Mielenhallintaa

Alotin aamun heräämällä siihen, kun vesisade piiskasi ikkunoita. Great. Meillä oli suunnitteilla pientä valokuvauskeikkaa tälle päivälle, mutta todettiin, että skipataan se ja lähetään shoppailemaan. Tai oikestaan shoppailu oli suunnitelmissa jo ennen tuota kuvaushommaa, joten mentiin alkuperäisen mukaan. Sitä ennen nukuin kuitenkin hetken ja päätin tiskata, koska olin siirtänyt siivouspäivää jo muutamaan otteeseen. No, ei ollut hyvä idea sekään. Onnistuin nimittäin pudottamaan astiakaapista veitsen suoraan tiskialtaaseen. Kuulin vain sen, että en kuullut mitään. En siis sitä, että veitsi olisi kolahtanut tiskialtaan pohjaan. Hengitin syvään ja työnsin käden vaahdon sekaan ja aivan oikein. Yksi neljästä petrolinsinisestä Arabian Koko-lautasesta oli viidessä osassa. Hienoahan tässä on se, että tuon kyseisen värin valmistus on lopetettu aikoja sitten.

Mutta kertomisen arvoistahan tässä on se, mitä sitten tapahtui. Normaalisti olisin kiroillut ja lopettanut tiskaamisen kesken ja mennyt ehkä itkemään peiton alla. Nyt hengittelin tyynen rauhallisesti ja jatkoin tiskaamista. Samalla mietin, että nyt oon mokkapalani ansainnu. (Oon himonnu mokkapaloja jo kuukauden, mutta oon aina siirtäny niitten tekoa vedoten siihen, että ahmisin kuitenkin koko pellin yksinäni ja sitten olisi huono omatunto.)

Lähdin sitten saman tien tiskattuani testaamaan tätä uutta mielenhallintaa kaupungille. No, aivan ilman ostoksia en selvinny, mutta aika vähällä kuitenkin. Tosin ostin sohvan, mutta sitä ei tietenkään lasketa, koska se nyt on ollut ostoslistalla jo kuukauden. Haha, okei, saatoin löytää itselleni myös kirjahyllyn, mutta sen vielä jätin kauppaan. Tosin voi olla, että palaan ostamaan sen huomenna, niin se ehtii vielä samaan kotiinkuljetukseen sohvan kanssa.

Lisäksi ostin taas uuden kaulakorun. Mielettömän ihana, en vaan voinut jättää kauppaan, vaikka tällä hetkellä minun korunkäyttötilaisuudet on melko vähissä. Mutta hei, onhan nyt pikkujouluaika, tarvii vaan järjestää sellaset! Ja lisäksi oon luvannu pitää ne tuparit heti kun saan sen sohvan tänne. Eli jospa tuolle käyttöä tulee. Tai sitten opettelen pitämään tuota ihan arjessa. Ei voi olla niin vaikeaa... (Tosin en oo vielä saanu sitä edellistäkään vastaavaa helmikaulusta käyttöön saakka, vaikka sen nyt voisi kuvitella olevan vielä astetta helpompi.)

Lisäksi minun mielenhallintatreenit jatkui vielä illalla. Tultiin lopen uupuneina Rezan kanssa miun kämpille. Ajateltiin, että leivotaan nopsaa mokkapalat täällä ja mennään sitten viemään muutama myös Outille, joka tarjos miulle aamupalan (siis lohta ja riisiä, tuollee kevyesti), koska unohin syyä semmosen tuon lautasepisodin seurauksena. No, korkattiin tietty viinipullo ja juoruiltiin siinä leipomisen ohessa niin tehokkaasti, että pistin sitten viiden desin sijasta 500 grammaa niitä vehnäjauhoja. (Ois pitäny vaan mittailla ihan normi desimitoilla eikä kikkailla tuolla jauhojen mitta-astialla, jossa on vierekkäin tuo desilitra- ja gramma-asteikot...) Huomasin homman tietty siinä vaiheessa, kun se taikinamöykky ois pitäny saada siitä kulhosta nätisti siihen pellille.

Ja menin vielä kehumaan Prisman kassalla, että tänään oon hyvä nainen ja leivon. (Huomattiin muuten, että tuosta lähi-Prismasta tulee meijän uusi vakiokauppa! On nimittäin ilmeisesti pelkkiä nuoria miehiä töissä siinä kaupassa...)

Päivän lopputulos on kuitenkin selkeesti yksi lautanen vähemmän, mutta yksi sohva enemmän. Tavallaan siis voiton puolella. Paitsi jos kysyy pankkitililtä, mutta mitä suotta... Lisäksi miinuspisteitä tulee taas tästä huono nainen -syndroomasta, joka taas meinaa puskea esiin. Tosin kompensoin tilannetta laittamalla onnistuneesti ruokaa. Kello yhden aikaan yöllä, mutta kuitenkin. Lisäksi saan bonuspisteen huulipunasta (joka tosin on melko nude), jota sutaisin naamaani kaupungille lähtiessäni. Ja pakko vielä puuttua tuohon säähän! Onneksi illaksi pakastui vähän, joten iltalenkki sujui kuivin sukin.

