Landepaukkuilut

Kävinpä sitten tekemässä pienen edustusreissun. Ja jotta kenellekään ei olisi jäänyt epäselväksi, niin lähestulkoon kirjoitin otsaani sanan "turisti". Paras oli, kun Tommi soitti kysyäkseen missä olen ja aloin selittää isoon ääneen, että joo olen tässä Kampin S-marketin (Tommi korjas myöhemmin, että se oli K-kauppa) kassalla, että tule tuon ison, vihreän möykyn viereen (Jonka Riikka ystävällisesti puhelun loputtua paljasti olevan metrotunnelin se aukko, mistä mennään ulos ja sisään).

Vastapainoksi tuolle pääni päällä leijuvalle turistihuutomerkille pidin sen kameran visusti laukussa. Käytiin katsastaa kuitenkin toi Tuomikirkko ja sen liukumäkiportaat ja satuttiin just sopivasti saapumaan häihin. No, jatkot jäi kokematta, kun Tommi valitti, että tuolla huipulla on niin kylmä. Niinpä me lähdettiin sitten takaisin Kamppiin.

 Turistina kävin tietenkin McDonalsissa, ja vieläpä ihan tuplaten! (Kajaanissa ei ole Mäkkäriä, koska maailman ainoa konkurssiin mennyt Mäkkäri oli Kajaanissa. En käynyt siellä koskaan. En ole hirveä Mäkkärin ystävä.) Yhden turistin osa-alueen kyllä missasin melko totaalisesti. Katsoin lauantaiaamuna tiliotetta ja totesin, että jos meinaan päästä kotiin, niin saan käyttää korkeintaan satasen rahaa. Onnistuin pitämään tavoitteen melko hyvin, sillä rahaa meni noin 11 euroa, jos ei lasketa ruokia ja matkoja ja leffalippua.

Turisti Tuomikirkolla

Ja tällä kertaa käytin vaan raitivaunuja, koska a) ne on eksoottisempia ja b) niihin voi ostaa oikeanlaisen lipun modernisti kännykällä. Joitain vuosia sitten helsinkiläinen bussinkuljettaja myi minulle lastenlipun, vaikka pyysin normaalia seutulippua. En tietenkään turistina huomannut asiaa ajoissa, mutta onneks tarkastaja huomasi. Siinä sitten lähes itkua vääntäen selitin tarkastajalle olevani keskeltä metsää, jostain Kajaanista pohjoiseen, jossa ei ole paikallisbusseja. (Luulen, että edes Kajaani ei sanonut sille mitään.) Aikansa sitä selittelyä huvittuneena seuranneena se ei antanut minulle sakkoja, vaan käski ostaa ensi kerralla oikeanlaisen lipun.

Kiasmaan en edelleenkään päässyt, mutta sentään Tennispalatsi (Onko noloa tunnustaa, että jouduin kaiken varalta googlettamaan, että olihan se paikka Tennispalatsi?) tuli lopultakin nähtyä. Ei siis ihan hukkareissu!


P.s. Kiitos tuhannesti seuraneideilleni ja jos Riikka muistat sen turistiurpoilun vol2. niin ilmoitappa, koska itse olen onnistunut pyyhkimään tuskaiset muistot mielestäni melko tehokkaasti.

Miten lähteminen voi olla näin vaikeaa?

Arhg, että yks reissuun lähtö voi olla hankalaa! Täytyy stressata kyydistä asemalle ja samaan aikaan koira päättää tulla kipeeksi. Pipo on hukassa, enkä tiedä vieläkään mitkä kengät pitäisi ottaa mukaan. Omat tavarat pitäisi saada mahtumaan laukkuun ja sen lisäksi tarvitsee vielä pakata erään varusmiehen siviilikamppeet ja koskapa meinataan olla yötä jossain muualla, kuin roskiksessa, niin olisi asiallista viedä Tommin veljelle sen täkki, joka on ajatunut joulun aikaan tänne meille eikä ole vielä löytänyt takaisin Helsinkiin. (Enkä ihmettele yhtään, sillä minullakin menee kaksi vuotta saada yksi Helsinkiviikonloppu järkättyä!)

