Itsehän en ole yhtään eräjorma. Päätin nyt kuitenkin poikkeuksellisesti jättää uudet korkkarit kotiin ja suunnata metsään. Jep. Makkarat, sinappi ja puukko. Jep. Tuulipuku ja vaelluskengät. Jep. Kamera. Jepjep! Luonto- ja liikuntamatkailun ykköskurssi taitaa todellakin olla minun elämäni ylivoimaisesti paras kurssi tähän mennessä. (No, jos me nyt aletaan jakaa mitaleita, niin viinikurssi on hyvä kakkonen.)
Ajeltiin (Kajaanin uusimmalla) bussilla Sotkamon ja Valtimon rajalle, Hiidenportin kansallispuistoon. Se sama paikka, jonne pääsyä vinkuin äitiltä jo vuosia sitten, mutta hieman reilun tunnin ajomatka oli kuitenkin kuulema liian pitkä. (Ilmankos myöskään sinne Puuhamaahankaan ei koskaan päästy.) Eli olinko innoissani? Edes kuksan olosuhteista johtuva puuttuminen ei pilannut iloani, jota ammensin ajatuksesta siitä, että pääsen tonkimaan sammalta. Karhunsammalta, kynsisammalta, seinäsammalta, rahkasammalta, kerrossammalta... Miten iloiseksi sammal minut saakaan! Ja pitkospuut ja ruska ja nuotiomakkara! Voi, olisittepa olleet mukana! Aurinko paistoi niin lämpimästi, sään herrat (tahi rouvat, näin tasa-arvon aikana) totisesti panivat parastaan.
... Nähtävästi olikin jo aika päästä metsään. Kuviakin sain okein kasan, ja kerrankin olen tyytyväinen niihin. Tänään oli siis hyvä päivä! Tosin, jotta agstausperinne jatkuisi, täytyy kirota vielä se helkkarin pyörä. Kuka varasti ilmat minun takarenkaasta?! Olipa kiva kävellä vaelluksen päätteeksi koulusta keskustaan.Ai niin, koska kaikki tykkäävät kummituksista: Yksi yö kun tultiin Tommilta keskustaan, niin ajettiin lammen ohi. Oli pakko pysähtyä ja palata takaisin nappaamaan pari kuvaa. Ulkona oli mahtava kuutamo joka valaisi lammen yllä leijuvan usvan. Onneksi en ollu liikkeellä kahdestaan mielikuvitukseni kanssa. Ensimmäinen kuva on siis siltä reissulta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!