2013 PARHAAT

Ajattelin näin pian päättyvän vuoden kunniaksi tehdä pienen listan parhaista asioista. Ostin pussin sipsejä ja tölkin santtua, niillä mennään, sillä minulla jää suuremmat juhlinnat väliin töiden vuoksi. Mukavat vuodenvaihteet kuitenkin kaikille!

VUODEN HANKINTA

Joitain kuukausia sitten arvoin partiokaupassa, että onko ok ostaa uudet kumpparit, jos omistaa jo suunnilleen neljät. Mitä pitemmälle tämä "talvi" on edennyt, sitä varmempi olen ollut. Tretornin kumisaappaat, vuoden ykköshankinta. (Hyvinä seuraajina tulivat jokaisen TSI-miehen ykköslaite, kuumaliimapistooli sekä kiireisiä aamuja huomattavasti rentouttava viiden metrin defa-kaapeli.)

VUODEN LAUKKU

Tää kategoria on mukana, koska jokainen tyyliblogi tarvii tämmösen... Ei vaan siksi, että vuoden hankinta on jo käytetty, niin tälle piti tehä oma. Ostin heräteostoksena Citymarketin alekorista mummolaukun. Tämä ei siis ollut kallis. Eikä tämä ollut mitään sellaista, jota olisin jo pitkään etsinyt. Meinasin jättää tämän ostamatta, mutta oikeesti tää on ainoa laukku, mitä oon ostopäivän jälkeen käyttänyt.

VUODEN TURISTIKOHDE

Tähän kategoriaan olisi parikin ehdotusta, mutta kahden kärjessä roikkuvat vanhat kyläkaupat, joihin tälle vuodelle eksyin. Toinen oli jo museo ja jäikin sitten kakkoseksi tälle vielä toiminnassa olevalle ykköselle, eli Jalavan kaupalle Taivalkoskella. Aivan uskomaton paikka, uusi ja vanha tavara sekaisin sulassa sovussa.


VUODEN MIES

Selasin blogia taaksepäin. Viime vuodenvaihteessa, juuri kriittisellä puolen yön hetkellä tuntematon mies kävi ilmoittamassa minulle, yksinäiselle naiselle olevansa umpihomo ja häipyi. Tästä ei mennyt edes montaa päivää, kun olin näemmä saada eräältä herrasmieheltä kuonooni, koska en lämmennyt hänen iskuyrityksilleen. Onhan näitä riittänyt, mutta sitten tuli Ville, joten valitsen sen. Vai oisko tämä kuulunut sittenkin tuonne "vuoden hankinta" -osioon..?

VUODEN BATMAN

VUODEN TEINIPISSIS

Tää palkinto menee minulle, istuttiin Henun kanssa keväällä rotuaarilla, kun paikalle pölähti ehkä jotain parikymppisiä poikia, jotka sen kummemmin kyselemättä tuomitsivat meidät 15-vuotiaiksi teinipissiksiksi. Ihan hienoa, se normaali arvaus (19 vuotta) on tipahtanut tänä vuonna vielä neljällä vuodella.

VUODEN UNI

 

VUODEN LÖYTÖ

Pääsin käymään eräässä mielettömän hienossa vanhassa tehdasrakennuksessa, jossa kävin sitten vielä uudestaankin ja ensi kesänä varmaan taas, koska ei vaan malta pysyä poissa.


VUODEN KESÄLOMA

Minulla oli elämäni ensimmäinen palkallinen kesäloma. Hengasin melkein koko kaksiviikkoisen Kainuussa, koska en keksinyt mitään tekemistä Oulussa. En kyllä muista yhtään, mitä olisin tehnyt sitten Ristijärvelläkään, mutta siellä tekemättömyys on paljon hauskempaa!

VUODEN LUONTOKUVA

VUODEN VIDEO

Joulun jälkeiset

Joulu on takana päin ja oon hiljalleen palannut arkeen. Olin kolme päivää avaamatta tietokonetta, joten olin totaalisen lomalla kaikesta mitä maailmalla tapahtui. No, huijasin vähän ja katsoin kerran päivässä merkittävimmät tapahtumat eli kaikki hyvän joulun toivotukset ja valitukset vesisateesta puhelimella Facebookista. Aaton vietin kotona Ristijärvellä, lähinnä katsoin televisiota ja söin. Joulupäivänä sitten ajeltiin Kuusamoon joulujameihin ja Tapanina vielä yksi kyläilylenkki Taivalkoskelle. Ja välipäivät ja vuodenvaihteen vietänkin iloisesti töissä ja oon taas vapaalla sitten ensi vuonna. Heh.

Olin tositosi laiska kameran kanssa, en tiedä miksi. Meinasin kerran lähteä ulos kuvailemaan, mutta vilkaisin ikkunasta ulos ja totesin, että en halua muistaa tästä joulusta vesisadetta.Otin pari kuvaa kuusenkoristelusta.

Heli hoiti tänä vuonna kuusenkoristelun, vaikkakaan en usko, että meillä olisi nykyään enää juurikaan näkemyseroja asiassa. Ollaan aikuistuttu.

Olin ollut tosi kilttinä, koska sain valtavan lahjakasan, jonka nyt oon jo tietysti ripotellut ympäri kämppää tai en muuten vaan katsonut järkeväksi kuvata, vaikkakin minä uusissa kalsareissa ja sukissa nyt olisinkin varmaan tosi kysytty. Blogin kannalta merkityksellisin juttu on varmaankin se kauan kaivattu kamerareppu, ei voi enää vedota kameralaukun kantamisesta aiheutuvaan hartiasärkyyn ja jäädä sohvalle makaamaan...

