelleenkin mielettömät fiilikset siitä, kun muistelen sitä, miten juna jätti meidät Kreikassa keskelle ei mitään ja lähti takaisin kohti Turkkia. Oltiin siellä lähes tyhjällä rautatieasemalla ja mietittiin, että millonkahan tänne mahtaa tulla seuraava juna ja mihin se mahtaa olla menossa. Ja missään ei mitään mulla kielellä ku kreikaksi.
Samalla reissulla päätettiin ottaa suunnaksi Transilvania, koska se vaan sattui kuulostamaan niin mahtavalta. Päädyttiin sitten junaan, joka sekin jätti meidät keskellä yötä johonkin pieneen kylään, jossa ei ollu mikään paikka auki. Nukuttiin sitten pari tuntia jonkun kioskin takana ja aamun valjetessa hiippailtiin kylää ympäri ja otettiin sitten ensimmäinen kylästä lähtevä juna.
Ja niin monta muuta muistoa tuolta reissulta...
Nyt jatkan näitä pieniä seikkailujani. Homma lähtee siitä, että sulloudun noihin uusiin farkkuihini, eräänlainen seikkailu sekin. Mutta hei, saan jo napin kiinni ja pystyn ottamaan muutaman askeleen kyseiset housut jalassa!! Löystyy, löystyy...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!