Pari työjuttua pitäisi hoitaa vielä tämän illan aikana, koska aamu on niin hektinen ja yksi paistinpannu odottaa tiskaajaansa. Lisäksi töissä pitäisi olla aamulla normaalia aikaisemmin, koska joudun myös lähtemään aikaisemmin pois. Ja siis epäilemättä raahaan kaiken tavaran töihin kävellen. Siis sen kahden kilometrin matkan. Iso putkikassi, kameralaukku, Tommin toppatakkikassi ja jonkinlainen käsilaukku, johon pitäisi saada tungettua eväät. En melkein malta odottaa.

Batman lähti äidin luo hoitoon. Täällä on aivan liian hiljaista. Varon koko ajan tallomasta Batmania tai tekemästä äkkiliikkeitä, jotta se ei heräisi. Sitten tajuan, että ok, Batman ei edes ole täällä. Pakkasinkin vasta äsken, koska jos olisin pakannut Batmanin läsnäollessa, se olisi luullut että pääsee mukaan ja en halunnut tuottaa pettymystä. (Tosin se saattoi aavistaa jotain jo aiemmin, kun kävin Batmanin kanssa ostamassa asemalta junalipun ja virkailija kysyi, että ai siis myös lemmikki ja jouduin sanomaan, että ei. Puhuin kyllä tosi hiljaa, että jospa Batman ei kuullut...)

Kun seuraavan kerran alan haaveilla jostain matkasta jonnekin kauemmas, niin linkittäkää minulle tämä postaus. Nyt täytyy vielä kokeilla saanko vanhan mp3-soittimen toimimaan ja vois tsekata sen sisällön. En muista milloin viimeksi olisin sitä kuunnellut, että ei vissiin ole tullut matkustettua hetkeen...

Konetta en tietenkään enää raahaa mukana, joten palaillaan ensi viikolla. Toivon mukaan saan aikaiseksi jonkinlaisen postauksen reissusta. (Toivon mukaan siis pääsen sinne saakka!) Rentouttavaa viikonloppua teille! (Minäkin teen parhaani!)

Nördee

Kiva tää pakkanen... Ei siinä muuten mitään, mut meijän halonkantoteline hajos melko tehokkaasti. (Ja vähän myös ärsyttää se, että joutuu laittaa toppahousut jalkaan ku menee töihin ja kun minulla ei oo semmosia kenkiä, jotka käy pidettäväksi sekä toppahousujen että farkkujen kanssa. Eli pitäs jaksaa kantaa myös toiset kengät mukaan, ellei halua näyttää juntilta. Ai mut hups, sehän minä olen muutenkin, eli toppahousuongelmaa ei sittenkään ole.) Nyt minusta alko tuntua, että toi halonkantoteline oli ainoo julkaisun arvoinen uutinen tälle päivälle.

Oon taas selkeesti elementissäni yläpuolella olevassa kuvasarjassa. (Ei, se ei ole päivän asu, vaikka oonkin nykyään toimistotyöntekijä. Tai no harjoittelija, mut minulla on oma t-o-i-m-i-s-t-o-huone.) Älkää näyttäkö tätä kuvasarjaa Tommille, koska se ei kauheesti arvosta noita laseja, eikä varmastikaan tuota paitaa, eikä itse asiassa pidä niin kauheesti tuosta lyhyestä etuletistäkään. Ja luulen, että noi pikkutyttöletitkään ei oo ihan superjuttu. Kun mietin, niin mieleen hiipii ajatus, että en muutenkaan ehkä näytä kauheen fiksulta noissa kuvissa. Haluisin kuitenkin vielä pitää tämänhetkisen parisuhdestatukseni.