Saatiin blenderi, nyt vaan uusia smoothie-reseptejä kehiin! Alan olla jo vähän täynnä tuota ikisuosikkiani, bansku-avocado-appelsiini-hunaja-sörsseliäni... Ja seuraavaksi postaan pelkästään ruuasta.

Lisäksi paketista kuoriutui mm. muumitarjotin, mikä onkin osoittautunut erittäin tarpeelliseksi tällaiselle sohvasyöjälle. Entinen tarjotin kun tuppasi usein olemaan vähän liian iso ja viemään liian paljon tilaa. Tämä on juuri passeli mm. tuolle uudelle Taika-teekupilleni, joka sekin tuli täysin yllärinä! Olen käynyt hypistelemässä tuota salaa useasti, mutta jättänyt sen yhtä monta kertaa hyllyyn. Nyt loppui hypistelyt!

Viltsun paketista sain Kalevala Korun riipuksen ja Villelle ostin Makian lompakon ja semmosen peruspaketin, eli villapaidan, sukkia ja bokserit. Kaikki lahjat löyty tänä vuonna tosi helposti, isälle ja Jussille on aina kaikkein vaikein hankkia jotain, mutta tänä vuonna isän lahja oli eka hankittu. Se vaan tuli vastaan! Jussille teetätin toiveesta canvas-taulun omasta valokuvastani. Lisäksi teetätin muutamat valokuvakirjat ja jakelin niitä sinne tänne. 

Semmoinen joulu se. Parasta oli saada koko meijän perhe yhtä aikaa koolle pitkästä aikaa ja nähä kaikkia muitakin ihania ihmisiä! Ja syyä kinkkua ja laatikoita. Ja suklaata.

Kuvajoulukalenteri: 24. luukku

Mietin tätä pitkään. 24. päivä. Tähän kuuluisi se kaikkien aikojen kuva, mutta minulla ei ole mitään yhtä tiettyä lempikuvaa. Nämä tähän saakka nähdyt kuvat ovat kaikki merkityksellisiä, mutta en osaa sanoa vain yhtä parasta. Valitsin sitten hetken mielijohteesta tämän.

Tässä on niin monta minulle ominaista ja rakasta elementtiä. Kuvan sävyt, melko neutraalit ja ehkä jopa viileät, mutta tunnelma on silti lämmin. Vastavalo, hyvin haastava elementti valokuvatessa, mutta tykkään käytä sitä, välillä jopa liiallisuuksiin. Kasvit tunkevat joka toiseen ottamaani kuvaan, vaikka en niin suunnittelekaan. Kai meillä on joku yhteys. Lisäksi keijupölyn lailla leijailevat lumihiutaleet tekevät kuvasta taianomaisen... Siis perusminua!

Ihanaa Joulua!

Kuvajoulukalenteri: 23. luukku

Tämä kuva oli pitkään yksi suosikkikuvistani. Ja löydän tästä edelleen minua kiehtovia elementtejä, vaikka tavallaan näen tässä puutteitakin, etenkin paikan mahdollisuudet huomioon ottaen. (Tämä on siis upea Myllykoski Pienen Karhunkierroksen varrella Kuusamossa.) Otin tämän koulun reissulla, samalla jolla menetin kaikkien aikojen kuvan. (Poro seisoi vasta-auringossa kukkulan laella, mutta jäin tuijottamaan sitä suu auki niin, että unohdin ottaa kuvan...) Tämä kuva on niiltä ajoilta, kun aloin toden teolla innostua kuvaamisesta vakavammin. Muistan, kun opettaja huomasi kamerani ja käytiin keskusteluja valokuvauksesta, jota hänkin harrasti. Ja olin niin mielissäni, kun ymmärsin kaiken, mitä puhuttiin.

Kuvajoulukalenteri: 22. luukku

Kuva on vahinkolaukaus viime syksyltä. Oltiin lähdössä metsään, Terri odotteli innoissaan ja nappasin kuvan. Oikeastaan en ajatellut aluksi, että tästä kuvasta olisi sen suurempaa iloa. Yritin kuvata Junnua, joka tosin pomppi edestakaisin niin, ettei siitä saanut yhtäkään terävää kuvaa. Tämäkin oli alunperin kovin tumma, mutta pienellä muokkauksella tästä tulikin päivän hienoin kuva.

Mielestäni tässä on mielettömän kaunis tunnelma, kuvaa syksyä erityisen hyvin. Meidän Terrikään ei aina jaksa olla kovin kuvauksellinen, mutta tässä se on omassa elementissään ja siksi kuvakin onnistui. Kuva on toki tärkeä myös sisältönsä vuoksi.

Kuvajoulukalenteri: 21. luukku

Joulukalenterissa onkin vilahtanut aiemmin kuva autiotalosta. Tämäkin on autio, mutta teollisuusrakennus. Vaikka tykkäänkin enemmän kodeista, on tämä yksi suosikkikohteitani. Tänne piti palata uudelleen ja voi olla, ettei sekään jäänyt viimeiseksi kerraksi. Ja tämä on yksi suosikkikuvistani kyseisestä kohteesta. Valo, yksityiskohdat... Mieletöntä.

