No mutta, koska koulupäivä oli niin jännä, niin ajattelin kompensoida tilannetta iltapäivälenkillä Purolassa ja kaupunginlammella, josta yritin saada jotain kuvia puhelimen kameralla, mutta koska puhelimesta oli akku lopussa, niin se nähtävästi sotki kuvat jotenkin. Sotkin näitä sitten lisää, jotta niistä sai edes jotain irti.
Ja muuten, ens kerralla kun otan kuvia oikealla kameralla (siis en tällä puhelimella), en poista niitä vahingossa yrittäessäni siirtää niitä koneelle. Onneksi virheistä kuulema oppii. En tajua nyt tätä minun tuuria näitten kameroitten ja kuvien kanssa.Asiasta toiseen, mutta huomenna kotiin käymään pyykillä. Loppuu tämä haiseminen. Seuraavaksi, kun joskus oon rikas, ostan tänne oman pyykinpesukoneen. Onhan täällä tokikin se pyykkitupa MUTTA. Se betonilaatikko jossain betonikäytävän päässä ei houkuttele. Vielä enemmän kammoan sitä pesukonetta, joka on sen huoneen keskellä. Luulen, että joku antiikkikeräilijä maksaisi siitä sievoisen summan, sillä käsittääkseni se on vielä toimintakunnossa. Olen melkeinpä varma, että se syö sukkia vähintään kymmenen kertaa tehokkaammin, kuin tavallinen kotitalouspesukone. Siksi en olekaan tunkenut sinne sukan sukkaa, edes vahingossa, vaan olen kuljettanut pyykkini kotiin pestäväksi. Siellä hävikki sentään on suht pientä, ja sukilla on mahdollisuus selviytyä ja ilmaantua maailmaan vielä lopulliseksi luullun katoamisen jälkeenkin. Jep, ja toinen syy pyykkituvan karttamiseen on se, että en jaksa tapella mummojen kanssa pyykkivuoroista. Minä kun haluan pestä pyykkini milloin haluan, enkä varata aikaa pyykkäämiselle kahta viikkoa etukäteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!