Peuroja!

Sain valmistujaislahjaksi lahjakortin Pentikille ja oon siitä saakka pantannu sitä yrittäen miettiä jotain kivaa ostettavaa. Tai lähinnä tehdä jotain valintoja niitten kaikkien kivojen tuotteiden kesken... No, sattumalta sain lahjaksi myös Pentikin kristallikynttilänjalan, jonka kohdalla täytyy tehdä tunnustus. En alunperin ollut aivan varma, miten saisin sen sovitettua käyttöön nimenomaan minun kämppään. Mitä kauemmin kynttilänjalkaa tuolla tavaralaatikossa (jossa oli siis lähes kaikki valmistujaislahjat, kun minulla ei ollu kämppää, johon niitä roudailla) katselin, niin sitä enemmän se miellytti silmää.

Niinpä reilu puolet lahjakortin arvosta oli helposti käytetty. Mutta se toinen puoli...

Nuo kynttilänjalat on itse asiassa mielettömän kivat yhessä. Yksinäisenä tuommonen on vähän orpo, etenkin kun minullakaan ei täällä kovin kauheesti tuota kristallia muuten ole...

Lopulta päädyin käyttämään loput lahjakortista tuohon pieneen tuikkuporoon. Tai peuraan. En itse asiassa edes tiennyt, että noita tehdään pieninä. Sain tuommosen isomman vastaavan ylioppilaslahjaksi ja oon tykänny siitä mielettömän paljon.  (Voiko muuta olettaa, kun haaveilen aitoja peuransarvia seinälle...)

Nyt on äitipeuraa ja lapsipeuraa. Minun mielestä nuo toimii ehkä vähän paremmin toisistaan irrallisina, eri puolilla huonetta, mutta toistaiseksi ne saa tutustua toisiinsa tuossa sohvapöyällä. Veikkaan, että tuo asetelma ei kovin kauaa tuossa noin nättinä säily. Minulla meinaan on tapana vähän jättää asioita lojumaan.

Ja sitä paitsi, haaveilen edelleen siitä muutosta.