Kuvat amarylliksesta, paketista ja Batmanista

Heippa höpöt, täältä tulee pitkästä aikaa vähän kuulumisiakin. Oon aivan poikki. Mutta eloissa silti. En tiijä oonko oottanu joulua ja vapaita niin kovasti, että voin välillä jo melko huonosti. Huippasi, päätä särki ja muuta kivaa, mutta nyt on jo parempi olo! Onneksi huomisen aamuvuoron jälkeen helpottaa kunnolla ja oon vapaalla kaikki pyhät ja mikä tärkeintä, pääsen kotiin Kainuuseen. 

Oon harrastanu tänä vuonna erityisen paljon ensikertaostoja itseäni ajatellen. Syksymmällä ostin elämäni ensimmäisen aikakausilehden. (Aikuistuin vähän.) Nyt joulun alla ostin elämäni ensimmäisen kukan kotiini, amarylliksen. (Tosi aikuista jo.)

Olin jo varautunut ottamaan sen joulureissuille mukaan, mikäli se ei ehtisi kukkia ennen joulua, kun jouluna en ole sitä täällä katselemassa. No, eipähän tuo parhaaseen kukintoonsa nytkään ehtinyt, mutta kukkivana tuskin kannattanee lähteä kuljettelemaan ympäri Suomea. Ja kun tuota tavaraa nyt muutenkin taitaa olla muutama ylimääräinen säkki niitä joulupukin hommia. Totesin muuten, että tuota kukintaa nopeutti huomattavasti, kun vaihdoin verhot vähän ohuempiin ja se vähäinenkin luonnonvalo pääsi sisään... Hehe, Sherlock hommissa. Ja uusista verhoistakin olin muuten aikeissa kirjottaa, mutta koska unohdin kuvata sen kivoimman yksityiskohdan, niin siirrän sen postauksen sitten myöhempään, jospa vaikka saataisiin kattokruunukin paikoilleen siihen mennessä...

Hankin tosiaan viimeisetkin lahjat jo viikkoa ennen joulua, joten nyt on vähän tyhjä olo. Ei ole juurikaan stressattavaa ja perinteisesti se viime hetken stressi kun on ollut olennainen osa minun jouluvalmistelujani. Viime vuonnahan ostin viimeiset paketit kotimatkalla Limingantullin Prismasta. Heh.

Pari juttua pitäisi vielä laittaa pakettiin ja homma ois siinä, jouluaatolle jää sitten vaan syöminen ja kuusen koristelu. Oon tosin nyt viime vuosina jättäny sen homman Helin vastuulle, koska pienempänä terrorisoin ja aiheutin syviä haavoja pikkusiskon sieluun, kun kielsin laittamasta kuuseen epäsopivia koristeita eli just niitä, jotka Heli sinne ois halunnu. Ja Heli jos joku on tarkka joulunsa päältä...

Sitten yritin ottaa Batmanista vielä tunnelmallista joulukuvaa, mutta aloin epäillä, että Batmanissa asuu pieni joulumasistelija. Se vaan luimisteli ja näytti hapanta naamaa. Vähän sama, kun yritin ottaa siitä joulukorttikuvaa. Tosin luulen kyllä, että vielä se joulumieli puskee sieltä esiin, kun on lahjojen avaamisen aika... Tosin tästäkin varmaan saadaan yksi riita aikaiseksi, sillä ostin Terrille ja Junnulle vinkuvat pallot ja Batman saa kuitenkin vaan hemmetin kalliin älypelin... Veikkaan, että Batman ei välttämättä ihan ymmärrä sen pelin arvon päälle, jos ympärillä pomppii vinkuvia palloja!

Kuvajoulukalenteri: 20. luukku

Jouluaatto lähenee huimaa vauhtia, mutta vielä olisi muutama kuva jäljellä!

Tällä kertaa taas kuvauskeikalta, jossa olin mukana kyllä ihan vaan talkoolaisena muitten joukossa. Mutta mielelläni tuolla kyllä kuvasin, oli nimittäin sen verran inspiroivia kohteita. Tässä on menossa esitys siitä, miten ihmiset ovat vuosisatojen aikana eläneet. Mielestäni tunnelma on erittäin kiehtova, jopa niin kovasti, että en edes huomaa pieniä valokuvauksellisia ongelmakohtia, kuten pikkupojan halkeaminen vasempaan laitaan tai kasvojen puuttuminen, koska en halua julkaista täällä kasvokuvia kysymättä mallin mielipidettä asiaan. Kuvat kun ovat tosiaan esityksen ehdoilla otettuja.

Jokunen kuva lisää tapahtumasta löytyy täältä!

Kuvajoulukalenteri: 19. luukku

Ai hitsi, en edes muistanut näiden kuvien olemassaoloa! Olipa onni, että tuli tämän joulukalenterin myötä selailtua omia tuotoksiaan... Tässä on nyt poikkeuksellisesti kaksi kuvaa, koska toimivat mielestäni kuvaparina erinomaisesti!

Oltiin Miikan kanssa jo pitempään suunniteltu jotain "fantasiakuvausta" ja päädyttiin tämmöiseen perinteiseen asetelmaan. Ja näistähän tuli loistavia, on muuten ehkä blogihistoriani yksi suosituimmista postauksista ollut tämä! (Lisää kuvia siis täällä.) Miikan kanssa on kuvailtu myös jälkeenpäin, ja aina Miika kerää ihailuja... Toivottavasti päästään taas pian kuvailemaan lisää!

