Landepaukkuilut

Kävinpä sitten tekemässä pienen edustusreissun. Ja jotta kenellekään ei olisi jäänyt epäselväksi, niin lähestulkoon kirjoitin otsaani sanan "turisti". Paras oli, kun Tommi soitti kysyäkseen missä olen ja aloin selittää isoon ääneen, että joo olen tässä Kampin S-marketin (Tommi korjas myöhemmin, että se oli K-kauppa) kassalla, että tule tuon ison, vihreän möykyn viereen (Jonka Riikka ystävällisesti puhelun loputtua paljasti olevan metrotunnelin se aukko, mistä mennään ulos ja sisään).

Vastapainoksi tuolle pääni päällä leijuvalle turistihuutomerkille pidin sen kameran visusti laukussa. Käytiin katsastaa kuitenkin toi Tuomikirkko ja sen liukumäkiportaat ja satuttiin just sopivasti saapumaan häihin. No, jatkot jäi kokematta, kun Tommi valitti, että tuolla huipulla on niin kylmä. Niinpä me lähdettiin sitten takaisin Kamppiin.

 Turistina kävin tietenkin McDonalsissa, ja vieläpä ihan tuplaten! (Kajaanissa ei ole Mäkkäriä, koska maailman ainoa konkurssiin mennyt Mäkkäri oli Kajaanissa. En käynyt siellä koskaan. En ole hirveä Mäkkärin ystävä.) Yhden turistin osa-alueen kyllä missasin melko totaalisesti. Katsoin lauantaiaamuna tiliotetta ja totesin, että jos meinaan päästä kotiin, niin saan käyttää korkeintaan satasen rahaa. Onnistuin pitämään tavoitteen melko hyvin, sillä rahaa meni noin 11 euroa, jos ei lasketa ruokia ja matkoja ja leffalippua.

Turisti Tuomikirkolla

Ja tällä kertaa käytin vaan raitivaunuja, koska a) ne on eksoottisempia ja b) niihin voi ostaa oikeanlaisen lipun modernisti kännykällä. Joitain vuosia sitten helsinkiläinen bussinkuljettaja myi minulle lastenlipun, vaikka pyysin normaalia seutulippua. En tietenkään turistina huomannut asiaa ajoissa, mutta onneks tarkastaja huomasi. Siinä sitten lähes itkua vääntäen selitin tarkastajalle olevani keskeltä metsää, jostain Kajaanista pohjoiseen, jossa ei ole paikallisbusseja. (Luulen, että edes Kajaani ei sanonut sille mitään.) Aikansa sitä selittelyä huvittuneena seuranneena se ei antanut minulle sakkoja, vaan käski ostaa ensi kerralla oikeanlaisen lipun.

Kiasmaan en edelleenkään päässyt, mutta sentään Tennispalatsi (Onko noloa tunnustaa, että jouduin kaiken varalta googlettamaan, että olihan se paikka Tennispalatsi?) tuli lopultakin nähtyä. Ei siis ihan hukkareissu!


P.s. Kiitos tuhannesti seuraneideilleni ja jos Riikka muistat sen turistiurpoilun vol2. niin ilmoitappa, koska itse olen onnistunut pyyhkimään tuskaiset muistot mielestäni melko tehokkaasti.