Passissa

Miun suunnitelmat muuttu tuossa useempaan otteesen. No, lopulta minun vapaapäivät on menny niin, että perjantaina nukuin kivasti kellon ympäri ja heräsin illalla klo 18.18. Minun olisi pitäny suunnitelman mukaan herätä siinä kolmen aikoihin, jonka jälkeen olisin siivonnu, pakannu ja lähtenyt sitten ajelee Kainuuta kohti. No, pikapakkaus ja auton keula kohti korpimaisemia, kämpän kunnosta viis... Olin sitten maisemissa siinä yheksän jälkeen ja äiti kaatoi minulle just lasillisen viiniä ja olin ottamassa ekaa hörppyä, kun velipoika soitti, että nyt pitäs lähteä kuskiksi.

Viinit jäi juomatta ja ajeltiin poikain kanssa pikapyörähykselle Kajaaniin. Oltiin takas kotona jo hyvissä ajoin, siinä kahen seudussa, jonka jälkeen asetin herätyksen reilun kolmen tunnin päähän vain todetakseni aamulla, että en ole nukkunut silmäystäkään - kiitos tämän uuden unirytmin. Mehtään oli kuitenkin lähdettävä ja eiköhän me paahdettu sielläkin täysi päivä. Oon nyt valvonu kellon ympäri ja vähitellen alkaa jo silmissä tuntua...

Otin tällä kertaa kameran mukaan ja kuvailin passissa ollessani. Teitä on tullu jonkin verran uusia lukijoita (ja en tätä muutenkaan oo kovin ahkeraan huuellu), joten kerrattakoot, että harrastan siis metsästystä. Meijän kylällä kun se vihreä jahtipuku on kansallispuvun asemassa, niin tämä nyt on melko luonnollinen harrastus meillä päin. Täällä metsästävää naista ei oo oikeestaan kyseenalaistettu, vaikka ei meitäkään nyt ihan mahottomasti oo. Mutta sitten ei tarvitse mennä kovin kauas, kun tästä harrastuksesta mainitsemalla saa jo melkoista ihmettelyä aikaan...

Koska tämä on laji, joka jakaa mielipiteitä, en yleensä huutele tästä kovinkaan paljoa, koska en vaan jaksa inttää asiasta. Toki oon rehellinen, jos asiasta kysytään ja jos porukassa aletaan puhua metsästyksestä, niin lähen toki keskusteluun mukaan. (Yleensä löydän itseni just näistä keskusteluista.) Aika harvoin onneksi törmää täysin kielteisiin asenteisiin, ainakaan täällä meillä maalla päin. Ja usein nuo mahdolliset kielteiset asenteet johtuu niistä muutamista vastuuttomista metsästäjistä ja mediassa esillä olleissa negatiivisista uutisista. Mutta meitä on moneen junaan, ja onneksi suurin osa metsästäjistä on fiksua ja vastuunsa tuntevaa porukkaa. (Tai ainakin haluun kovasti usko niin, koska muuten miullekki tulee paha mieli!)

Ite haluan pitää metsässä liikkuessani päässä sen ajatuksen, että luonnolta ei voi ottaa, vaan se antaa, jos haluaa. Ja nautin jo pelkästään luonnossa olemisesta ja koiran kanssa touhuilusta, joten se mahdollinen saalis on sitten vain mukava lisä aina silloin tällöin, kun tuuri käy.

Tästä aiheestahan voisi jatkaa loputtomiin, mutta ehkä jätän tämän toistaiseksi tähän. Toki kysymyksiä saa heitellä ja vastailen sitten niihin tarkemmin! Ja jos on jotain kommentoitavaa aiheeseen (tai vaikka johonkin muutunkin aiheeseen) liittyen, niin kaikki asialliset kommentit ja perustellut mielipiteet ovat mielettömän tervetulleita, ovat ne sitten puolesta tai vastaan!