Ihan ok päivä, nyt kun vielä sais unta kaiken tuon mokkapalan mättämisen jälkeen. Ja juu, koska miulla ei ollu valmiiksi tarpeeksi äklö olo, niin kiskasin just ison kupillisen kaakaota naamaan.

Kätevää ajankäyttöä

Minun tiskivuori kasvaa kasvamistaan ja imuriakin olisi hyvä varmaan ulkoiluttaa välillä tuolta siivouskaapilta. Sen sijaan käytän sen muutaman tunnin vapaa-aikani johonkin aivan hömppään, kuten kuvaten itseäni karvalakki päässä. No mutta hei, onpahan ainakin hyvä omatunto blogin suhteen...

Vielä yksi yö töitä ja sitten olisi muistaakseni kolmen päivän vapaat, joten enköhän minä ehdi hoitaa ne tiskit ja koirankarvat huomennakin. Ylihuomenna ois suunnitelmissa käydä taas vähän shoppailemassa. Tällä kertaa siis ihan suunnitellusti. Ja jospa sitä löytäis jonkun huonekalukaupankin. Meinaan nimittäin, että se sohva vois olla melko kiva saada. Ja itse asiassa pitäis taas käydä rautakaupassa. Mutta siinä me ollaankin Rezan kanssa niin ammattilaisia jo, että ei luulis tuottavan mitään ongelmia. Valitaan ehkä kuitenkin tällä kertaa joku eri putiikki, kun viimeksi. Veikkaan, että meijän kuvat on jossain sen myymälän kahvihuoneen seinällä, että myyjät tietää vältellä.

Sarvieläimiä

Ostin tässä taannoin rannekorun. Vasta kotona aloin miettiä, että minulla on varmaan joku fiksaatio peuroihin ja poroihin ja hirviin ja kauriisiin. (Voitte kuvitella minut Pentikillä kaikkien niitten peura- ja poroteemaisten juttujen keskellä...) Puuttuu enää sarvet seinältä. Ja se sarven ympärille rakennettu kattokruunu, josta oon haaveillu. Tosin sen jälkeen varmaan otan poron lemmikiksi. (Se oiski ehkä hienoin lemmikkieläin koskaan!)

Lamppuostoksilla

Minun piti lähtee tänään ostamaan lamppua vaatehuoneeseen. Vaatehuone on ainoo huone täällä, jossa on valot ja tänään sekin lamppu poksahti. Lisäksi minun suunnitelmissa oli käydä samalla reissulla apteekissa ja tein ihan ostoslistan noista kahdesta tärkeästä asiasta. Ja muutamasta muusta ei niin tärkeästä, joita ajattelin katsella, jos sattuu vastaan tulemaan ja minulla on aikaa ennen kauppojen sulkemista.

Lopputulos oli melko hämmentävä. Ostin lampun lisäksi kasan kosmetiikkaa, koska Anttilassa oli niin hyvät tarjoukset. Lisäksi ostin housut, villatakin, mekon ja pari toppia. Ainakin. Ja uuden hatun. Ja mitä vielä.... Ja luonnollisesti unohin sen apteekin siinä vaiheessa, kun molemmat kädet oli täynnä muovikasseja.

Haha, no mutta oonkin ollu viime aikoina vaatekaapilla melko hukassa ja meinaa löytää mitään kivaa. Tai ylipäätään mitään, joten eiköhän nämä ostokset oo ihan sallittuja. Tai ainakin oon hyvä uskottelemaan itelleni. (No, ehkä olin niin mielissäni siitä, että onnistuin pitämään näppini erossa yhestä takista, että annoin kaikki muut shoppailut anteeksi itselleni...)

Nyt kun oon kuluttanu päivän (tai illan) shoppaillen niin voinkin kivasti jatkaa viinibaariin. Pitkästä aikaa jaksoin oikeestikkin panostaa näihin kamppeisiin niin paljon, että laitan jakoon. Oon tosiaan ollu viime aikoina vähän hukassa tuolla vaatekaapilla, ehkä osittain tämän sään vuoksi. Ei oikeen tiijä, että tarkeneeko vai eikö.