Ja hei, tervetuloa kaikki uudet lukijat! Mukava, kun teitä on alkanu tipahdella jostain silloin tällöin! Lukijoiksi saa edelleenkin liittyä, koska tiijän, että teitä siellä käy! (Ja jotta nyt kaikki vanhemmat lukijat ei suuttuis, niin aika jees, että ootte kuitenki kehannu olla mukana näinkin kauan!)

Päivän plussat ja panikoinnit

Hei tää viikko lähti jo ihan hyvin käyntiin! (Siis ei tää oo mitään sarkasma ees, oho!) Jos ei siis lasketa sitä, että yritin töissä saada exceliin keskiarvon merkkiä noin tunnin ajan.

• Heräsin 5 minuuttia ennen kuin kello soi, mikä on ihan uskomaton suoritus maanantaiaamulle.
• Työpäivä meni nopeasti. 
• Kävin mukavan iltalenkin. (Joskin oikea pakara on ihan jumissa, ja näytin ehkä lähinnä pingviiniltä tuolla hangessa tarpoessani...) 
• Sain uunin syttymään ekalla tulitikulla.
• Kävin tekemässä lumityöt ja hakemassa lisää halkoja. (Noista lumihommista sen verran, että on se kiva ku sitä lunta tulee, mutta meijän pihasta alkaa loppua kohta tila...)
• Tänään myös aloin henkisesti valmistautua siihen, että lähden ehkämahdollisestijosoikeinhyvinkäy Helsinkiin viikonlopuksi. ("Viides kerta toden sanoo" vai miten se meni...) Joten voisko joku kertoa, että millaset kengät siellä pitää olla?! Jos laitan valkoset kengät, niin onko ne ihan ravassa sen reissun jälkeen? Oon tasan kerran käyny Helsingissä talvella ja sillo oli jäätävät pakkaset ja minä olin nahkatakilla matkassa... (Ja okei, vois ehkä luulla tästä panikoinnista, että oon lähössä vähintään Japaniin, mut hei lol minulle toi Helsinki on jo iso reissu!)

Viikonloppukin meni eka aika jees. Lauantaina käytiin katsoo Semmarit. Istuttiin kakkosrivissä ja olin ekat kolme kappaletta suu auki ja mietin vaan, että miten upeeta ja miten hitossa oon Semmareitten konsertissa ja kakkosrivissä. Sitte tajusin, että vois tästä alkaa nauttiakin, eikä vaan ihmetellä. Sunnuntaiaamu meni kivasti, mutta kun Tommi lähti, niin meni taas ankeeksi. (Jos tiijätte sen perus sunnuntai-iltamasiksen, niin se vielä extrana.) Ja en sitten jaksanu ajatella blogiakaan. (Eh, enkä oikein jaksanu tehä sitä vielä tänäänkään, kuten varmaan saattaa ehkä huomata, jos on oikein tarkkaavainen..) Että toi kuvakin oli semmonen kokeilu (meinasin kirjottaa kokemus), joka vähän failas, mut koska nyt ei ollu muutakaan teille julkaista niin menkööt!

Että lähdenkin tästä metsästämään sitä kadonnutta inpiraatiota suihkusta! Postaus/kuvausideoita saa heitellä avuksi! (Haha, nyt kun katon tätä postausta ja mietin, niin ne ois näköjään enemmän kuin tarpeen...)

EDIT: Vaihoin sen yhen tyhmän kuvan kahteen parempaan ja blogin taso nousi taas huomattavasti!

Tepastellen ja loppukevennys

Oon vähän uupunu tuosta työviikosta, raah. Ei oo oikeen kauheesti inspannu ajatella mitään erikoisen spesiaalia, kun raahaudun kotiin puoli viiden aikoihin ja Batman pitää lähtee käyttää pitemmällä lenkillä ja samaan aikaan pitäs lämmittää uunia ja kohta pitääkin jo olla nukkumassa, että jaksaa taas aamulla töihin. Tervetuloa, ihana työelämä! Meinasin vahingossa luvata olla viikonloppuna aktiivisempi, mutta sitten muistin, että Tommi onkin tulossa kotiin. En edes jaksa muistaa (Tosin tällä muistilla se ei oo mikään uutinen...) milloin oisin nähny sen viimeksi.. No, katotaan nyt. Lauantaina ois tosiaan ne Semmaritkin.