Kuvajoulukalenteri: 18. luukku

Päivän kuvana on tänään poikkeuksellisesti ruudunkaappaus Instagram-tililtäni. Tämä on kuuden kyseiseen sovellukseen aikoinaan lataamani kuva, mutta tämän kohdalla tajusin, että ei se hyvä kuva ole todellakaan pelkästä kamerasta kiinni. Otin tämän vanhalla Samsungillani, mutta tämä on edelleenkin yksi kaikkien aikojen suosikki-instakuvistani. Ja muutenkin arvostan tämän korkealle.

Mikäli nopeat räpsyt kiinnostavat, niin @suvipy pyrkii päivittymään blogia aktiivisemmin!

Kuvajoulukalenteri: 17. luukku

Tämä kuva on minulle merkityksellinen sisältönsä vuoksi. Tämä on nimittäin otettu rakkaan harrastuksen puitteissa, hirvimetsällä ollessamme. Erityisen tästä tekee tunnelma. Toisinaan niin brutaaliksi ja julmaksi syytetty harrastus ja näin kaunis kuva. Tämä on kuitenkin se, miten asian itse haluan nähdä. Minulle yksi iso osa harrastusta on luonto ja sen kauneus. Ja niiden luoma tunnelma. Syyt siihen, miten jaksan herätä viikonloppuaamuisin kuudeksi metsään, säästä huolimatta.

En oikein osaa selittää, miksi valitsin nimenomaan tämän kuvan, kun minulla olisi muitakin kauniita kuvia metsästysreissuilta. Mutta ehkä tämä on kaikista kaunein. Ja on mahdollimman kaukana siitä hyvin yleisestä mielikuvasta lajiin liittyen.

Kuvajoulukalenteri: 16. luukku

Tämä kuva on niitä harvoja keikkoja, joita olen saanut tehdä pyydettynä, vaikkakin pyytäjä nyt yllättäen olikin kaverini. Mila oli melko haastava kuvattava menevän luonteensa ja nuoren ikänsä vuoksi, mutta saatiin muutama loisto-otos. Ja Anni oli todella tyytyväinen näihin kuviin, joten ei kai siinä itsekään voi valittaa.

Kuten olen aiemmin sanonutkin, koirakuvat ovat minulle jostain syystä sitä ominta aluetta muun luontokuvauksen ohella. Näitä tekisi mieluummin enemmänkin. Sopivan haastavia, mallit kun usein tekevät vähän sitä mitä huvittaa...

Kuvajoulukalenteri: 15. luukku

Tämä kuva on yhdeltä lumilautakuvauskeikalta, jolla isäkin oli mukana. Siltä samalta, josta kirjoittelin jo aiemminkin. Tykkään tästä kuvasta valtavasti. Tästä tulee mieleen planeetta avaruudessa ja assosioin tämän välittömästi lempikirjaani Pikku Prinssiin. 

Isä hiihti erään kumpareen laella, nappasin kuvan hieman vinoon ja siinä se. Enempää en osaa sanoa.

Viime aikojen TOP3 -heräteostokset

Vaihteeksi muutakin kuin joulukalenteria. Oon tehny viime aikoina hienoja hankintoja. Ykkösenä on ehottomasti viiden metrin defa-lämmityskaapeli entisen kahden metrin kaapelin ja jatkoroikan yhdistelmän tilalle. Toisena on puolitoista vuotta hakusessa ollut kristallikruunu olohuoneeseen. Ei ehkä se täydellisin, mutta ensimmäinen budjettiin mahtuva kattokruunu, jonka kelpuutan. Se vaan lojuu vielä toistaiseksi pahvilaatikossaan keskellä olohuoneen lattiaa, koska minun pitäis saaha aikaiseksi soittaa vuokranantajalle, että soittais sähkömiehen paikalle.

Lisäksi on tapahtunut jotain hyvin mystistä. Minulla on kaikki joululahjat hommattuna. Pari on vielä matkalla, mutta tulossa. Tai no, oikeastaan yksi pieni paketti olisi vielä suunnitteilla hankkia, mutta siitäkään en meinaa stressata. Tänä vuonna hankin jopa koirien paketit hyvissä ajoin, ettei tarvitse taas seisoskella aattona tyhjällä lemmikkiosastolla Prismassa.

Näitten suunniteltujen ostosten lisäksi olen tehnyt erityisen hienoja heräteostoksia, joista on nyt tulossa TOP3-lista.

Kuumaliimapistooli. Toistaiseksi en ole vielä keksinyt, mitä alkaisin liimailla, mutta koska tämän tullessa vastaan Viltsukin oli sitä mieltä, että ehdottoman tarpeellinen, niin ostoskoriin lähti. Mutta kyllähän jokaisella itseään kunnioittavalla askartelijalla pitää olla kuumaliimapistooli! Oltiin niin optimisteja tulevien liimaustarpeiden suhteen, että ostettiin saman tien lisäpaketti liimatikkuja. Eli kaikki kuumaliimaamiseen pohjautuvat askarteluvinkit ovat tervetulleita!

Pöllöpaita. Perus henkkamaukkaa, mutta en edes miettinyt jättäväni kauppaan. Oikeastaan poikkesin kauppaan vain Pasin seurana, mutta koska se miesten osasto on perimmäisessä nurkassa, niin ehdin bongata matkalta tämän. Saman tien mukaan ja kassalle kulkematta sovituskopin kautta. Ehkä tämä joulu on saanut minut sekaisin glitteristä ja kimaltavasta, koska ostin hiljattain myös glitterkosteusvoiteen... Mutta sanokaa nyt, eikö olekin ehkä söpöin neule koskaan?