Pitkästä aikaa voisin taas panostaa tänne blogiin muutenkin. Oon ollu viime viikonlopun kuvien jälkeen inspiraatiojumissa. Tänne Ouluun satoi ensilumi, mutta se ei nyt sitten kuitenkaan tuntunu niin hienolta täällä kaupunkiympäristössä. Vaikka olinki ihan mielissäni tuosta valon määrästä, mitä tuo lumi tuo mukanaa. Haha, tänään vedin tyylikkäästi sutia keskustassa. Joku autoilija vielä ystävällisesti antoi miulle tietä ja lähin sitten hipsii tien yli, mutta jäinkin vaan luistelee hetkeksi aikaa yhteen kohtaan. Haha, no, annoinpa sille autokuskille päivän naurut. Jatkossa voisin kuitenkin yrittää herättää astetta vähemmän huomiota ja ajattelin viiä nuo kengät suutarille ja pyytää jotku nastat tai kitkat sinne pohjiin.

Mutta hei, nyt kohti sitä viinibaaria! Mukavat viikonloput teille!!

Pakkaspäivä

Siitä huolimatta, että nukuin viime yönä viisitoista tuntia, niin heräsin jo puolen päivän seutuun. Ja se oli onni se! Mieletön aamu. Tai aamupäivä. Tai päivä, heh. Pääasia, että ehdin kuitenkin pihalle. Heti herättyäni kiskoin vaatteet niskaan ja juoksin kameran kanssa rantaan. Sieltä paluun jälkeen tehtiin vielä parin tunnin kävelyreissu, sekin kameran kanssa.

Nämä on just niitä päiviä, jotka harmittaisi niin paljon menettää nukkumalla! Taidan heivata pimennysverhoni jonnekin kuuseen. Mihin sitä unta tarvitsee, jos auringosta saa energiaa monta kertaa enemmän?

Passissa

Miun suunnitelmat muuttu tuossa useempaan otteesen. No, lopulta minun vapaapäivät on menny niin, että perjantaina nukuin kivasti kellon ympäri ja heräsin illalla klo 18.18. Minun olisi pitäny suunnitelman mukaan herätä siinä kolmen aikoihin, jonka jälkeen olisin siivonnu, pakannu ja lähtenyt sitten ajelee Kainuuta kohti. No, pikapakkaus ja auton keula kohti korpimaisemia, kämpän kunnosta viis... Olin sitten maisemissa siinä yheksän jälkeen ja äiti kaatoi minulle just lasillisen viiniä ja olin ottamassa ekaa hörppyä, kun velipoika soitti, että nyt pitäs lähteä kuskiksi.

Viinit jäi juomatta ja ajeltiin poikain kanssa pikapyörähykselle Kajaaniin. Oltiin takas kotona jo hyvissä ajoin, siinä kahen seudussa, jonka jälkeen asetin herätyksen reilun kolmen tunnin päähän vain todetakseni aamulla, että en ole nukkunut silmäystäkään - kiitos tämän uuden unirytmin. Mehtään oli kuitenkin lähdettävä ja eiköhän me paahdettu sielläkin täysi päivä. Oon nyt valvonu kellon ympäri ja vähitellen alkaa jo silmissä tuntua...

Otin tällä kertaa kameran mukaan ja kuvailin passissa ollessani. Teitä on tullu jonkin verran uusia lukijoita (ja en tätä muutenkaan oo kovin ahkeraan huuellu), joten kerrattakoot, että harrastan siis metsästystä. Meijän kylällä kun se vihreä jahtipuku on kansallispuvun asemassa, niin tämä nyt on melko luonnollinen harrastus meillä päin. Täällä metsästävää naista ei oo oikeestaan kyseenalaistettu, vaikka ei meitäkään nyt ihan mahottomasti oo. Mutta sitten ei tarvitse mennä kovin kauas, kun tästä harrastuksesta mainitsemalla saa jo melkoista ihmettelyä aikaan...

Koska tämä on laji, joka jakaa mielipiteitä, en yleensä huutele tästä kovinkaan paljoa, koska en vaan jaksa inttää asiasta. Toki oon rehellinen, jos asiasta kysytään ja jos porukassa aletaan puhua metsästyksestä, niin lähen toki keskusteluun mukaan. (Yleensä löydän itseni just näistä keskusteluista.) Aika harvoin onneksi törmää täysin kielteisiin asenteisiin, ainakaan täällä meillä maalla päin. Ja usein nuo mahdolliset kielteiset asenteet johtuu niistä muutamista vastuuttomista metsästäjistä ja mediassa esillä olleissa negatiivisista uutisista. Mutta meitä on moneen junaan, ja onneksi suurin osa metsästäjistä on fiksua ja vastuunsa tuntevaa porukkaa. (Tai ainakin haluun kovasti usko niin, koska muuten miullekki tulee paha mieli!)

Ite haluan pitää metsässä liikkuessani päässä sen ajatuksen, että luonnolta ei voi ottaa, vaan se antaa, jos haluaa. Ja nautin jo pelkästään luonnossa olemisesta ja koiran kanssa touhuilusta, joten se mahdollinen saalis on sitten vain mukava lisä aina silloin tällöin, kun tuuri käy.