Anteeksi kuvanlaatu, mutta toi gif nyt jotenkin pilas sen vähänkin.. Mutta niin, koska saatan ehkä olla toisinaan hieman saamaton joittenkin projektien suhteen, en ehkä uskalla edes aloittaa mitään näin haastavan näköistä. Mutta onneksi on mummu! Pyysin siis valkoisia, pitkävartisia villasukkia, joita on mukava käyttää esimerkiksi hameen kanssa. (Siis jos sattuu sellaisen omistamaan. Tai sitten täytyy käydä kaupassa.) Ja että tykkään näistä! Ongelma vaan on, että en (ylläri) meinaa raaskia käyttää näitä... Ehkä vähitellen ja ihan varovasti...  

Mutta tuhannesti kiitoksia mummulle! Nämä on just sopivat!


Ja sitten semmonen pieni loppukevennys. Ja tällä ei siis ole tarkoitus loukata ketään, mutta.. YouTubesta löytyy erään melkokin tunnetun, mutta nimeltämainitsemattoman suomalaisen uhkean glamourblondin videoita. Jostain syystä sitten eksyttiin Jopen kanssa noita katsomaan (Älkää todellakaan kysykö miksi..) ja laitettiin eräs May all your dreams come true -video pyörimään ja jos joku on kyseisen videon sattunut näkemään (Ja nyt en ota mitään vastuuta, jos joku menee katsomaan sen tämän postauksen innoittamana!), niin siinähän tämä videolla esiintyvä neitonen lähettää katsojalle ikään kuin lentosuukon. No siis, Batman käveli videon pyöriessä meidän luokse ja kun tämä lentosuukko oli ohi, Batman päästi sellaisen hieman oksennusääntä muistuttavan öyy-äänen. En muista milloin viimeksi olisin nauranut niin paljon! (Ja milloin viimeksi joku minun facebook-statuksistani olisi saanut tykkäyksiä ja kommentteja niin lyhyessä ajassa.)

Okei kamut, näillä sanoilla toivottelen mukavat viikonloput kaikille, jos ei enää törmäillä!

LOOK-ALIKE

Moi. Siis Jennihän on valittu muutamaan otteeseen Suomen kauneimmaksi naispoppariksi ja onhan se muutenkin melko hot. Kun nyt oon pari kertaa kuullu sanottavan, että näytän välillä vähän Jenniltä, niin kyllähän se nousee jo päähän. Oon nyt pari kertaa kuullu sanottavan, että Jenni näyttää vähän minulta, niin voin kuvitella miten vaikee Jennillä on nyt yrittää pysyä maan pinnalla. Ja siis tuleehan tämän ulkonäön myötä kaikkee turhaa lieveilmiötä, tulee varmaan tutuksi sinullekin, Jenni. Mut hei, jos tulee jotain ongelmii tuon kanssa, niin soitteleppa tai pistä tekstarii tulee, niin voin yrittää auttaa ja kertoo sinulle parit vinkit, miten saa ei-toivotut ihailijat karistettua nilkoista pyörimästä. Oon kuitenkin melko konkari näissä hommissa jo...

Oli tässä joku aika tuommonen pieni kuvaussessio, ja nyt löysin Jennin facebook-profiilista melko samanlaisen kuvan! Aika sattuma! Tai sitten Jenni vaan todella haluu olla niiku mä. (Mut ei se minua haittaa, niin kauan ku ei mee liiallisuuksiin.)

Sormien syväjäädytyssessio

DeviantArtissa vielä yksi täällä julkaisematon kuva, jonka on omasta mielestäni yksi parhaita, mitä olen koskaan ottanut. Itse arvostan eläinluontokuvia ja itse menestyviä luontokuvaajia todella paljon, koska voin jo tämän vähäisen kokemukseni perusteella sanoa, että villien otusten kuvaaminen on hiukan haastavaa. Ei siis menny sormienpalelluttamisoperaatio aivan täysin hukkaan...

