Heippa höpöt, täältä tulee pitkästä aikaa vähän kuulumisiakin. Oon aivan poikki. Mutta eloissa silti. En tiijä oonko oottanu joulua ja vapaita niin kovasti, että voin välillä jo melko huonosti. Huippasi, päätä särki ja muuta kivaa, mutta nyt on jo parempi olo! Onneksi huomisen aamuvuoron jälkeen helpottaa kunnolla ja oon vapaalla kaikki pyhät ja mikä tärkeintä, pääsen kotiin Kainuuseen.
Oon harrastanu tänä vuonna erityisen paljon ensikertaostoja itseäni ajatellen. Syksymmällä ostin elämäni ensimmäisen aikakausilehden. (Aikuistuin vähän.) Nyt joulun alla ostin elämäni ensimmäisen kukan kotiini, amarylliksen. (Tosi aikuista jo.)
Olin jo varautunut ottamaan sen joulureissuille mukaan, mikäli se ei ehtisi kukkia ennen joulua, kun jouluna en ole sitä täällä katselemassa. No, eipähän tuo parhaaseen kukintoonsa nytkään ehtinyt, mutta kukkivana tuskin kannattanee lähteä kuljettelemaan ympäri Suomea. Ja kun tuota tavaraa nyt muutenkin taitaa olla muutama ylimääräinen säkki niitä joulupukin hommia. Totesin muuten, että tuota kukintaa nopeutti huomattavasti, kun vaihdoin verhot vähän ohuempiin ja se vähäinenkin luonnonvalo pääsi sisään... Hehe, Sherlock hommissa. Ja uusista verhoistakin olin muuten aikeissa kirjottaa, mutta koska unohdin kuvata sen kivoimman yksityiskohdan, niin siirrän sen postauksen sitten myöhempään, jospa vaikka saataisiin kattokruunukin paikoilleen siihen mennessä...
Hankin tosiaan viimeisetkin lahjat jo viikkoa ennen joulua, joten nyt on vähän tyhjä olo. Ei ole juurikaan stressattavaa ja perinteisesti se viime hetken stressi kun on ollut olennainen osa minun jouluvalmistelujani. Viime vuonnahan ostin viimeiset paketit kotimatkalla Limingantullin Prismasta. Heh.
Pari juttua pitäisi vielä laittaa pakettiin ja homma ois siinä, jouluaatolle jää sitten vaan syöminen ja kuusen koristelu. Oon tosin nyt viime vuosina jättäny sen homman Helin vastuulle, koska pienempänä terrorisoin ja aiheutin syviä haavoja pikkusiskon sieluun, kun kielsin laittamasta kuuseen epäsopivia koristeita eli just niitä, jotka Heli sinne ois halunnu. Ja Heli jos joku on tarkka joulunsa päältä...
Sitten yritin ottaa Batmanista vielä tunnelmallista joulukuvaa, mutta aloin epäillä, että Batmanissa asuu pieni joulumasistelija. Se vaan luimisteli ja näytti hapanta naamaa. Vähän sama, kun yritin ottaa siitä joulukorttikuvaa. Tosin luulen kyllä, että vielä se joulumieli puskee sieltä esiin, kun on lahjojen avaamisen aika... Tosin tästäkin varmaan saadaan yksi riita aikaiseksi, sillä ostin Terrille ja Junnulle vinkuvat pallot ja Batman saa kuitenkin vaan hemmetin kalliin älypelin... Veikkaan, että Batman ei välttämättä ihan ymmärrä sen pelin arvon päälle, jos ympärillä pomppii vinkuvia palloja!
Mun vuoro: "...ja aiheutin hyviä haavoja pikkusiskon sieluun" Ihan hyviä haavoja? Mielestäni kyllä aika syviä etten sanoisi...
VastaaPoistaSe on lyhenne sanoista "hyvin syviä". Mutta korjasin, kun oli ilmeisesti niin epäselvä.
Poista