Tästä aiheestahan voisi jatkaa loputtomiin, mutta ehkä jätän tämän toistaiseksi tähän. Toki kysymyksiä saa heitellä ja vastailen sitten niihin tarkemmin! Ja jos on jotain kommentoitavaa aiheeseen (tai vaikka johonkin muutunkin aiheeseen) liittyen, niin kaikki asialliset kommentit ja perustellut mielipiteet ovat mielettömän tervetulleita, ovat ne sitten puolesta tai vastaan!

Tee se itse -lehtikasa

Syksyllä pitää aina kuvata perinteisiä lehtikuvia, mutta koska en kehannu lähteä tuonne puistoon keikoilemaan kameran eteen, niin toin lehdet kotiin. Tosin toin vaan muutaman kappaleen, vaikka ajatus lehtikasasta olohuoneessa olisiki  kiehtonut. Ja toivoin, että nuissa olisi mahollisimman vähän koiranpissiä.

En tiijä mihin oon taas saanu ajan kulumaan. Ehkä oon vaan nukkunu ja käyny töissä. Lopun ajan oon vaan syöny. Eilen tosin pesin vähän pyykkiä ja laitoin ruokaa. Myös jälkkäriä. (Joka tosin vähän epäonnistui, koska improsin koko homman eli oon edelleenkin vielä hieman huono nainen, vaikka oon tosiaan yrittäny parantaa tuota keittiötoimintaani.) Vielä ois yksi yö töitä ja huomenna suuntaan Kainuuseen vaihtamaan autoon talvirenkaita. Siellä on kuulema satanut jo lunta! En oo ihan varma, että oonko iloinen vai harmissani, että täällä on plus viisi lämmintä ja sataa vettä...

Minulla on ollu joku pakkomielteinen ajatus mokkapalojen tekoon jo pitemmän aikaa, mutta en oo saanu aikaseksi vielä mitään. Ehkä siksi, että täällä ei oo mitään ainesosia ja toisaalta tuntuis tyhmältä leipoa pellillinen mokkapaloja ja syödä ne yksin. Ja ehkä siitä saattais tulla myös vähän huono omatunto. Vaikka toisaalta, löysin tässä taannoin aivan mielettömän upean lenkkipolun, joten yks pellillinen mokkapalaa sinne tai tänne... Oon jo suunnitellu valokuvausreissua sinne!

Niin, valokuvauksesta puheen ollen, ajattelin tosiaan saada jonkin inspiraation lauantaille. Oon nimittäin niin monesti keikoillu meijän lähimetässä toivoen, että oispa nyt se kaukolaukaisin. Ja nyt kun se on, niin täytyis varmaan käyttää tilaisuus hyväksi välittömästi! Itse asiassa minulla ois ollu yksi idea mielessä jo kauan, mutta epäilemättä vesi on jo aivan liian kylmää, etenkin kun joutuisin ajelemaan puoli tuntia vielä enemmän metsään toteuttaakseni ajatuksen.

Yöseikkailijan yöseikkailuja

Minä tulin just ulkoo, iltalenkiltä! Itse asiassa tämä oli ylimääräinen iltalenkki, jolle vaan päädyin kameran kanssa. Ilmoitin nimittäin facebookissa kokeneeni aavemaisen iltalenkin itsestään sammuvien ja syttyvien katulyhtyjen merkeissä, minkä jälkeen yksi oululainen kaveri ilmoitti, että aikoo lähteä tsekkaa paikan välittömästi. Kello yhdeltä yöllä. No, aikamme asiasta poristuamme päätin, että ok, tuun mukaan kameran kanssa, koska olin harmitellut sen puuttumista iltalenkillä.

Oon ollu viime päivinä niin fiiliksissä tästä kaupungista. Alan tuntea oloni täällä kotoisaksi. Eilen nimittäin näin iltalenkkeillessäni revontulia ja nyt oon löytäny täältä tyypin, jonka mielestä on täysin normaalia hengata spontaanisti puistossa minun ja kameran ja Batmanin kanssa. Keskellä yötä. Pakkasella.

Oon niin fiiliksissä myös näistä kuvista, että en malta jättää julkaisua huomiseen! Nyt jos hipsisi jo nukkumaan...

Väsymyksen multihuipentuma

Minulla on ollu tänään tehokas päivä, ainakin siihen nähden, että oon nukkunu viime yönä semmoset neljä tuntia. Mutta sen vuoksi oonkin ehkä ehtinyt saada aikaan niin paljon! Nyt oon aivan poikki ja mahakin on jostain syystä taas kipeä. (Syön lääkkeeksi suklaata, varmasti hyvä idea...) Mutta blogin kannalta oleellisinta on uusi banneri, johon en tietenkään oo tyytyväinen. Mutta en jaksa enää säätää, koska muuten alkaa särkee jo päätäkin. Minulla oli jonkinlainen idea olemassa, mutta toteutus ei sitten ollutkaan aivan yksinkertainen juttu. Otin kaksisataa kuvaa sitä varten, mutta lopulta hylkäsin koko ajatuksen ja käytin tuota parin yön takaista kuvaa ja tein vaan jonkun hätäisen kyhäelmän. Saa nyt olla siinä sen aikaa, että saan uudemman inspiraation, mikä tapahtuu toivottavasti vähän virkeämmässä olotilassa. Ja suht pian.