Will you marry me because I'm ready!

Tommille semmoset terkut, että minulla ois täällä jo puku valmiina odottamassa, että vink vink! Enää tarvis siis tosiaan lyödä se hääpäivä lukkoon.

En tajua, miten en ole koskaan aiemmin tajunnut kokeilla tätä mekkoa! Hääpuku on siis äidin ja kuvastaa kivasti 80-luvun lopun muotia. (Tai ainakin äidin tyyliä.) Olin lähinnä kuolla nauruun, kun  kävelin ekaa kertaa peilin eteen, mutta en nyt tajua, miten tämä mekko yhtäkkiä näyttääkin näissä kuvissa ihan mukavalta... (Ehkä silti kuitenkin hankin sitten omiin häihini hieman erilaisen mallin, koska tässä esim. on pari tahraa...) Mutta siis hauskaa tässä on se, että tuon pitkä hame on irtonainen, eli tämä kävisi myös modernista, lyhythelmaisesta hääpuvusta. Mutta siis jos jossain vaiheessa suunnittelen meneväni oikeasti naimisiin edes tuo lyhyt versio päälläni, niin käskekää minun miettiä vielä uudempaan kertaan!


Ja nyt K-18 -loppukevennys. Kävin äsken vilkasemassa Google Analytics'ssä noi hakusanat, millä tähän blogiin on löydetty. Se, että joku/jotku on tullu minun blogiin 14 kertaa hakusanalla "possukin on siistimpi eläin" häviää reilusti sille, että joku on löytänyt tänne haulla "seksiä melontaretkellä". Mut hei palaillaan taas, kun lopetan nauramisen...

Muistoja teinivuosilta

Oon käyttäny kotonaoloajan erittäin hyvin hyödyksi. Sen sijaan, että olisin etsinyt sitä verokorttia, niin testasin mm. vanhojentanssiasuani. Mahduin mekkoon ihan hyvin, joten oon varmaankin laihtunu. Tai sitten toi korsetti oli väljä jo silloin lukioaikoihin. En voi muistaa niin esihistoriallisia asioita. Siitä tulikin mieleen, että tajusin eilen, että tähän aikaan ensi vuonna minä olen joko oikeissa töissä tai työtön. Uskomatonta! Tai no, ootellaan nyt eka ne paperit käteen, ennen kuin innostutaan... (Äiti sitten löysi sen verokortin sattumalta, ennen kuin aloin sitä edes etsimään. En ollut edes ehtinyt mainita äidille, että edes tarvitsen sen.)

Kiva Batman hei, kun tunget kaikkiin kuviin, jos vain satut olemaan paikalla. Mut onhan noi irtonaiset koiranpäät on niin söpöjä. (Ja kiva toi muokkaus, mutta kirjahylly ja terraario vei liikaa huomioo ja toi nyt oli parasta, mihin photoscapella pystyin just tällä hetkellä. Vois kokeilla taas välillä sitä gimpiä, tosin viimeks hajoilin melko tehokkaasti sen kanssa.) Yritin tänään toteuttaa yhden valokuvausideankin, mutta ulkona oli ensinnäkin -25 astetta pakkasta ja toisekseen en saanut Heliä apuun, koska se halusi mieluummin lukea ruotsia. Että ehkä joku toinen kerta.

Tässä vielä selkee (tai aikaisempia selkeempi) kuva tuosta puvusta, kun se nyt kuitenkin jotakuta kiinnostaa. Tai sitten ei, mut kuitenkin. Tää on ehottomasti vaatekaappini helmi (Tosin en säilytä tätä omassa vaatekaapissani, koska käytän tätä suhteessa muihin vaatteisiini melko harvoin...), kun tuollaista vaatekaapin helmet -postausta kerran toivottiin, mutta koska en ole vielä päättänyt, että mitä ne minun vaatekaappini helmet ovat, niin en ole sitä toteuttanut. Mutta tässä vähän esimakua, ens kerralla jotain arkisempaa vaikka sitten.