Ja sitten vielä tämän päivän hankinta, hienoin kaulakoru ikinä! Poikkesin torinrannassa olevaan pieneen aittaan, jossa hypistelin joka toista ihanaa korua, mutta en tosiaankaan meinannut ostaa mitään itselleni. Kunnes löysin kyseisen miehen. Naurettiin ääneen, miten mainio koru! Nauru loppui siinä vaiheessa, kun vähän ennen kassalle menoa palasin vielä koruosastolle hakemaan Kekkosen mukaani. Myyjäkin nauroi tälle hankinnalle, toimikoot sitten vaikka jäänmurtajana sosiaalisissa tilanteissa. Ja tuinpahan jotain käsityöläistä!

Kuvajoulukalenteri: 14. luukku

Kuva on samalta marraskuun aamulta kuin kalenterin alkupuolella nähty kuva Batmanista laiturilla. Tämä kuva on itselleni merkittävä sen vuoksi, että tämä on ensimmäinen kuva, joka on päätynyt seinälle jonnekin muualle kuin itselleni. Äiti nimittäin vihjaisi kuvan nähtyään, että olisi hieno tauluna. Ja onneksi tontut olivat olleet tiirakkana ja joulupukki toi mieluisan paketin. Nyt tämä kuva on siis metrin levyisenä canvasina lapsuudenkotini olohuoneessa.

Kuvajoulukalenteri: 13. luukku

Jatketaan ihmiskuvauslinjalla, Lucianpäivän kunniaksi. Kaunis siskoni Heli menee kyllä Luciasta. Harvoin saan Heliä mallikseni, mutta viime syksynä onnisti! Mentiin rannan heinikkoon kuvailemaan ja tykkäsin lopputuloksesta tosi paljon. Kauniit sävyt, kaunis syyspäivä ja tietenkin kaunis malli. Vaatii melko paljon epäonnistua.

Halusin nostaa nämä kuvat esille, koska ihmiskuvaus on minulle niin harvinaista herkkua. Siihen maailmaan haluaisin uppoutua lisää, erityisesti fantasiahenkiset kuvat olisivat minun juttuni.

Kuvajoulukalenteri: 12. luukku

Tänään luukussa on omakuva. Omakuvia nyt tulee otettua melko paljon, välillä ihan hävettävän usein. Harvemmin näitten kanssa kuitenkaan kokee samanlaista onnistumisen tunnetta kuin tässä tapauksessa. Haukka oli tappanut koppelon metsään, ja minä toin puolet sulista kotiin. Tiesin heti, mihin ne käytän, mutta en kuitenkaan saanut muuta mallia kuin itseni. No, eipä siinä muuta kuin kaukolaukaisin hommiin ja olipahan ainakin kuvaaja ja malli samalla aaltopituudella. Vaikka toki mielluummin kuvaisin ulkopuolista mallia kuin itseäni.

Nämä ovat minusta erittäin onnistuneita omakuvia ja nimenomaan sanan todellisessa merkityksessä. Kuvaavat pitkälti sitä, miten näen itseni. Kaikkihan suuret taiteilijat ovat maalanneet omakuviaan kautta aikojen...

Kuvajoulukalenteri: 11. luukku

Ekan luukun alta paljastui lumilautailukuva, joka ei suinkaan jäänyt viimeiseksi. Siitä se kaikki oikeastaan alkoi. Kaikkein uskollisin mallini on veljeni, jonka kanssa rymytään talvet pitkin hankia ja kesät kuljen maastopyörän perässä pitkin polkuja. Tämä on kaikkien aikojen suosikkini lumilautakuvista. Tässä on melko rento meininki, ei mitään temppua, vaan pelkkää puuterilaskua. Mutta sain tähän mielettömän tunnelman ja värit, ainakin omasta mielestäni.

Kuvajoulukalenteri: 10. luukku

Kuvasin Helin ylioppilaskuvat ja minusta oli mukavaa, että perfektionisti-pikkusisko halusi nimenomaan minut ottamaan nuo kuvat eikä ketään ammattilaiskuvaajaa. Nämä on ensimmäiset ja ainoat valmistujaiskuvat, jotka oon ottanu. Tämä ei ollu se lopullinen kuva, joka päätyi kiitoskortteihin, mutta ehkä oma suosikkini. Tai en tiedä, koska saatiin niin paljon kivaa materiaalia.

Heli siis halusi vähän erilaisen kuvan, kuin perusruusupönötys. Mentiin sitten meidän kodin vieressä olevaan peikkometsään ottamaan saniaiskuvia auringonlaskun aikaan.

Kuvajoulukalenteri: 9. luukku

Tämän päivän luukusta paljastuu itselaukaisimella otettu kuva, joka on palanen eräästä vieläkin hieman kesken olevasta projektista. Lähdettiin kuvaamaan eri vuosikymmeniä ja tämä kuva on ehdoton suosikkini koko sarjasta. Kyseessä on siis Seurojentanssit 50-luvulla. Eihän tämä nyt viimeisen päälle sommiteltua ole, koska tosiaan itselaukaisimella räpsittiin menemään. (Tuolloin en edes omistanut langatonta...) Kaikesta huolimatta tykkään tästä tosi paljon ja tämä on suurin ja mielenkiintoisin valokuvaiksellinen projekti, jota olen tehnyt.

Tehtiin ihanan Riikan kanssa kaikki itse. Kampaukset, meikit ja asutkin pengottiin ties mistä. Päästiin 70-luvulle saakka, minkä jälkeen ollaan jumitettu aikatauluongelmien vuoksi. Olemassa olevat (valitettavan pienet) kuvat voi käydä kurkkimassa blogin historiasta täältä! (Klikkaamalla kuvat auki ne näkee suurempina!)