Äiti siis tuli tänne aamulla tai siis normaalien ihmisten rytmiin päivällä ja lähdettiin sitten kädentaito tms. messuille. Messuilla koomasin eka väsymystä ja kun aloin piristyä niin käytiin syömässä ja loppuajan koomasin sitten sitä ruokailun jälkeistä olotilaa. Ostoksia en siis juuri tehny. Paitsi ostin taas uudet hanskat. Ja avaimenperän. Koska sehän nyt on minun elämän kannalta erittäin oleellinen asia.

Illalla kävin vielä kahvilla ja yhellä minttukaakaolla kaverin kanssa. Keksin muuten nyt, että tämä mahakipu voi johtua päivän kahvin määrästä. Oon juonu vuorokauden sisään kaksi normaalia ja yhen ison kupin kahvia, kun normaalisti en juo ollenkaan. Vois kuvitella, että olo ois jotenkin pirteempi, mutta ilmeisesti ei auta. Pakko painua nukkumaan ja sotkea taas unirytmit totaalisesti...

Postauksen kuvat on niitä hyljättyjä bannerimateriaaleja. Ettei nyt ois menny ne kaksisataa kuvaa aivan hukkaan... Jos joku tarvii kännykkään alkolukon, niin minä voisin tarvita sekä kameraan että blogiin jonku väsymysmittarin, joka tietyn pisteen jälkeen sulkee kaikki laitteet ja käskee minun mennä nukkumaan. Ite kun en selkeestikään oikein nyt tiijä, että kuuntelenko kroppaani vai meenkö henkisen olotilan mukaan. Tää joka toinen päivä toisin ei välttämättä oo se kaikista fiksuin vaihtoehto...

Talven pakoilua

Taistelen talvea vastaan. Toistaiseksi oon vielä pysyny erossa villakangastakista, mutta sen sijaan oon kaivanu kaapista paksuimman villapuseroni. Hyvin on tarennu! Tarttisin tosin pipon. Tällä hetkellä minun vaihtoehot on baskeri tai pinkki strassipipo, joten voi olla, että maanantai on shoppailupäivä. Lenkillä oon käyttäny tyylikkäästi huivia, ettei korvat putoa päästä. Tänään muuten kävin aamulenkillä auringonlaskun aikaan. Se oli aivan hienoa, koska itehän näin sen auringonnousuna ja olin fiiliksissä, että olin reipas ja heränny niin aikasin. Itsensä huijaaminenhan on parasta.

Minulla on tällä hetkellä käytössä yhet kirjavat lapaset. Ostin kaupasta nälypuhelinneulehanskat kaikkien kadonneiden lapasten ja hankojeni muistoksi, mutta koska ne on semmosta ohutta lankaa, niin onnistuin tietenkin repäsee niihin silmäpaon ekalla käyttökerralla. Seuraavaksi hankin semmoset lasten nipsuttimet, joilla ne käsineet saa hihoihin kiinni. Ja ne hanskat on jotain terästä. Tällä nykyisellä menolla oon vararikossa näitten kamppeitteni kanssa.

Villapusero on äitin tekemä, joskus kauan aikaa sitten. Oon huono käyttää tämmösiä, koska ne on auttamattomasti liian lämpimiä sisätiloissa. Mutta kauppareissulla ja työmatkoilla ne on ok! Ja mahdollistavat villakangastakin välttelyn. Ensi viikonloppuna ehkä ajelen käymään kotiseudulla hakemassa ihanan toppatakkini, sitten saa tuulla vaikka Siperiasta!

Ääh, ajattelin, että näiden asujen kuvaaminen helpottuis tuon kaukolaukaisimen myötä, mutta samalla ois tarvinnu ostaa myös valoa tähän kämppään ja se uusi objektiivi, jolla vois kuvata myös laajakuvaa. Ei meinaa nimittäin riittää tila täällä kämpässä tuolle 50mm putkelle...

Monta metriä helmiä

Minulla on jo pitkään ollut mielessä eräs kuvausidea. Mutta niinkuin monissa muissakin tapauksissa, inspiraatio, joka sais sen toteutumaan, on ollut hukassa. Syykin lienee melko simppeli. Mallin puute. Mutta hei, koska nyt omistan tuon kaukolaukaisimen, niin voin tuurata sitä mallia. Hehe.

No, aivan rehellisesti, minulla jäi tästä vielä jotain kipinöitä mieleen kytemään, joten saatan jatkaa tästä vielä ihan mallinkin kanssa, kun semmoisen saan jostain joskus. Sillon haluaisin keskittyä paremmin myös vaatteisiin ja miljööseen.