Mutta vaatekaappien helmistä puheenollen, illalla on tulossa vielä toinen postaus. (Tai siis melko varmasti on tulossa.) Tosin siinä olen äitini vaatekaapilla, ja se jos mikä on hilpeää...

Stressoreita

Sanonpahan vaan, että jos joskus elämä on hankalaa, niin tällä viikolla. Ensinnäkin, se joka keksi työnteon ja kaheksan tunnin työpäivät ei varmaankaan ite koskaan tehny yhtään töitä. Kyllä opiskelijana on uskomattoman rentoa, ku koulu alkaa vasta siinä kymmenen ja puolenpäivän tienoilla ja loppuu siinä puolenpäivän ja kahen maissa. Ja sitten se, että sieltä saa ihan hyvin lähtee vaikka puoli tuntia aiemmin pois, jos on jotain tärkeetä menoo. Niiku esimerkiksi tällä viikolla se Helsinginreissu, joka peruuntu ja sitten sen piti toteutua ja stressasin, että meenkö varttia aikasemmin töihin, että saan lähtee varttia aiemmin ja ehin junaan. Ja sitä piti stressata ja sitten se koko homma peruuntu taas.

Että oon nyt stressaillu niin, että en oo paljoo nukkunu. Mut toi Helsinkihän ei ollu ainoo. Toinen juttu on, että en tiijä yhtään missä minun viime vuoden verokortti vois olla, koska sen on täytyny tulla samoihin aikoihin kun meillä oli muutto. Tai sitten se on ihan kokonaan kotona. Ja niin, nythän se uus tuli jo postissa, mutta tarviin tälle parille tammikuun viikolle sen viime vuoden verokortin, koska uus on voimassa vasta helmikuusta. Kuka tuonki keksi. Oon melko varma, että se sama tyyppi, joka ei tehny koskaan päivääkään töitä. Ja se sama tyyppi suunnitteli sen systeemin, millä netistä voi tilata uuden verokortin. Sen kanssa meinas tulla itku ja sitten luovutin ja maanantaina painun verotoimistoon.

Ja sitten vedin pienet stressit myös yhestä autojutusta, mutta se stressas vaan aamupäivän, kunnes sitten selvis, että se Helsinginreissu ei nyt todellakaan toteudu, eli minun ei tarvi juosta töistä junaan, eli ehin hakee sen auton huollosta. Ja siis tänäänhän en ois ehtiny hakee sitä, koska piti ehtiä keskustaan ennen kuin lippupiste meni kiinni.

Olin stressanu vähän sitäki, että onkohan noita lippuja enää ollenkaan. Itse asiassa olin melko varma, että ne ois ollu loppu. Eilen kyllä soitin ja varmistin, että siellä ois vielä riittävästi, että jos hakee vasta tänään. Eilen en ois siis ehtiny. Tai oisin ehkä, mut oisin taas stressanu sitä.

Ostin liput myös äitille ja Tommille ja nyt kotona huomasin, että äitin paikka on minun ja Tommin välissä. No, siitä en jaksa stressata, koska aion mennä joka tapauksessa istumaan sille penkille, joka on kaikista keskimpänä niistä kolmesta paikasta, tapelkoot Tommi ja äiti siitä keskipaikasta.

Eilen hajotin minun vanhan takin. (Tai huomasin sen hajonneen.) Ja se oli siis kyllä varmaan viisi vuotta vanha, mutta tavallaan se siistimpi takki, joten tänään päätin mennä ostaa sen villakangastakin, joka on ollu ostoslistalla ehkä sen neljä vuotta. Yritin etsiä sitä jo lauantaina, mutta koska tää kaupunki ei ihan oo se shoppalun mekka, niin sitä ei löytyny niistä liikkeistä, jotka sillon vielä oli auki. Piti ostaa neljän vuoden suunnittelun perusteella tyköistuva takki. Ostin sitten teltan. Tai no, sanotaanko ei-niin-tyköistuva. Mutta villakangastakki se joka tapauksessa ja on tosi ihana. Sen huppu on jotain aivan uskomatonta. Huomenna en enää aatellu stressata mistään, vaan käyn hoitaa työt alta pois ja viikonloppuna nukun. xTai mitä vaan, mikä ei stressaa ja väsytä. Nää kasin aamut nyt ei oo ihan ollu minua varten...