Kitinää

En tiedä, mikä tässä viikonlopussa on oikein vikana. Mikään ei mene suunnittellusti. Kaikki alkoi tilauksesta Ifolorille. Väänsin kahdeksan tuntia tilausta, ensimmäistä kertaa olin aikeissa tilata kuvakirjoja, mutta sitten huomasin, että suositellulla ohjelmalla tehtyjä kuvakirjoja ei voi liittää samaan tilaukseen muiden tuotteiden kanssa. No, äkäinen viesti aspaan, josta vastaus, että no näinpä se on. Postikuluista saa vähän alennusta, kun tekee molemmat tilaukset muutaman tunnin sisään. Tässä vaiheessa homma meni periaatteelliseksi. Päätin tehdä kuvakirjankin neissä sen sijaan, että olisin vain tyytynyt maksamaan ne kahdet postarit. Luonnollisesti tätä seurasi taas muutama tunti värkkäämistä, kunnes tuli havainto siitä, että netissä kirjan viimeistely eli tekstien lisääminen ei käykään ihan noin vain.

En edes jaksa muistella, miten hirveä vääntö tästä seurasi, mutta tarvitsin yhtä aikaa auki ties kuinka monta tekstinkäsittely- ja kuvanmuokkausohjelmaa, jotta pääsin haluamaani lopputulokseen, käytetystä ajasta puhumattakaan. Ja lopputuloksesta puheenollen, tilaako joku kuvatuotteita muualta kuin Ifolorilta? Tähän saakka olen ollut enemmän kuin tyytyväinen, mutta nyt jäi sen verran paha maku suuhun, että kokeilisin mieluusti jotain toistakin firmaa.

Kuvasähläyksen lisäksi minulla on ollut hukassa mm. villasukka (Löytyi yhdellä villasukalla tehdyn lenkin jälkeen keskeltä lattiaa.) ja meikkivoide. Lisäksi jatkoroikka on mennyt mystisesti rikki ja en ole saanut autoa lämmitystolppaan. Tässä sattui toinenkin pieni sählinki asiaan (Eli uuden jatkoroikan hankintaan..) liittyen, joten olen edelleen ilman kyseistä piuhaa. Ei liene ylläri, että nyt ne pakkaset sitten iski. Toivotaan, että auto starttaa ja pääsen tästä roikkaukaupan kautta töihin. (Lienee turvallisinta kaivaa taksin numero jo valmiiksi esille...)

Ai niin, ja jos eilinen oli yksi hirveimmistä päivistä, niin se ei meinannut loppua ollenkaan. Kärvistelin hereillä vielä kolmenkin aikaan, vaikka olin kokeillut kaikki mahdollisia nukahtamiskikkoja, jopa sohvalla.

Parempaa alkavaa viikkoa minulle! Myös teille! Ensi kerralla lupaan kitistä vähemmän!

Edit: Jääkaappi on tyhjä ja hätävaranoodeleistakin on mennyt päiväys!! Ei oo enää mahollista... Syön ne nyt kuitenkin, mutta siis onko tämä jotain maailmanlopun alkua?!

Kuvajoulukalenteri: 8. luukku

Kalenterissa tänään ensimmäinen kuva, josta muistan teetättäneeni taulun. Taulu meni kuvan "mallille" lahjaksi, vaikkakaan ukilla tuskin oli kuvanottohetkellä minkäänlaista aavistusta tehdyistä mallinhommista.

Kuvajoulukalenteri: 7. luukku

Meinasi mennä vähän tiukille, mutta ehdinpä vielä tälle vuorokautta... Päivän kuva on autiotalokuva. Innostuin pari vuotta sitten kuvaamaan hylättyjä rakennuksia. Autiotalot ovat kyllä kiinnostaneet pienestä saakka, mutta ihan toiminnalliselle asteelle olen päässyt siis vasta nyt myöhemmin.Tämän kuvan valitsin siksi, että tämä on oikeastaan ensimmäisiä autiotalokuvia, joita olen ottanut. Myöhemmin olen laajentanut myös teollisuusrakennusten puolelle, mutta kyllä nämä hylätyt kodit ovat enemmän minun juttuni.

Minun autiotalojulkaisut ovat olleet melko suosittuja, mikäli asia on uusi ja kiinnostaa, niin minun postauksiani aiheesta löytyy lisää täältä! Tästäkin kohteesta olen kirjoitellut jotain pientä jo aiemmin...

EDIT: Ääh, pahoittelen, tuo viimeisessä lauseessa mainitsemani postaus onkin kokenut kuvakadon, joten sitä ei ole tällä hetkellä saatavissa, kuin pelkkänä tekstinä. Täytyy ehkä tehdä jonkinlainen uudelleennosto tuon postauksen osalta, mikäli juttu kiinnostaa!

Kuvajoulukalenteri: 6. luukku

Mietin pitkään, minkä kuvan tälle päivälle voisi laittaa. Kun keksin, oli tämä aivan ilmiselvää. Pari vuotta sitten minua kysyttiin kuvaamaan hautajaisia. Eikä mitä tahansa hautajaisia, vaan sankarihautajaisia. Kyseinen mies oli kaatunut sodassa, mutta jäänyt kentälle ja siunattu Ristijärven sankarihautaan. Ruumis kuitenkin löydettiin joitain vuosia sitten ja toimitettiin omaisille haudattavaksi.