Suurin inspiraation lähde olivat siis nuo helmet. Siis monta metriä tuommosta helminauhaa, joulukoristeosastolta alennusmyynnistä joskus joulun jälkeen ostettu parilla eurolla. Helmien pohjalta tein sitten tuon meikin ja kampauksen, jotka halusin olevan tässä se pääasia. Lisäksi oisin haaveillu valkoisesta pitsistä ja muusta semmoisesta oheisrekvisiitasta, mutta ne nyt sai jäädä, koska en jaksanut alkaa rakentaa yöllä enää mitään studioo ja kaikkein mieluitenhan olisin kuvannut ulkona, mutta veikkaan, että se ei ois ollu nyt se fiksuin ratkaisu. Ootan mieluummin sitä mielessä olevaa pikkupakkasta, kun maa on kuurassa. Ja sitä mallia, joka palelee minun puolesta... Ja jotain rauhallisempaa ympäristöä, kuin Oulun keskustan tuntuma.

Okei, myönnän nyt, että lopputulema ei ollut aivan sitä mitä lähdin hakemaan. Mielessä oli jotain zombielumikuningatar-henkistä wannabe-glamourjuttua, mutta kun tuo meikin suttuisuus (sohin hopeeta luomiväriä ympäri naamaa) ei näkynyt kuvissa sellaisenaan, vaan muuttui erityiskuulaaksi ihoksi, niin minkäs teet.

Haha, ihanaa, että ilmat on viilenny, koska ootte heti siirtyny rannoilta tietokoneruutujen äärelle ja oonkin saanu viime aikoina mielettömästi ihania kommentteja tänne blogiin! Kiitos niistä kaikista!!

Retrovärejä

Oikeestaan ei minulla oo mitään asiaa, rakastuin vaan tuohon ruskean ja murretun keltaisen yhdistelmään ja piti päästä leikkimään.

Oon tänään heränny aivan liian aikaisin siihen nähden, mihin aikaan menin nukkumaan. Oon tänään silittänyt verhot, paitsi sen yhden, jossa on silityskielto. Miksi ihmeessä!? Niitä verhoja ei saa myöskään pestä. En ymmärrä tätä nykymaailmaa. Mitään ei saa pestä. Just kun sain pyykinpesukoneen lopultakin toimimaan! Oon ollu niin innoissani, että nyt pyörii kolmas pyykki. (Tosin toistaiseksi vaan semmosia materiaaleja, jotka saa pestä.) Vielä ois yksi valkopyykki oottamassa vuoroaan. Saa nähä kestääkö tuo kone vai ylikuumeneeko se. Saa nähä, onko suunnitteluinsinöörit ymmärtäny mitään todellisesta työnteosta. Lisäksi oon tiskannu tiskipöydällisen tavaraa. Onneksi on pieni tiskipöytä. Ja onneks piilotin tilanpuutteen vuoksi puolet astioista ylähyllyille, niin käyttökuppeja ja kippoja on nyt vähemmän ja puhtaat loppuu nopeemmin.

Nyt pitäis lähteä käyttämään Batman pihalla ja sitten laittaa vähän ruokaa. Jatkoin eilistä miehistä linjaani rautakauppojen jälkeen Prismassa ja ostin lenkkimakkaraa ja lisäksi aattelin tehä lohkopottuja. Omnom, onkin jo vähän nälkä, koska eihän tosimies millään nuudelilla elä niin.

P.s. Edistyin taas vähän siivoushommissa ja kohta voin tehä sisustuspostauksia!

P.p.s Edistyin myös vakiopaikkojen metsästyksessä ja löysin taas uuden, ihanan istumapaikan! Seuraava askel on uskaltautua niihin myös yksin. (Koska en tunne täältä vielä tarpeeksi ihmisiä siihen, että saisin aina jonku mukaan, kun haluun lähteä.) Siihen ajattelin ottaa avuksi lukutaktiikan. Lukeminen on hyvä syy hengata kahviloissa yksin. Huomenna meen ehkä hakemaan paikallista kirjastokorttia ja lainaamaan pari hyvää kirjaa ja alotan lukuharrastuksen kahviloissa!

