Aivan hyvä juhannus

Vaikka minut suunnitelmat oli vielä auki vielä pitkälle juhannusaattoon, tuli keskikesän juhlasta kuitenkin aivan hyvä. Sain viime hetken säälikutsun mökille, joten minulla ei ollu mitään ennakko-odotuksia. Olisi pitänyt olla melko heikkoa, jos juhannuksesta olisi tullut tylsempi, kuin siitä suunnitelmasta, että olisin istunut kaksi päivää yksin kämpillä tuijottaen niitä "Nyt mökille, hyvää Juhannusta!!" -päivityksiä Facebookissa. Ja kun onlinessa on ehkä se kaksi ihmistä ja nekin vain koska puhelin on jääny vahingossa päälle.

Juhannus oli kyllä melko perinteinen. Mökki, sauna ja ruokaa. Kokko jäi tänä vuonna näkemättä, mutta oikestaan tajusin asian vasta juhannuksen jälkeen. Sen sijaan ihmettelin sitä perinteistä vesisateen puuttumista ja hyttyset! Näin ehkä kaksi, joista vain toinen yritti pistää minua!? Siis mistä muualta löydät järvenrantamökin ja juhannusyön ilman verenhimoisia itikoita... Melko uskomatonta.

Olin kovin kiireinen laulaessani SingStaria, joten unohdin kameran mukanaolon lähes totaalisesti.

Tokana iltana ihailin taas auringonlaskua mökin terassilta ja totesin, että kylläpä harmittaa, jos en nyt ota sitä kameraa ja kävele sinne rantaan. Ja todellakin ois harmittanu. Tosin harmittelin vähän myös sitä, että osassa kuvia tarkennus oli ties missä, kiitos tosiaan tuon rikkinäisen kitin, jonka korvaajaa en oo vielä saanu hankittua.

Näitten kuvien jälkeen pistin kameran takas laukkuun ja rupesin iltapalalle. Kyllä kannatti taas raahata koko hiton kamera-arsenaali mukana...

Tulin eilen kotiin ja söin jääkaapin tyhjäksi kaikesta siitä ruuasta, mitä olin itselleni juhannukseksi ostanu. Oon nyt nukkunu yhen yön omassa sängyssä, mutta on edelleen vähän pölähtäny olo. Ehkä siksi, että minulla on tässä nämä pari vapaata ja oon asennoitunu tämmöseen löhöilyyn. Batmankin on hoidossa äidillä, joten kukaan ei oo ees kiskomassa minua ulos. Ehkä pitäis liikkua, ees tuohon lähi-Siwaan suklaan ostoon... Tai ehkä vois ottaa nyt itseesä niskasta kiinni. Täällä on nimittäin lievä reissusta paluun jälkeinen kaaos.

Lienee taas turha kysellä miten juhannukset on menny, kun porukka on jo siirtyny arkeen aikoja sitten. Minä tuun taas vähän viiveellä... Haha, jospa saan teijät viikonloppuun mennessä kiinni!