Hautajaiset olivat avoin yleisötilaisuus ja kirkko olikin täynnä. Sen verran harvinainen tapahtuma oli kysessä. Enkä ollut onneksi ainoa, joka tilaisuutta dokumentoi, sillä minun kalustoni oli melko kehno, enkä ollut juuri kuvaillut vastaavissa tiloissa aiemmin. En ollut oikein tyytyväinen kuviin, mutta nyt jälkeen päin huomasin, että kuvista saisi pienellä hienosäädöllä ihan kelvollisia. Nyt kun osaa vähän enemmän.

P.s. Tämä mainos on muuten kuvattu samassa kirkossa!

Kuvajoulukalenteri: 5. luukku

Tämän päivän kuva edustaa isoa joukkoa kuvia, sitä minulle kaikkein tyypillisintä kuvaustyyliä. Kuvaan paljon yksityiskohtia kasveista. En ehkä tarkoituksella, mutta huomaan muistikorttini täyttyvän aina näistä. Kohde, joka on helposti saatavilla, mutta on silti monipuolinen ja haastava. Ja tykkään luonnosta niin kovin.

Tämäkin kuva on otettu keskellä yötä. Istuin suon laidassa huppu päässä, itikoita hätistellen. Mikään erityisen tärkeä tämä ei yksittäisenä kuvana ole, vaikkakin on mielestäni yksi kauneimmista kasvikuvistani. Halusin tämän kuitenkin mukaan, vaikka edustamaan sitten isompaa kuvajoukkoa.

Kuvajoulukalenteri: 4. luukku

Batmanista minulta löytyy luonnollisesti tuhansia kuvia, tosi hienojakin, mutta tämä on jollain tapaa aivan omaa luokkaansa. Tästä teetätin canvas-taulunkin itselleni. 

Vuosi sitten marraskuussa olin käymässä kotona ja eräänä aamuna rannassa oli mielettömäm upea usva! Tämä kuva oli oikeastaan vahinko. Batman odotti lupaa hypätä uimaan, mutta en tietenkään sitä antanut. Kävelin sitten laiturin viereiselle aallonmurtajalle ja huomasin Batmanin päivystävän edelleenkin samassa asennossa. Nopea reaktio, sen kummempia sommittelematta nappasin kuvan. Kun sitten siirsin kuvia koneelle, en olisi voinut olla tyytyväisempi. Näitä kuvia ei edes halunnut juurikaan muokata, sen verran taianomainen tuon päivän valo oli.

Kaljaa ja änäriä

Eih, minun piti tehä reseptipostaus lempparisalaatista, mutta tajusin juuri, että söin viimeisen annoksen juuri. Eipä siis tule näkymään, koska ilman kuvaa ei onnistu. Ja muutenkaan salaatti ei nyt oikein sovi kuvioon. Kävi nimittäin niin, että Ville tuli kaupasta, nakkas minulle änärilehden (Tässä änärivaiheessa Pasi kiehuu ylpeydestä, tiijän.) sekä toi tähän sohvalle avatun oluen. Jossain välissä se ehti laittaa ruuankin valmiiksi. Nyt on hieman epäonnistunut olo näin naisena, mutta samaan aikaan olen mielissäni tästä tasa-arvon multihuipentumasta. Vai menikö tämä tasa-arvoisuus jo nyt sitten ihan päälaelleen? 

Toinen vaihtoehto, se naisellisempi siis, ois ollu viinibaari, mutta siirsin sen mahdollisesti huomiselle sosiaalisista syistä. Lempparitarjoilija ei ollutkaan tänään töissä. Olen vakaasti päättänyt, että tästä lähin suosin viiniasioissa vain viinibaaria. Olen siinä mielessä epäonnistunut yksilö, että en saa juotua viinipulloa kokonaan. Voikohan tämä olla joku geenivirhe tms. mutta joka hemmetin kerta pullon pohjalle vanhenee iso lasillinen viiniä. Ostin jo pienemmän sinkkupullon sen perusperheviinin sijaan, mutta ei auttanut. Tästä turhautuneena hain Clasulta viinipumpun. Ja vaikka kuinka sitä viiniä pumppailin, niin en saanut juotua sitä riittävän nopeasti, vaan nekin jämät vanheni jääkaappiin. Tästä vinkki alkolle, että voisitteko myydä sitä viintä myös laseittain? Niin kauan kuin tämä ei ole mahdollista, ostan viinini ainoastaan viinibaarista. Minusta on näköjään mahdotonta tehdä alkoholistia.

Minulla siis on tosiaan pari päivää vapaata tässä ennen itsenäisyyspäivää. En oo suunnitellut mitään ohjelmaa, joululahjahommia voisi miettiä. Samoin voisin käydä ostamassa uuden meikkivoiteen, koska totesin, että edellisen purkin sisältö on ilmeisesti haihtunut ilmaan kesän aikana. Oon myös löytänyt ekan ripsivärin, josta pidän oikeasti ja täytyisi käydä hamstraamassa lisää.  (Yritän tässä nyt kovasti nostaa tätä naiseuttani tässä esille...) Yleensä vaan nämä minun kosmetiikkareissuni päättyvät Clasun rautalankaosastolle etsimään hienoja työkaluja työkalupakkiini.

Postauksen kuvat on muuten otettu kuun vaihteessa, kun olin jo ehtinyt ajaa movember-kalapuikkoni pois. 

P.s. Mitä teille kuuluu?