Kaukoo

Oon shoppaillu nyt kaksi päivää. Hauskaa tässä on se, että en oo ostanu oikeestaan ollenkaan vaatteita. Sen sijaan oon kolunnu mm. rautakauppoja ja Prisman LVI-osastoa. Ostin nimittäin pesukoneen, joka käytiin asentamassa tänne maanantaina. Ilmeni kuitenkin, että poistovesiletku on liian lyhyt ja jatkoletkun asentaminen ois maksanu 29 euroa ylimääräistä. No, aattelin toki, että oon sen verran näppärä tyttö, että osaan hoitaa homman itekkin. No, otin sitten tytöt henkiseksi tueksi (tai oikeestaan huijasin ne sillä varjolla, että käydään samalla reissulla Zeppeliinissä ja Hemtexissä) ja mentiin sitten Rautiaan ostamaan osia. Käveltiin sitä kauppaa tunti ympäri ja saatiin myyjiltä pitkiä katseita. Lopulta sitten mentiin kysymään sitä apua ite, kun ei vissin näytetty joko tarpeeksi potentiaalisilta asiakkailta tai sitten ei näytetty avuttomilta. Veikkaan, että kyseessä ei ollu ainakaan jälkimmäinen.

Myyjä oli tosi ystävällinen, vaikkakin suurin haaste meijän kanssa oli varmaan pokan pitäminen. Tosin se antoi ymmärtää, että voin vaan ostaa pitemmän putken ja vaihtaa sen sen lyhyen tilalle. No, väärin meni. Sitä alkuperäistä putkea ei sitten saakaan ilmeisesti irti ja tänään sitten metsästin niitä liitososia useemmastakin paikasta. Sekin on taas yksi uusi tarina, mutta en edes jaksa mennä siihen.

Mutta siihen tämän postauksen varsinaiseen aiheeseen. Sieltä reissulta tarttui mukaan paljon muutakin.

Päivittelin tuossa joskus taannoin etälaukaisimen puutetta ja sainkin sen postauksen jälkeen ihmettelyitä, että enkö muka sellaista omista. No en ole omistanut vielä tähän päivään saakka, vaikka semmoinen on ollut ostoslistalla noin kolme vuotta. (Voitte kuvitella, että välillä tuo kameran ja poseerauspaikan välillä juokseminen saattaa ottaa hermoon...) Nyt lopultakin minulla on etälaukaisin!! Jee! Minun elämä helpottuu huimasti ja jospa tämä blogikin saisi vähän uutta potkua tästä hankinnasta.

Ja joo, nuo verhot on ehkä hieman rutussa, mutta en tiijä mihin minun vanha silitysrauta on hukkunut, joten ostin uuden vasta tänään. (Oikeestaan tämä on turvallisempi vaihtoehto, koska se entinen oli melko retro ja johdon kulumat oli paikattu jo muutamaan otteeseen ilmastointiteipillä. En yhtään ihmettele, vaikka sähköasentaja-pikkuveli ois heittäny sen salaa roskikseen asustellessaan viime talvena minun kämpillä...) No, verhotkin on ostettu itse asiassa vasta eilen, tähän mennessä tuossa ikkunassa on roikkunut päiväpeitto, joka ei pitänyt valoa kovinkaan hyvin. Ja näin yötyöläisenä kunnon pimennysverhot nyt on melko must juttu... Mutta niin, en vain malttanut olla testaamatta verhojen toimivuutta, joten ripustin ne paikoilleen vähän ruttuisena. Mutta korjaan asian huomenna, sitä paitsi ajattelin muutenkin nyt laittaa kaiken täällä kuntoon, koskapa oon nyt saanu kaiken tarvittavan sohvaa lukuunottamatta ostettua. Nyt voisin alkaa shoppailulakkoon.

Loppukevennyksenä on pakko vielä julkaista tämä vahinko-otos. Haha, en tosiaankaan huomannut tuota koiraa tuolla kuvaa ottaessani... Luulin että se oli nukkumassa. Vasta siirrettyäni kuvat koneelle olin pudota tuolilta. Tuo se kyllä osaa olla pökelö. Eilen muuten ostin olohuoneeseen valkoisen maton, joka ei kestä vesipesua. (En tosiaankaan hoksannut ajatella tätä kaupassa...) Tänään Batman käytti sitä mattoa ruokailualustana. (Tyypillä kun on tapana hakea keittiöstä suu täyteen nappuloita ja kantaa ne sinne, missä minäkin olen, tiputtaa koko lasti maahan eli yleensä matolle ja syödä sitten siitä rauhassa yksitellen.)

Yllärishoppailuja

Lähin ostamaan kaupasta jauhelihaa ja hiuslakkaa. Totesin samalla reissulla, että sähköyhtiötä voi vaihtaa monestakin syystä. Edullisemman hinnan vuoksi. Tai ekologisemman sähköntuotannon vuoksi. Tai matkalahjakorttiarvonnan vuoksi. Tai liian mukavan, nuoren miesmyyjän vuoksi. Ollaan kuulema naapureita. Se halus minun puhelinnumeron, joten melko vakavaahan tämä jo on. (Okei, saatto johtua myös siitä, että osallistuin siihen arvontaan...)

No, tavallaanhan se on päivän hyvä työ, kun vaihoin uusiutumattomasta uusiutuvaan energiaan. (Hyvä näin, kun on käyttäny tätä sähköyhtiöö nyt kuusi päivää...) Niitä energiamyyjiä nauratti vähän, kun ne arvioi minun sähkönkulutusta ja kerroin, että no eihän minulla oo täällä ees lamppuja vielä, niin varmaan pysyy hyvin kurissa. 