Vain kuusenpallot puuttuu

Moi. Kiva tää postaustahti! Välttelen ehkä hieman tiskaamista ja siivoamista. Olen myös syönyt tänään suklaata, vaikka päätin eilen olla vain jos on pakko -herkkulakossa. Ei varmaan tarvitse mainita, että tänään oli niinkin pakottava tilanne, kuin suklaanhimo. Aloin olla joulun jäljiltä melko täynnä suklaata, mutta lakossa näköjään menee sitten mikä vaan.

Eikös joulukoristeita voi käyttää ympäri vuoden, jos ne naamio esimerkiksi talvikoristeiksi? Ja sitä paitsi, eihän helminauha ole joulukoriste sillä perusteella, että se vaan sattui olemaan myynnissä joulukoristepöydässä? Ja sitä paitsi, en saa noita joulukoristeita mahtumaan mihinkään. (Nimimerkillä Joulupallot ja suoristinrauta hengaavat satavarmaa ensi jouluun saakka samalla hyllyllä) Ja toi minun joulupuu, josta kerroin jo sillon aiemmin, niin ajattelin, että se voisi olla nätti koriste tuollaisenaan, ilman palloja ja nauhaa. (Ts. en vain ole saanut aikaiseksi kantaa noita risuja ulos.)

Teho-osasto

Avauduin jo Tommin seinälle siitä, miten epäreilua on, että Tommi saa pitää hauskaa jossain intissä samaan aikaan kun minä raadan. Hyvänen aika, vaihtaisin itseni Tommin tilalle milloin vain! (Jos siis vaihtoehdot olisivat, että toinen on kotona ja toinen rötvää punkassa ja tekee muita vastaavia inttijuttuja, niin oikeasti vaihtaisin! Kaikkein mieluiten oltaisiin siis molemmat kotona tai mikä parempaa, molemmat armeijassa.)

Oon siis käyny tänään kahdesti lenkillä, tehny lumityöt, kantanu halkoja, leikkiny Batmanin kanssa, lämmittäny uunia, tehny lihaskuntotreeniä ja asentanu ulko-oveen tiivisteet. Siis sen lisäksi, että tein 8 tunnin työpäivän, jonne muuten menin kävellen ja mennessä vielä pitempää reittiä, koska piti viedä postiin Tommilta tänne unohtuneet tavarat. (Vannoin muuten, että tämä on tasan viimenen kerta, kun lähetän sille mitään. Ens kerralla lähen viemään ne henk. koht.) Tiskit ja imurointi saa odottaa huomiseen, tänään en jaksa enää yhtään mitään.

Olo on nyt aika lailla tällainen. Etenkin, kun en viime yönä saanut nukuttua kunnolla. Nähtävästi stressasin työharjoittelua ja kaikkea siihen liittyvää, tulevaa Helsingin reissua, jota nyt ei sitten tullutkaan sekä sitä, että Tommi lähti taas. Näin niin kummallisia unia, että nauraisin itseni kipeeksi, jos vaan oikeesti jaksaisin. Ja koska oon niin poikki, niin oikaisen ja kopsaan tähän päivän fb-statukseni, ettei vaan tarvis liikuttaa sormea yhtään ylimääräistä enää.