Kuvajoulukalenteri: 3.luukku

Jos minut pistettäisiin valokuvauksen saralla johonkin kategoriaan, niin se olisi varmaan luontokuvaus. Harvemmin kuitenkin pääsen kuvaamaan villejä eläimiä, koska eläimet ovat niin vaativa ja aikaa vievä kuvauskohde. Siksi tällä kuvalla on erityinen merkitys minulle. Etenkin, kun kohde on uhanalainen metsäpeura.

Viime talvena mummolan lähimaastossa oli ohikulkumatkalla iso tokka peuroja, joita piti tietenkin päästä kuvaamaan. Etsittiin puoli kylää, mutta eläimet olivat yhtäkkiä täysin hukassa. Onneksi eräs paikallinen tuttu tuli vastaan ja kertoi, että tokka oli juuri painellut metsään vähän matkan päässä. Jätettiin auto parkkiin ja lähdettiin hiipimään jälkiä pitkin. Hetken tilanne vaikutti jo epätoivoiselta, peurat kaikkosivat edellä sitä mukaa mitä syvemmälle päästiin. Lopulta saatiin ne kuitenkin ajettua mottiin niin, että Jussi kiersi niiden eteen ja ne lähtivät palaamaan takaisin. Makasin mättään takana piilossa ja katselin ympärillä pyöriviä eläimiä. Harva kuva onnistui, tässäkin on nopeasti vilkaistuna paljonkin vikaa, mutta samalla tässä on jokin todella erityinen fiilis.

Kuvajoulukalenteri: 2. luukku

Tänään joulukalenterista avautuu kuva parin vuoden takaa. Minua ovat aina kiehtoneet revontulet ja olen metsästänyt täydellistä revontulikuvaa yhtä kauan kuin olen kameran kanssa tosissani harrastanut. Se täydellinen on vielä ottamatta, mutta tämä kuva on omalla tavallaan erityisen tärkeä. Ei pelkästään välkehtivän taivaan vuoksi, vaan myös siksi, että kuvassa on myös kotikylä-Ristijärvi. 

Ulkona oli varmaan -25 astetta pakkasta ja oli melkein keskiyö, mutta en malttanut lähteä kotiin, vaan seisoskelin yksin paikallisen laskettelukeskuksen rinteessä ja tuijottelin taivasta. Ja tuohon aikaan en tosiaan omistanut edes langatonta kaukolaukaisinta, vaan olin lainannut Vililtä metrin johdolla varustetun apuvälineen, joten juoksemaan paikoilleni kuvaan vasta kuvanoton alettua. Niinpä piti hyväksyä keskivartalon katkeaminen noihin katuvaloihin...

Kuvajoulukalenteri: 1. luukku

Tämä kuva päätyi ensimmäiseen luukkuun, sillä tämä on ensimmäinen kuva, jonka latasin DeviantArtiin. Mietin tunnuksen tekemistä pitkään, sillä en pitänyt itseäni riittävän hyvänä, mutta tämän kuvan kohdalla minusta tuntui, että minä osaan lopultakin ottaa sellaisia kuvia, joita kehtaa laittaa julkisesti jakoon ja sanoa samalla ääneen harrastavansa valokuvausta.

Vähän tämmöinen puolihuolimatonhan tämä on, eikä kuvankäsittelystä tietoakaan, olin ehkä vaan niin innoissani siitä fiiliksestä, mitä tämä kuvaustilanne ja lopullinen kuva minussa silloin aiheuttivat.

Laillinen hössötysaika

Ei vitsit, tänäänhän on jo joulukuu! Minulla ei oo joulukalenteria, katson katkerana kun Viltsu aukoo oman Hello Kitty -kalenterinsa luukkuja. Tai nauran hiljaa itsekseni, kun se urpo säilytti sitä patteria vasten ja ne suklaat oli kuulema sulanu. Ylläri. Sitä paitsi se joulukalenterisuklaa ei ees oo mitään erityisen hyvää, ellei osta jotain Fazerin, mutta viime vuonna unohin availla niitä luukkuja. En ees tiijä miten se on mahollista, mutta minulla oli vielä joulun jälkeenkin pari suklaata syömättä.

Oon töitten ja pimeyden ja vaikka minkä muun (teko)syyn varjolla luistanut tästä blogista, mutta päätin, että se loppuu nyt. Tästä päivästä eteenpäin, aina jouluaattoon saaka täällä aukeaa joka päivä kuvaluukku. Kuvat tulevat olemaan sellaisia, joilla on joku erityinen merkitys minulle, erityisesti siis valokuvauksellisesta näkökulmasta. Monethan ovat kyllä varmasti täällä blogissa pyörineet jo kertaalleen, mutta toivottavasti pitempiaikaisetkin lukijat saavat tästä jotain irti. 

Ja ei liene ylläri, että keksin tämän koko joulukalenteri-idean vasta nyt, joten se eka luukku avautuu tänään vasta iltasella. (Tämä ei siis oo se eka.) Ja lupaan ja vannon, kautta kiven ja kannon, että postaan tässä joulukuussa myös muuta. Ja jos sanani syön, niin mörökölli minut vieköön.

Kuvat on tämän viikon Ristijärven reissulta, sen minuutin ajalta kun aurinko ehti paistaa. Kaksi ehin ottaa. Muutapa erikoista tänne ei sitten kuulukaan. Meikkis lähtee ostamaan luumuhilloa, nyt kun torttujakin saa tehdä ihan laillisesti!

Miksi muistelin, että tää ois ollu oikeesti tosi hyvä tunnari?! Aika kultaa muistot?