Sen sijaan poltan kynttilöitä. Onpahan ainakin tunnelmallista. Kävin taas hamstraamassa vähän lisää. Kuulin, että Tiimarissa ois kynttilöitä -40 prosenttia, mutta luojan kiitos, en tiijä vielä missä täällä kyseinen liike sijaitsee. Sen sijaan törmäsin tänään Sinooperiin, mutta se oli harmillisesti jo kiinni. Näitten kynttilöitten kanssa vois tosin jo rajoittaa. Minulla on esim. parin vuoden takaisen punasen sisustuskauden aikaisia punaisia kynttilöitä muutama kilo. No, ehkä saan poltettua niitä jouluna. Oikeestaan hankin niitä lamppuja aivan turhaan.

Oon muuten saanu täällä jo vähän sisustustakin kuntoon. Tosin melko olennaisia asioita, kuten se sohva ja ne verhot puuttuvat edelleen. Mutta tuommoisia pieniä yksityiskohtia, jotka on aivan hyviä, jos ei katso niitä vieressä olevia muuttolaatikoita ja paperikasoja, jotka oottaa jatkolajittelua. Oon just hyvä nuitten paperien kanssa. Kerään kaikki aina fiksusti yhteen pinoon, laskut ja työvuorolistat ja muut. Yritä siinä nyt sitten löytää sieltä arkistoista mitään, jos oikeesti tarviit.

Mutta asiasta toiseen, kun katon näitä kuvia, niin tekis entistä enemmän mieli repiä nuo tapetit pois ja iskeä maalia tilalle. Ei tosin jaksais mitkään remppahommat nyt kiinnostaa, mutta kellertävät tapetit ei ehkä oo ihan sitä mitä haluaisin. (Valottomuudessa on toki se hyvä puoli, että eipä paljo tapetin sävyt näy.) Sama tekis mieli tehä pesuhuoneen lampunvarjostimelle. Sekin on keltainen. (Ja valitettavasti yksi niistä harvoista olemassa olevista valonlähteistä tässä asunnossa.) Samoin on minun uusi paita, joka on ainoa keltainen asia tässä kämpässä, joka minua miellyttää.

Mut hei, minun pää lyö tällä hetkellä niin tehokkaasti tyhjää, että siirryn näistä kirjotteluhommista ihan muihin juttuihin. Esimerkiksi lukemään erästä nimeltä mainitsematonta glamourblogia, joka on jäänyt näissä muuttohässäköissä vähän taka-alalle.... Ja yöksi pitäis töihin. Tosi kiva, lauantaiyöt on kuulema kiireisimpiä. Huh, itkettää jo valmiiksi.

Suttua

Oon ehkä kertonu minun rikkinäisestä objektiivista. Siitä, joka tarkentaa automaatilla vaan toiseen suuntaan ja siihenkin vähän miten sattuu. No, tänään tuo lopetti senkin. Manuaalitarkennuskin kävi vähän hankalaksi, ja kamera ilmoitti aukkoarvoksi jatkuvasti f 00. Hyvä juttu. Minä kun olin ajatellut, että pärjään hieman hajalla objektiivilla nyt jonkin aikaa, kunnes saan nää välttämättömämmät, kuten sohvan ja pimennysverhot ostettua. Ilmeisesti joudunkin marssimaan objektiiviostoksille hyvinkin pian.

Oikealla tuo kittilinssin kuva. Taiteellisesti epäselvä... Ajatuksena oli siis kuvata leffapäivän kamppeet, mutta jostain syystä vähän turhauduin tuon kamerahomman kanssa ja kuvasaldo on melko köyhä. Samalla reissulla pyörähin jo vahingossa Stockalla katselemassa uutta linssiä. Ostamatta vielä jäi, mutta voi olla, että joudun palaamaan paikalle. Oikeastaan menin alunperin etsimään hanskoja. Minun uusi laukku kun tuntuu syövän niitä samaa tahtia kuin pesukone sukkia. Oon hukannu viikon sisään lapasen ja yhden nahkahanskan. Alakaa kohta tulla kylmä paljain sormin.

No, niitä hanskoja en löytänyt. Sen sijaan löysin muuta tärkeetä, kuten sukkia ja peruspuseroo ja semmosta. Ihan hyvä vaan, pitää nyt tosissaan yrittää pitää tää rahanmeno kurissa, että saan tänne sen sohvan. Ja ne pimennysverhot, että voin ylipäätään nukkua. Ja itse asiassa minulla ei oo mattoja eikä kattolamppujakaan. Ja niin, kerroinko jo tuosta minun objektiivista. Ihan oikeesti, yksi lottovoitto voisi olla paikallaan nyt.