No ni, pelasin yöllä rosvoa ja poliisia mm. takkiin pukeutuneen mustan suden kanssa, joka söi suihinsa, jos sitä tuijotti. Lisäksi kuulin, että Suomen luonnossa elää runsaslukuisena magnustin näköinen eläin, josta ei vaan yleensä puhuta mitään. Lisäksi olin supernopea juoksija, joka ei koskaan hengästynyt. Hyvin on siis tullu nukukuttua, hyvin voi siis mennä virkeänä ekaan työpäivään!

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille! Koettakaahan jaksella siellä, mikäli alotitte just koulun tai työharjottelun kolmen viikon laiskottelun jälkeen. Tsemppiä toki myös niille, joilla ei koskaan mitään lomaa ollutkaan.

Tervetuloa huonot hiuspäivät

Siivosin perjantaina puoli taloo ja tänään pitäs siivota loput, koska Tommi ei ehtiny tehä sitä launataina, koska se halus shoppailemaan. Oon melko varma, että puolustusvoimat on pehmittäny sen pään. Itse asiassa oon tosi varma, sillä Tommin mielestä tää oli niin hieno, että minun olisi pitänyt ostaa se:

Ja jos ootte koskaan kuullu sanonnan "seura tekee kaltaisekseen", niin luulen, että käynnissä olevat tilanteet ovat vaikuttaneet välillisesti myös minun pään pehmenemiseen, sillä ostin tuon kyseisen pipon. Siinä vaiheessa, kun joku 3-vuotias prinsessa tulee minua vastaan samanlainen pipo päässä, niin vedän kyllä sen viimeisen päiväiset tuuletukset. (Ostin ennen joulua hatun H&M:n pikkupoikien osastolta ja nyt teen shoppailuja Lindexin tyttöjen osastolle, että hei vaan Suvi 21v.)

En koskaan osta Lindexiltä mitään, koska siellä kaikki vaatteet on minulle väärän muotoisia tai sitten liian isoja. (Note to self: Siirry lastenosastolle.) Paitsi nyt ostin sitten kerralla sen kolme numeroa liian ison paidan, koska se oli 70 %:n alennuksessa ja mukavan tuntoista kangasta.

Kävin eilen myös treffeillä. Ollaan nykyään alettu harrastaa jotain ravintola-leffa -kombinaatioita, mutta oon melko varma, että sekin on puolustusvoimien ansiota. Käytiin kiinalaisessa ja leffassa kahtoo lopultakin se Rare Exports. Oli hyvä, vaikka jouduin olee pari minuuttia kädet silmillä, kun en halunnu katsoo. (Että terveiset vaan niille 8-vuotiaille katsojille, jotka istu pari riviä ylempänä ihan coolisti, että kostoksi minä ostin sitten teidän pipon...)

Kivaa viikonloppua!

Oon ollu tosi laiska ja sitten kun lopulta otin kameran esiin, niin akku loppui. Illalla oon meinaamassa vielä ajella Kajaaniin siivoomaan nukkumaan.

Mut niin, pitäkää hauska viikonloppu! Yritän saada jotain kuvamatskuu aikaseksi.

Asia tärkeysjärjestyksessä

Öm. Olisi pitänyt tiskata, siivota, lämmittää uunia, käyttää Batman ulkona, käydä kaupassa, syödä... Sen sijaan jatkoin eilen kesken jäänyttä ylen elävän arkiston selaamista ja leikin kameralla. Kohta vois lähtee taas etenee ja viikonlopuksi onkin mukava palata sitten siivottomaan kämppään!

Kameran jäädytystä

Sain otettuani itseäni sen verran niskasta kiinni, että tehtiin äitin kanssa pieni roadtrippi läheiselle vaaralle. Lähdettiin pian auringon nousun jälkeen (Siis ei todellakaan mitenkään aikaisin edes.), oltiin reissussa pari tuntia, kunnes aurinko laski. Pakkasta oli -20 astetta kun lähdettiin ja -24 astetta kun tultiin kotiin.

Lopuksi kahlattiin vanhalle myllylle, josta haaveilin saavani koskikuvia, mutta vesi olikin vähän enemmän jäässä kuin olin odottanu. No, kesällä uus reissu!